Märkä unelma, märkä hissi

Yksi yleinen miehen fantasia on jäädä nalkkiin hissiin
upean naisen kanssa, mutta kuinka se muka toimisi kenenkään
muun kuin oman vaimon kanssa? Ensimmäinen reaktio naisella on
nimittäin säännönmukaisesti täysi paniikki ilman miestäkin,
saati kuolaavan miehen kera. Jos tämä nainen on kaiken lisäksi
naimisissa eikä mies mitenkään komea, ei edes naisen tyyppiä,
kyseessä olisi kaikein järjen mukaan mahdoton tehtävä.
Sellainen onnenpotku pääsi kuitenkin tapahtumaan minulle
viime viikonloppuna.

Olin joutunut palaamaan toimistoon sulkemisajan jälkeen.
Ovella oli tuttu vartija, joka päästi minut sisään, kun
lupasin, että palautan avainkorttini valvomoon ja aktivoin
hälytyksen. Hänellä kun oli kiire sairaalaan vaimoaan
katsomaan. Samassa ovenavauksessa sisälle työntyi
naapuritoimiston sihteeri, joka valitti unohtaneensa
kassinsa. Koska olimme molemmat menossa viidenteen kerrokseen,
pärjäsimme samalla kulkukortilla. Hänellä oli toki oma
avaimensa.

Käväisin nopeasti toimistossamme hakemassa mappini ja
osuimme naisen kanssa yhtäaikaa hissille. Astuimme
hissiin sisälle. Nainen katsahti minuun suomatta edes
hymyn häivää, mutta painoi samalla vahingossa väärää
nappia ja hissi lähti ylöspäin. Nainen löi välittömästi
seis-nappulaa ja heti perään pohjakerroksen nappia, sillä
seurauksella, että hissi nytkähti kerran edestakaisin
ja sitten sammuivat valot. Ilmeisesti proput paloivat tai
jotain. Sitten syttyi himmeä hätävalaistus. Tuijottelimme
hetken ihmeissämme toisiamme. Kirosin ääneen, että olin
jättänyt kännykkäni autoon. Nainen katsoi minua ivallinen
pilke silmäkulmassaan, "Minullapa on aina kännykkä mukana"
ja kaivoi oman kännykkänsä esiin. Nainen yritti ensin soittaa
sisarelleen, mutta kenttä ei hississä oikein kestänyt ja
yhteys katkesi. Seuraavalla yrityksellä akku simahti.

Minun ei olisi pitänyt hymyillä. Yleensä ihmiset pitävät
hymystäni, mutta naisen ilme oli lievästi sanoen jäätävä.
Seuraavaksi kokeilimme hissin huoltopuhelinta, mutta se
oli mykkä. Hälytysnapin laita oli samoin. Sähköt pysyivät
kateissa, ainoastaan hätävalaistus toimi.

Istuimme lattialle vastakkaisille puolille hissikoria
ja yritimme vakuuttaa itsemme siitä, että joku tulee
pian pelastamaan meidät. Kyselin naiselta eikö kukaan
hänen tuttunsa osaa kaivata häntä. Hän pudisti päätään
sanoen, että hänen miehensä on matkoilla viikonlopun
eikä pidä tapanaan paljon soitellakaan ennen sunnuntaita.
Tunnin verran pohdiskeltuamme erilaisia mahdollisuuksia,
nainen alkoi valittamaan ilman kehnoutta. Havaitsin, että
puhallin ei toiminut, mutta ilma silti pääsi sen verran
kiertämään, että mitään hengenhätää ei ollut. Sen sijaan
ilmaantui toinen ongelma. Hissikuilu oli sisäpation
puolella ja ilman tehokasta ilmankiertoa hissin lämpötila
alkoi laskemaan. Ulkolämpötila laskee odotettavasti
alle nollan aamuyöstä.

Kerrottuani asiasta naiselle, hän hymähti asialle ja
kääri puseronsa tiukemmin ympärilleen ja harmitteli sitä,
että oli jättänyt pitkän takkinsa aulan naulakkoon. Kun
sanoin, että hän voisi tulla viereeni, jos tulee kylmä,
hän tiuskaisi tomerasti, että vain kuolleen ruumiinsa yli.

Odotettuamme vielä tunnin, hän kiitteli ääneen sitä, että
onneksi sentään valot palaa. Mutisin jotain akkujen
rajallisesta kestosta, mitä hän ei kenties kuullut, mutta
juuri silloin valaistus alkoi himmenemään. Minun kävi
silloin sääliksi naista kun näin hänen silmissään
paniikin, kun viiden minuutin päästä lampuissa oli vain
himmeä hehku. Hän sanoi silloin, "Pelkään pimeää, en
koskaan nukukaan täysin pimeässä." Sitten sammui sekin
tuikku.

