täällä ja sanoo, ettei voi unohtaa toista niin vastauksena on usein se, että kyllä se vielä unohtuu, antakaa ajan kulua. Mutta omassa tapauksessani epäilen tätä suuresti.
Olen aina ollut vähän sellainen erilainen, yksinäinen susi naisten joukossa. Miehiä on ollut, mutta ei ketään, joka olisi samalla aaltopituudella. Omassa sarjassaan ihania miehiä, mutta niin erilaisia kuin minä. Aina on tuntunut siltä, että minulla ja näillä miehillä on välillämme muuri. He eivät ole ymmärtäneet luonnettani, joka varmasti on monella tapaa hankala, ja kaikki on jäänyt lyhyeen. Kunnes tapasin sen yhden, niin samanlaisen kuin minäkin. Jossa ensinäkemältä oli jotakin tutun turvallista. Hän oli ehkä yksi harvoista ihmisistä, jotka todella ymmärtävät minua. Samankaltainen yksinäinen susi kuin minäkin.
Tiedän, että se kaikki-vaikka lyhyeen päättyikin-on jotakin sellaista mitä en tule koskaan enää kokemaan. Kun olin hänen vieressään, mieleeni nousi ajatus, että tässä minun kuuluukin olla. Tuntui vain sanoinkuvaamattoman hyvältä. Jos ihminen on pitkin elämäänsä kokenut olevansa erilainen kuin muut, kuullut siitä päivittäin, on helpottavaa huomata, että on olemassa myös joku samanlainen kuin sinä. Siksi on myös niin vaikee päästää irti, koska tietää myös sen, ettei tuollaisia ihmisiä ole monia.
Olen aina ollut vähän sellainen erilainen, yksinäinen susi naisten joukossa. Miehiä on ollut, mutta ei ketään, joka olisi samalla aaltopituudella. Omassa sarjassaan ihania miehiä, mutta niin erilaisia kuin minä. Aina on tuntunut siltä, että minulla ja näillä miehillä on välillämme muuri. He eivät ole ymmärtäneet luonnettani, joka varmasti on monella tapaa hankala, ja kaikki on jäänyt lyhyeen. Kunnes tapasin sen yhden, niin samanlaisen kuin minäkin. Jossa ensinäkemältä oli jotakin tutun turvallista. Hän oli ehkä yksi harvoista ihmisistä, jotka todella ymmärtävät minua. Samankaltainen yksinäinen susi kuin minäkin.
Tiedän, että se kaikki-vaikka lyhyeen päättyikin-on jotakin sellaista mitä en tule koskaan enää kokemaan. Kun olin hänen vieressään, mieleeni nousi ajatus, että tässä minun kuuluukin olla. Tuntui vain sanoinkuvaamattoman hyvältä. Jos ihminen on pitkin elämäänsä kokenut olevansa erilainen kuin muut, kuullut siitä päivittäin, on helpottavaa huomata, että on olemassa myös joku samanlainen kuin sinä. Siksi on myös niin vaikee päästää irti, koska tietää myös sen, ettei tuollaisia ihmisiä ole monia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
irti - pidä kiinni niin perkeleesti
KIDUTA MINUA.
Mikään ei ole ohi vai onko?
Voisin heti rynnätä luoksesi.. (sait taas yhden keräilykokoelmaas..)
meidän osalta ohi ennenkuin on pari metriä multaa päällä, siltä tuntuu sydämessä. Jos olisimme viisaampia ja tekisimme asioita toisin ja tulisi vielä yksi tilaisuus.. Käyttäisin sen ilomielin ja eläisin kanssasi sitä rakkauden täyttämää elämää.
Kovin tutulta tuntuu tuo. Hieman yksinäinen susi minäkin. Siihen toiseen ei susimääritelmä tosin taida sopia. Tai ehkä sittenkin? Aivan kuten sanoit: kun seisoin hänen vieressään, tuntui että juuri tässä minun kuuluukin olla. En tiedä miksi. Ja järki sanoo, ettei kuulu. En halukaan unohtaa: en riudu, mutta muistelen lämmöllä.
Ihan samaa itsekin kokenut... Ei pysty unohtamaan, mutta miksi edes tarvisi.. Mä tulen joka tapauksessa aina rakastamaan sitä miestä, eikä se ole keltään toiselta pois.
sydän ei koskaan unohda, ainakaan minun.