Olen 36-vuotias lapseton naimisissa oleva nainen.
Olen kärsinyt oikeastaan melkein koko aikuis
ikäni kovista kuukautiskivuista ja syönyt
vaivoihini monenlaisia särkylääkkeitä.
Lääkäriin hakeutuessani monet lääkärit ovat todenneet, että sulla nyt sattuu
vaan olemaan normaalia kovemmat kuukautiskivut ja ehkäisypillereitä suositeltiin käyttämään
ja särkylääkkeitä napsimaan.Tai sit hankkiutumaan
raskaaksi,joka ei kuitenkaan sitkeistä
yrityksistä huolimatta ole onnistunut meikeläiseltä.
No talvella 2006 kuitenkin sitten vihdoin ja
viimein menin erikoislääkärille papakokeen
tulokseni vuoksi.
Papani oli näet 2 luokkaa ja
solumuutoksia ja papillooma viruskin löytyi.
Lääkäri kehoitti että papa otettaisiin uudelleen kolmen kuukauden päästä ja tilannetta seurattaisiin.
Samalla käynnillä tehtiin
myös ultraus kovien kipujen vuoksi ja yllätys yllätys
kohdusta löytyikin kananmunan kokoinen myoma ja
tämän lisäksi adenomyoosi.Tai näiksi lääkäri
niitä oireiden ja ultrauksen perusteella arveli.
Cerazette ehkäisypillereitä lääkäri kehoitti kokeilemaan,mutta ne eivät tosiaankaan sopineet
minulle.
Tämän lisäksi sain kipuihin Clotam 100mg ja 200mg
sekä Lodine 300mg.
No nyt vastikään sain sitten uuden papani tuloksen ja sen luokka oli muuttunut 3 :(
papillooma kuten edellisessäkin ja solumuutoksetkin ja epäilys kohdunkaulansyövän
esiasteesta.Ja kaiken tämän päälle vielä
joku tulehduskin löytyi,johon sain lääkityksen.
Sain kehoituksen mennä kolposkopiaan.
Johon olen menossakin lähiaikoina.
Nyt jo kauhulla odottelen tutkimuksen mahdollisia tuloksia.
Lääkärini on jo pariin kertaan kehoittanut
minua harkitsemaan kohdunpoistoa, koska
kipuni ovat tosi kovat ja hankalat,sekä kohdussa olevat löydökset melko kookkaita.
Välillä kipuihini eivät mitkään särkylääkkeet auta maksimi määrilläkään otettuna.
Silloin yleensä alkaa helposti oksettaamaan ja vatsani menee aivan sekaisin.
Välillä jopa korvissa humisee ja silmissä
mustenee kun sattuu niin lujaa :(
Yleensä kova kipu yllättää öisin ja silloin ei
oikein lenkillekkään voi lähteä.
Välillä tuntuu että liikunta helpottaa
kipuja,välillä ei.
Nyt kysyisinkin että löytyisiköhän täältä
kenties kohtalotovereita?
Minkälaisia särkylääkkeitä/
hoitokeinoja olette käyttäneet?
Entäpä onko tosiaan näin että tuo kohdunpoisto
on ainut keino millä voisi kenties helpottaa
näitä hirvittäviä kipuja?
Minä jo tuon diaknoosini perusteella tulen lopunikääni olemaan synnyttämätön,joten mulle
tuo kohdunpoisto siinä mielessä ole kauhistus
mutta mietityttää se kovasti kuitenkin...
Varsinkin kun tuo papakin on vielä päin honkia:(
Osaako joku kertoa mitä haittavaikutuksia
tuosta kohdun poistosta näin nuorella voi tulla?
Entäpä joutuuko syömään jotain hormooneita tai yms. lääkkeitä napsimaan koko lopun ikänsä?
Tästä tulikin pitkä sepostus ,mutta toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän
loppuun ja kenties innostuu vastaamaankin?