Istuimme vartin täysin pimeässä. Sitten tunsin liikahduksen
ja hän oli vieressäni ja takertui syliini. Tunsin kuinka
hän vapisi, ei vain kylmästä vaan hillittömästä pelosta.
Avasin takkini ja puristin hänet lähelleni. Viiden minuutin
kuluttua vapina heikkeni ja katosi. Olimme silleen tovin ja
sitten tunsin hänen kuorsaavan.

En saanut itse nukuttua kuin koiranunta, koska upean naisen
ryntäät painuivat minua vasten ja naisen tuoksu piti minua
kiihoitustilassa. Aamuyöllä nainen havahtui hereille.
Ensin hän säikähti tajutessaan, että makasi päälläni, minun
ollessani puolittaisessa istuma-asennossa, mutta muistaessaan,
että hän oli itse siihen raahautunut, hän rauhoittui ja
sanoi, "Kiitos, ettet kopeloinut minua." Vastasin, "Miksi
luulet, että olisin niin tehnyt?" Johon hän, "Tiedät kyllä
miksi. Huijasit parhaan ystäväni sänkyysi ja sitten jätit
hänet." "Miksi niin sanot?", kysyin. Hän kysyi, "Olethan
Pekka?" "Olen...mutta hei, tiedätkö, että toimistossamme
on toinenkin Pekka-niminen mies, joka tosiaankin on
tunnettu naistenkaataja?" Vaikka oli pilkkopimeää, olisin
voinut vannoa nähneeni naisen silmien välähdyksen ja hetken
päästä hän sanoi nöyrällä ja katuvalla äänellä, "Anteeksi,
annathan anteeksi? Olen muuten Pirjo." Johon vastasin,
"Tottakai saat anteeksi Pirjo, erehdyksiä sattuu."
Kääriydyimme jälleen tiukemmin yhteen, kellahdimme
kyljellemme ja yritimme uudestaan uneen.

Lämpötila laski edelleen. Unesta ei tullut vapinalta
yhtään mitään. Totesin että liikkuminen voisi auttaa,
jos ahtaassa hississä vaan mahtuisi hyppimään. Siihen
Pirjo, "Minulla on parempi idea" ja tunsin kuinka Pirjo
työnsi määrätietoisesti kätensä housujeni sisälle
tavoitellen penistäni. "Olen sitäpaitsi sinulle hyvityksen
velkaa", hän jatkoi ja avasi housuni napit. Avasin hänen
housunsa napit ja tunnustelin hänen mirriään. "Sinähän olet
jo ihan märkä", totesin. Käänsin hänet alleni ja työnsin
kovettuneen kyrpäni hitaasi hänen odottavaan pilluunsa.
Häneltä pääsi jo ekasta työnnöstä lupaavanoloinen voihkaisu.
Työntelin aluksi verkkaisesti, jäsenet vielä jäykkinä, siis
muutkin kuin penikseni. Pikkuhiljaa lämpenimme ja panimme
hetken päästä kuin viikon vierotuksessa olleet minkit.
Yleensä pidän rauhallisesta nautiskelusta, mutta tilanteen
kiihoittavuus ja pitkällinen kiusoittelu johtivat siihen,
että seksimme oli raivokasta kuntojumppaa. Aina kun aloin
väsymään, hän kiipesi päälleni ja sitten taas vaihtoimme
osia. Kiima oli valtava ja hissi keinahteli työntöjen
tahdissa kuin paraskin vesisänky. Hän tuli voimalla kun
olin hänen päällään. Hän kielsi minua lopettamasta ja
rynkytin edelleen ja hän tuli pian uudestaan. Sitten hän
kapusi vielä päälleni ja tuli vielä kerran. Heti kohta sen
perään paine letkussani kävi sietämättömäksi ja laukesin
hänen sisäänsä. Hän kietoutui ympärilleni ja kähisi hädin
tuskin kuuluvasti, minkä huohotuksen väliltä pystyi,
"Kertakaikkiaan uskomatonta...lääh..olipa rajua. En
koskaan ennen...lääh...ole saanut enempää kuin kerran
yhdynnän aikana."

