Kiskaisin tässä pitkästä aikaa näin aamutuimaan snadin snagallisen ihka tavallista rokkoa - vin ordinaire - ei siis mitään zero zeroa - cognac V.S.O.P. - mutta ei paskalaattaakaan. Kiitos kysymästä, ihan kivasti kolahti. Ainakin siihen nähden, että on jo 40 vuoden vankka kokemus hampun "virkistyskäytöstä". Alan vanha sananlasku sanoo: "Käytä sitä tai se käyttää sinua". Niinpä minäkin "tartuin kynään" ja aloin pukata näitä harhaisen huumehöyryisiä mietteitäni kybereetteriin. Jos siis vaikka jointin ottaa, kannattaa myös kaivaa esiin kitara ja alkaa rämpytellä. Tai tilanteen ja oman halun mukaan piirtää, maalata, nikkaroida (varo innoissasi sormiasi), tanssia, naida, laulaa... Ja moni leipätyökin luistaa vallan mainiosti pilvessä, - jos ei käsittele esimerkiksi vaarallisia koneita, kuten autoa. Siinä on vain vaara joutua hyvinvointiyhteiskuntamme hammasrattaiden puristuksiin.
Ei tainnut nuori ylioppilas tietää, mitä se oli se nurkantakuinen, jota vanha vänrikki poltti, kun itse siinä pössytteli Gävlen vaakunaa merenvahapiipussaan. Mutta juttu luisti, ja pelasi muisti. Syntyipä tiimin oheistuotteena Maamme-laulukin. Mutta tuskin olisi Suomen sotaa niin kunniakkaasti hävitty myöskään ilman wiinan woimaa. Jakelustahan huolehti tietenkin se ihka ensimmäinen lotta.
Alkoholijuomien siivittämänä on ikiajat maita ja meriä vallattu, mutta kuuluu sitä toisenlaistakin. Ristiretkien aikana ritarit saivat vastaansa aivan kamalia hyypiöitä, jotka urhojen hoippuessa kapakasta kohti leiriään missä tahansa saattoivat syöksähtää pimeältä kujalta ja kiskaista viittansa kätköistä tikarin. Todella epäreilua. Näitä sanottiin assassiineiksi, joka nykyään tarkoittaa salamurhaajaa mutta alun perin hasiksen syöjää. Olipa näet "vuorten vanha mies" Hassan ibn Sabbah ruvennut värväämään nuorukaisia syöttämällä näille niin paljon hasista, että nukahtivat ja herätessään kuvittelivat tulleensa paratiisiin. Tämän ukko heille lupasi palkaksi tottelevaisuudesta. Kiilusilmät olivat ristiritarien riesana näiden levittäessä länsimaisia arvoja silloisen pahan akselin piiriin.
Amerikkalaiset soltut sitten oppivat tosissaan vetämään ruohoa Vietnamissa, mutta se kyllä tapahtui taisteluiden välillä. Johtoporras tuuppasi pojille piriä, kun lähdettiin jotokselle. Siinä touhussa olivat sakut ekoja modernisteja, ja terästipä Pervitin omien korpisoturiemmekin taistelutahtoa. Sitten tuli sairaala ja morfiini, heroiini ja Algidon... Vaan eipäs tullut hamppu. Se tuli 60-luvulla. Kyllä tarjoilija ihmetteli, kun me Kappelin terassilla istuttiin todella hyvällä tuulella sätkä huulessa vaikkei juotukaan paljon mitään. Silloin muuten jorattiin paljon, jatsit soi ja Beatles ja Rollarit tuli. Ei ois tullu miäleenkään ottaa essoo ja pomppia tuntikausia jonkin halollapäähän-teknon tai romurautadancen epäsvengin tahtiin. Että niin passivoituneita sitä oltiin. Duunia tehtiin ja opiskeltiin siinä sivussa.
Tuntui, että marihuanan laillistaminen olisi järjen nimessä vain ajan kysymys. Joo, on sitä aikaa kertynyt runsaanlaisesti. Ja sitten vielä pahaksi onneksi joutuu asumaan täällä pohjan pikkumaisimmilla perillä jääskigojen ja ralliautuaiden pesäpöheikössä.
Tällainen lastu, josta ei ehkä paljon kostu. Lukekaapa kuitenkin vertailumielessä puolesta ja vastaan -juttuja tällä ja muilla foorumeilla. Where´s the beef?
Ei tainnut nuori ylioppilas tietää, mitä se oli se nurkantakuinen, jota vanha vänrikki poltti, kun itse siinä pössytteli Gävlen vaakunaa merenvahapiipussaan. Mutta juttu luisti, ja pelasi muisti. Syntyipä tiimin oheistuotteena Maamme-laulukin. Mutta tuskin olisi Suomen sotaa niin kunniakkaasti hävitty myöskään ilman wiinan woimaa. Jakelustahan huolehti tietenkin se ihka ensimmäinen lotta.