Sillä muiden kokemuksia tahtoisin totta tosiaankin kuulla,kun tuntuu että nuo lääkärit ovat niin innokkaita poistamaan tuon kohdun,
lienevätkö sitten oikeassa?
Olen kärsinyt oikeastaan melkein koko aikuis
ikäni kovista kuukautiskivuista ja syönyt
vaivoihini monenlaisia särkylääkkeitä.
Lääkäriin hakeutuessani monet lääkärit ovat todenneet, että sulla nyt sattuu
vaan olemaan normaalia kovemmat kuukautiskivut ja ehkäisypillereitä suositeltiin käyttämään
ja särkylääkkeitä napsimaan.Tai sit hankkiutumaan
raskaaksi,joka ei kuitenkaan sitkeistä
yrityksistä huolimatta ole onnistunut meikeläiseltä.
No talvella 2006 kuitenkin sitten vihdoin ja
viimein menin erikoislääkärille papakokeen
tulokseni vuoksi.
Papani oli näet 2 luokkaa ja
solumuutoksia ja papillooma viruskin löytyi.
Lääkäri kehoitti että papa otettaisiin uudelleen kolmen kuukauden päästä ja tilannetta seurattaisiin.
Samalla käynnillä tehtiin
myös ultraus kovien kipujen vuoksi ja yllätys yllätys
kohdusta löytyikin kananmunan kokoinen myoma ja
tämän lisäksi adenomyoosi.Tai näiksi lääkäri
niitä oireiden ja ultrauksen perusteella arveli.
Cerazette ehkäisypillereitä lääkäri kehoitti kokeilemaan,mutta ne eivät tosiaankaan sopineet
minulle.
Tämän lisäksi sain kipuihin Clotam 100mg ja 200mg
sekä Lodine 300mg.
No nyt vastikään sain sitten uuden papani tuloksen ja sen luokka oli muuttunut 3 :(
papillooma kuten edellisessäkin ja solumuutoksetkin ja epäilys kohdunkaulansyövän
esiasteesta.Ja kaiken tämän päälle vielä
joku tulehduskin löytyi,johon sain lääkityksen.
Sain kehoituksen mennä kolposkopiaan.
Johon olen menossakin lähiaikoina.
Nyt jo kauhulla odottelen tutkimuksen mahdollisia tuloksia.
Lääkärini on jo pariin kertaan kehoittanut
minua harkitsemaan kohdunpoistoa, koska
kipuni ovat tosi kovat ja hankalat,sekä kohdussa olevat löydökset melko kookkaita.
Välillä kipuihini eivät mitkään särkylääkkeet auta maksimi määrilläkään otettuna.
Silloin yleensä alkaa helposti oksettaamaan ja vatsani menee aivan sekaisin.
Välillä jopa korvissa humisee ja silmissä
mustenee kun sattuu niin lujaa :(
Yleensä kova kipu yllättää öisin ja silloin ei
oikein lenkillekkään voi lähteä.
Välillä tuntuu että liikunta helpottaa
kipuja,välillä ei.
Nyt kysyisinkin että löytyisiköhän täältä
kenties kohtalotovereita?
Minkälaisia särkylääkkeitä/
hoitokeinoja olette käyttäneet?
Entäpä onko tosiaan näin että tuo kohdunpoisto
on ainut keino millä voisi kenties helpottaa
näitä hirvittäviä kipuja?
Minä jo tuon diaknoosini perusteella tulen lopunikääni olemaan synnyttämätön,joten mulle
tuo kohdunpoisto siinä mielessä ole kauhistus
mutta mietityttää se kovasti kuitenkin...
Varsinkin kun tuo papakin on vielä päin honkia:(
Osaako joku kertoa mitä haittavaikutuksia
tuosta kohdun poistosta näin nuorella voi tulla?
Entäpä joutuuko syömään jotain hormooneita tai yms. lääkkeitä napsimaan koko lopun ikänsä?
Tästä tulikin pitkä sepostus ,mutta toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän
loppuun ja kenties innostuu vastaamaankin?