Aamu alkoi sarastaa päätellen siitä, että jostain nurkasta
tihkui hiukan valoa. Lämpötila alkoi kohoamaan ja olomme
alkoi olla jo siedettävä. Pian saatoimme alkaa vähentämään
vaatetusta. Halusimme kiihkeästi päästä koskettelemaan
toisiamme. Katselin hänen uhkeata sivuprofiiliaan kuunvaloakin
heikommassa valaistuksessa, mutta sekin riitti saamaan minulle
erektion. Hyväilin hänen rintojaan. Aaah,lopultakin sain
hipelöidä noita mahtavia meloneita. Hautasin pääni syvälle
lämpimän tuoksuvaan poveen. Imin halukkaasti isoja nännejä,
jotka alkoivat kovettua kieleni lutkuttaessa niitä. Hän
huokaili painokkaasti. Kiihkoni kasvoi, mutta se tuntui
vallan erilaiselta kuin aamuyön tunteina. Silloin pääsin
purkamaan valtavat paineeni, olinhan kovasti puutteessa.
Haluni ei ollut mihinkään kadonnut, päin vastoin, nyt
siihen oli tullut jotain lisää. Jokainen soluni väreili
yhä edellisen naimisen jäljiltä ja janoni tuota naista
kohtaan oli vain kasvanut. Järjestelmällisesti join Pirjoa
janooni, tai siis nuolin, suukottelin ja hipelöin hänen
vartaloaan. Halusin tuntea hänen jokaisen sopukkansa
vaikka sormikopelolla. Hänen niskansa, kaulansa, korvalehtensä,
silmäluomensa, otsansa, rintansa saivat kaikki osansa
janoavista huulistani. Käteni puristelivat hänen pakaroitaan.
Tunsin lattialla leviävän lammikon hänen allaan. Arvelin,
että jos itsekin väreilin edellisen panon jäljiltä, hänen on
täytynyt tuntea jotain vielä rajumpaa jälkiväreilyä. Hän
varmaan eli orgasmiaan uudestaan ja uudestaan kuin kaikuna
uuden kiiman samalla voimistuessa. Joka kerran kun huuleni
tai sormeni hipaisivat äkkiarvaamatta uutta kohtaa hänen
kehossaan, tunsin hänen värähtävän.

"Aaaa..aaa..aaaaa", vaikersi Pirjo ja hänen naamansa lehahti
punaiseksi. "Et kai vaan saanut?" kysyin. "Sain, sain kyllä.
Mitä teet mulle...pelkällä...lääh...kosketuksella?"
Pirjo oli nyt niin herkkänä, että puhalsin hänen kosteita
nännejään ja hän kiemurteli nautinnosta. Tein hänelle vielä
monet orgasmit hieromalla hänen rintojaan ja lipomalla
hänen klitoriksensa ympäriltä. Suoraan en tohtinut koskea,
koska se oli niin herkkä, että hän parkaisi, jos koskin
siihen vahingossakaan. Puolen tusinan orkun jälkeen hän
väsyi ja pidimme pienen tauon. Sitten hän runkkasi vehjettäni
kädellään kunnes se oli taas juhlakunnossa. Minut oli
ilmiselvästi pyydetty taas kylään.

Ensimmäinen työntö aiheutti ensin Pirjolle tuskaisen ilmeen,
mutta hän kielsi minua lopettamasta. "Odota hetki", hän pyysi.
Milli milliltä kyrpäni työntyi tuohon ihanaan, litisevän
märkään lemmenvakoon, kunnes jännittynyt ilme Pirjon kasvoilla
vaihtui autuaaseen hymyyn. Nautiskelimme pitkään hitailla
työnnöillä. Välillä aivan peniksen kärjellä, melkein ulos
vetäen ja välillä syvempään. Hän oli niin herkässä tilassa,
että jos hiukankin voimakkaammin työnsin, hänen selkänsä
alkoi nousemaan kaarelle. Mutta en aikonut antaa hänen laueta
tällä kertaa niin helposti, koska arvelin, että hän ei sitten
enää pysty jatkamaan. Siksi hidastin jo ennestäänkin hidasta
tahtia, kunnes hänen selkänsä oikeni ja hänen kynsiensä
puristus pakaroistani hellitti. Sama toistui useita kertoja.
Hän oli monta kertaa lähellä laukeamista ja vastasin siihen
aina hidastamalla menoa. Se ei ollut naimista vaan rakastelua,
täydellistä toisen aistimusten myötäilemistä. Taisin
rikkoa oman ennätykseni silloin, nimittäin tuohon nautiskeluun
kului lähes kolme tuntia. Tahti oli niin hidas, että en itse
kyennyt laukeamaan, mutta en välittänyt siitä, koska olin
kuitenkin jatkuvasti ihan nautinnon huipulla.