Alkoholijuomien siivittämänä on ikiajat maita ja meriä vallattu, mutta kuuluu sitä toisenlaistakin. Ristiretkien aikana ritarit saivat vastaansa aivan kamalia hyypiöitä, jotka urhojen hoippuessa kapakasta kohti leiriään missä tahansa saattoivat syöksähtää pimeältä kujalta ja kiskaista viittansa kätköistä tikarin. Todella epäreilua. Näitä sanottiin assassiineiksi, joka nykyään tarkoittaa salamurhaajaa mutta alun perin hasiksen syöjää. Olipa näet "vuorten vanha mies" Hassan ibn Sabbah ruvennut värväämään nuorukaisia syöttämällä näille niin paljon hasista, että nukahtivat ja herätessään kuvittelivat tulleensa paratiisiin. Tämän ukko heille lupasi palkaksi tottelevaisuudesta. Kiilusilmät olivat ristiritarien riesana näiden levittäessä länsimaisia arvoja silloisen pahan akselin piiriin.
Amerikkalaiset soltut sitten oppivat tosissaan vetämään ruohoa Vietnamissa, mutta se kyllä tapahtui taisteluiden välillä. Johtoporras tuuppasi pojille piriä, kun lähdettiin jotokselle. Siinä touhussa olivat sakut ekoja modernisteja, ja terästipä Pervitin omien korpisoturiemmekin taistelutahtoa. Sitten tuli sairaala ja morfiini, heroiini ja Algidon... Vaan eipäs tullut hamppu. Se tuli 60-luvulla. Kyllä tarjoilija ihmetteli, kun me Kappelin terassilla istuttiin todella hyvällä tuulella sätkä huulessa vaikkei juotukaan paljon mitään. Silloin muuten jorattiin paljon, jatsit soi ja Beatles ja Rollarit tuli. Ei ois tullu miäleenkään ottaa essoo ja pomppia tuntikausia jonkin halollapäähän-teknon tai romurautadancen epäsvengin tahtiin. Että niin passivoituneita sitä oltiin. Duunia tehtiin ja opiskeltiin siinä sivussa.
Tuntui, että marihuanan laillistaminen olisi järjen nimessä vain ajan kysymys. Joo, on sitä aikaa kertynyt runsaanlaisesti. Ja sitten vielä pahaksi onneksi joutuu asumaan täällä pohjan pikkumaisimmilla perillä jääskigojen ja ralliautuaiden pesäpöheikössä.
Tällainen lastu, josta ei ehkä paljon kostu. Lukekaapa kuitenkin vertailumielessä puolesta ja vastaan -juttuja tällä ja muilla foorumeilla. Where´s the beef?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Morjens pappa ja tervetuloa joukkoon vihreään!
Kunnioitan kovasti sitä että sinä vanhemman ikäluokan edustajana olet avannut suusi tällä palstalla. En nyt itsekkään mikään viriili teini ole, mutta uskoisin sinulla olevan kuitenkin huomattavsti pidempi elämänkokemus kuin mitä itselläni on.
Vihreänä veteraanina keräämäsi tiedot kannabiksen käytön pitkäaikaisvaikutuksista olisivat taatusti kiinnostavaa kuultavaa, ja voin uskoa siihen että jokainen tällä palstalla kirjoitteleva kannabismyönteinen ihminen arvostaisi tätä knowhowta kovasti. En siis odota mitään kilometrien pituista ganjan ylistyslaulua, vaan ihan reheellisiä kommentteja kyseisen aineen käyttämisestä silloin kun se on seurannut mukana vuosikymmeniä. Toki asia selkenee minulle aikanaan, mutta kiinnostaa jo nyt.
Sinun luova miekkasi on isketty siis musiikkiin? Nappasin vaan tuon kitarajutun tekstistäsi.. Ihan on samaa vikaa täälläkin! Musiikille on ilo niin antaa kuin myös olla ottavana osapuolena..
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti saamme rutkasti antoisia keskusteluhetkiä!!
Naapurin äijä
Morjens sinullekin, Naapurin äijä,
Ja kiitos ystävällisestä tervehdyksestäsi. Sanoisin alkajaisiksi, ettei kannabis sinänsä ole mitenkään elämäni polttopisteessä, enkä tunne tarvetta sen käytön edistämiseen. Kuitenkin taas viime aikoina virinnyt hallitus- ja poliisivallan kiihkeä pyrkimys tehdä kannabiksen käyttäjien elämä entistäkin tukalammaksi saa minut vihaiseksi. Se on väärää ja tuhoisaa politiikkaa, etenkin kun sen rinnalla ollaan edelleen helpottamassa alkoholin asemaa veronalennuksin ja muilla keinoin. Kaikki tämä hurskastelu ja röyhkeä valehtelu on mahdollista vain, koska kansa on aivan sanan varsinaisessa merkityksessä aivopesty. Nämä "huumeiden vastaisen taistelun" kenraalit ja korpraalit vain unohtavat sen, että joitakin ihmisiä voi kusettaa kaiken aikaa, kaikkia ihmisiä jonkin aikaa mutta ei kaikkia ihmisiä kaiken aikaa.