Sillä muiden kokemuksia tahtoisin totta tosiaankin kuulla,kun tuntuu että nuo lääkärit ovat niin innokkaita poistamaan tuon kohdun,
lienevätkö sitten oikeassa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Terve Tuuli! Minulta poistettiin kohtu avoleikkauksella (eli vatsanpeitteen läpi) reilu viikko sitten, ja olen nyt kotona toipumassa. Kohdun mukana lähti kilon (!) kokoinen myooma, joka olikin jo aiheuttanut ihan tarpeeksi hankaluuksia. Vuotoni olivat erittäin runsaat ja anemisoivat, ja lisäksi myooma painoi rakkoa niin että vessassa joutui juoksemaan jatkuvasti. Kuukautisten aikana makasin käytännössä sängynpohjalla, koska verilöylyn aikana oli myös kuumeilua ja oksentelua.
Olen jo 44-vuotias, joten lapsenteko ei enää tullut kysymykseen, ja kun tutkimuksissa myös minulla jossain vaiheessa epäiltiin pahalaatuisia solumuutoksia oli kohdunpoisto ainoa järkevä vaihtoehto. Onnekseni mitään syöpään viittaavaa ei loppujen lopuksi kuitenkaan löytynyt, ja munasarjat voitiin näin ollen säästää. Tämä tarkoittaa, että hormoonituotanto säilyy mutta vuodot ja niihin liittyvät vaivat loppuvat. Minusta tämä on lähinnä ihanteellinen tilanne, ja olen operaatioon tosi tyytyväinen.
On toki olemassa koulukunta joka väittää, että jo pelkkä kohdun (mutta ei munasarjojen) poistaminen aiheuttaisi vaihdevuosioireita, mutta totuus lienee ettei maailmaan tähän mennessä ole syntynyt yhtäkään naista jonka kohtu tuottaisi hormooneja.
Jos epäilet lääkärisi mielipidettä kannattaisi ehkä kysyä vielä joltain toiselta. Kannattaa kuitenkin muistaa että myooma saattaa kuten minulla aika nopeasti kasvaa erittäin isoksi, jolloin leikkaus on tehtävä vatsanpeitteen läpi, ja on tietty silloin hankalampi kuin laparoskopia, ja jättää lisäksi ruman arven alavatsaan.
Minulla myös ikää 44 ja tarkoitus jättää munasarjat. Tutkimusten mukaan kohtuleikkaus kuitenkin aikaistaa vaihdevuosia, sillä kun kohtu leikataan pois, jäljelle jääneiden munasarjojen verenkierto huononee. Itse ainakin olen varautunut siihen, että pitää jossain vaiheessa hormonihoito aloittaa, jos tulee vaikeita oireita.
Myoomiahan voidaan nykyään myös embolisoida eli tuhota niiden verenkierto. Mutta alkup. kysyjän tapauksessa se ei ehkä käy, kun on jo solumuutoksiakin pelissä. Ikävä juttu, mutta olen kuullut tuttaviltani, että pahanlaatuisiksi luullut jutut eivät aina sitä olekaan.
Olen 42-vuotias, ja olin kohdunpoistossa keväällä. Leikkaus tehtiin avoleikkauksena vatsanpeitteiden läpi, koska myomien takia kohtu oli tosi kookas. Toipuminen oli kuitenkin nopeaa, ja koska munasarjat jäivät niin ei mummotautikaan heti yllätä. Ilmeisesti (ainakin parin gynekologin mukaan joiden kanssa olen asiasta keskustellut) vaihdevuosioireita saattaa lähinnä tulla naisille jotka muutenkin ovat jo lähellä vaihdevuosi-ikää (siis tarkoitan nyt sellaisia joilla munasarjat on jätetty). Itse olen erittäin tyytyväinen leikkauksen tulokseen eikä minkäänlaisia mummotaudin oireita ole iskenyt ainakaan vielä. Kyllä elämä helpottui kun pääsi eroon jatkuvista vuodoista jotka välillä suorastaan invalidisoivat.