En päästänyt häntä päälleni, koska hän olisi varmaankin
tehnyt touhusta lopun, niin kiimassa hän oli. Hän aneli
aluksi että olisin pannut lujempaa, mutta sitten hän taisi
tottua nautiskeluun ja oli selvästikin kohoamassa
ekstaasiin. Hänen katseensa alkoi muuttumaan lasittuneeksi
ja hengityksen tahti hidastui hiukan, mutta hän veti
henkeä hyvin syvään, kuin hengityskoneen ohjaamana.
Hänen selkänsä taipui jälleen kaarelle eikä osoittanut
rentoutumisen merkkejä vaikka keskeytin yhdynnän. Siispä
oli tullut aika päästää tyttö piinasta. Arvelin, että hänen
ollessaan tuossa tilassa, hänen klitoriksensa kipukynnys
olisi merkittävästi korkeammalla. Survaisin kyrpäni häneen
ja aloitin loppukirin. Tunsin olevani tulossa tuota pikaa.
Tartuin sormillani hänen klitorikseensa ja pyörittelin sitä
hetken sormieni välissä. Toivottavasti en puristellut liikaa
kun tulin sillä samalla hetkellä. Spermani purskahti
rajulla voimalla hänen sisälleen ja sormeni kirposivat
hänen klitorikseltaan, juuri sopivasti, sillä tunsin
maan järähtelevän, tai mahan pikemminkin, sillä Pirjon
kouristelut olivat ennennäkemättömän voimakkaat. Hän jännittyi
voimakkaalle kaarelle ja kuin painovoimaa uhmaten pystyi
hetken siinä asennossa ja sitten romahti alas.

Pirjon silmät rävähtivät auki ja lasittuneisuus oli
tipotiessään. Penikseni tunsi voimakkaat sykähtelyt, joita
tuntui vielä usean minuutin ajan. Pirjo kääriytyi syliini
ja sopersi, että pitäisin hänestä kiinni. Kohta hän kouristeli
uudestaan ja hänen silmänsä lasittuivat jälleen. Hän tointui
hetken päästä, mutta vielä pari kertaa tuli jälkijäristyksiä.
Pirjo tunnusti, että "Mua pelottaa, mitä tää on? Ei mulle
tällaista ole ennen sattunut." Hipaisin vahingossa hänen
rintaansa ja Pirjo laukesi kerran vielä.

Makasimme sylikkäin pari tuntia ennen kuin Pirjo alkoi
toipumaan. Pirjo sanoi, "Anteeksi, että sanoin, että mua
pelottaa. Oikeesti, se oli jotain käsittämättömän ihanaa.
En tajua vieläkään mitä mulle tapahtui, oli se vaan niin
outo juttu. Mun pillu on ihan tulikuuma vieläkin."
Otimme vielä päiväunet.

Ilta teki taas tuloaan ja säkkipimeys valtasi hissin.
Olimme hiukan huolissamme, koska olimme hiestä märkiä.
Yöstä voisi sen takia tulla edellistä kylmempi.

Sitten havahduimme ulkoa kuuluvaan meteliin.
"Onko siellä joku?", huudettiin. Vastasimme, että tällä
on kaksi ihmistä loukussa. Meille tuli kiire laittaa
vaatteet päälle. Kohta sen perään sorkkarauta tunkeutui
oven väliin ja ovi rämähti auki. Oviaukosta tulviva valo
sokaisi meidät niin, että emme nähneet huoltomiehen ja
vartijan hämmennystä. Eräs tuttuni kertoi minulle jälkeenpäin
kuulleensa luotettavalta taholta, että sellaisen hämmennyksen
oli mm saanut aikaan hissin lattialla oleva hormoneilta
tuoksuva lammikko. Huoltomies ei ollut sanonut mitään, mutta
tuttu vartija oli vinkannut minulle silmää.

Huomattiin tosin itsekin kohta sellainen nolo seikka, että
Pirjon päällä oli musta villapaitani ja minun päälläni
hänen vaaleanpunainen villapaitansa. Ensin mainittu oli
vieläpä väärinpäin. Pirjon tukka oli kunnioitusta herättävän
näköinen, takussa kaikista eritteistämme.

Siitä on nyt siis vain viikko. En odota, että Pirjo alkaisi
salasuhteeseen kanssani tai että hän ottaisi eron miehestään,
mutta olen jo pari kertaa osunut hänen kanssaan kahden
samaan hissiin (tuskin vahingossa?) ja huomannut kuinka hänen
sormensa käy ensin empimässä yläkerroksen napilla, mutta
painaakin sitten alakerrokseen. Hissin oven taas auetessa,
kuulen hiljaisen huokauksen. Hänen poistuessaan, huokaan
itsekin.