Pelko on kuitenkin suuri, ja Osmo Soininvaara on oikeassa siinä, että asiallinen keskustelu huumeista on Suomessa mahdotonta. Jokainen pää, joka hetkenkin pilkistää kolostaan, katkaistaan armottomasti suuren yleisön taputtaessa käsiään. Huumeet yleensä, kuten edesmennyt yhteiskuntatutkija Kettil Bruun totesi, ovat "hyvä vihollinen". Poikkeuksia keskustelussa kuitenkin on:
Tämän foorumin Hyvinvointi/Alkoholi-osiossa Pekka Saarnio, Dosentti, Lehtori, Tampereen yliopisto, Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos, julkaisee artikkelinsa otsikolla "alkoholi vs kannabis". Se on tutkijan viileän asiallista tekstiä, jossa pyritään totuuteen. Erittäin kunnioitettavaa.
Juttu kannattaa lukea, vaikka yhdessä reaktiossa todetaankin että "alkkari ei jaksa lukea loppuun". Aika kuvaavaa.
Kyselit omia kokemuksiani. Eivät ne pelkästään positiivisia ole. Nuorena tuli vedettyä joskus liikaakin, mutta osansa on ryypilläkin, koska en minä myöskään lasiin sylje. Vanhemmiten ganjan käyttö on jäänyt melko satunnaiseksi, koska sen hankkiminen on usein epämiellyttävää ja melkoista ajanhukkaa. Toisaalta en sosiaalisena ja perheellisenä miehenä ole itsekään oikein voinut kasvattaa. Mutta, kuten totesin, aivan muut asiat ovat elämässäni määrääviä.
Huumeiden kohdalla minulle selvisi jo varhain, mihin ei pidä koskea. Kiersin maailmaa ja elin "miljöössä" aika pitkään ja näin mitä ihmiset itselleen tekivät ja miksi. Heroiini-, piri- ja koka-addiktit elävät - niin kauan kuin elävät - pysyvän tuskan maailmassa. Kannabisyhteisö on kautta maailman etupäässä iloista joukkoa, jossa on viisaita ja hölmöjä, vastuullisia ja vastuuttomia, duunareita, taiteilijoita, tyhjäntoimittajia, tutkijoita, isiä, äitejä, muummoja, vaareja - kaikenkarvaisia viheltäjiä, jotka yleensä tunnistavat toisensa pienestä virneestä. Yleensä he eivät ole vaaraksi toiselleen eivätkä muillekaan. Suurin vaara heidän elämässään on joutua kiinni harrastuksestaan.
Saatan vielä palatakin keskusteluun. Terveisin.
Pappa
Terve vaan!
Yllättävän samankaltaisia ajatuksia jaamme. Vaikka tällä foorumilla suureen ääneen puhun kannabiksen puolesta, näen silti maltillisen toiminnan asian tiimoilla välttämättömänä.Homma ei ikinä toimisi, jos yhtäkkiä jokaisessa alepassa olisi oma kannabishyllynsä, ja että tuotetta voisi kantaa kotiin kassikaupalla.Ei niin.
Minua myöskin puistattaa tuoreena ilmiönä esiintyvä äärimielinen narkofobisuus, joka on saanut valtiovallan tekemään idioottimaisia linjanvetoja.Sen lisäksi he ovat onnistuneet järjestämään tilanteen sellaiseksi, jossa kukaan kannabismyönteinen ihminen ei pysty julkisesti keskustelemaan aineesta ja sen käytöstä.
Vastustajien kaanoni on onnistunut luomaan kannabismyönteisistä ihmisistä stereotypian jossa käyttäjä on poikkeuksetta veltto, haluton ja sairas yksilö tavalla tai toisella. Niinikään heidän arvostelukykyään ja käsityskykyään arvostellaan jatkuvasti.
Täällä foorumilla taatusti valitettavin ilmiö on joidenkin yksilöiden aggressiiviset purkautumiset, joissa ollaan milloin sulkemassa kannabiksen käyttäjiä linnaan tai laitoksiin tai vaihtoehtoisesti tarjoamassa niskalaukausta tai "viimeistä troppia". Viesti on selvä. Ylemmyyden tunteen tavoittelussa jotkut ihmiset kokevat oikeudekseen mustamaalata kaikki toisella tavalla ajattelevat ilman mitään tolkkua.
Puhut viisauden äänellä kuvaillessasi päihteiden eroja. Ajattelen kanssasi niistä samalla tavalla. Kovempiin aineisiin siirtyvä valitsee mahdollisesti jopa tiedostamatta ikuisen tuskan loppuelämäkseen, riippumatta siitä kayttääkö ainetta läpi elämänsä vai ei.
Kannabiskysymyksen suurimmat kysymykset ovat mielestäni:
- kotikasvatuksen ja käytön depenalisointi
- järkevämpi ratkaisu rattijuopumusasiaan, nythän hampunsiemenleipääkin syömällä "viisari värähtää"
Ymmärrän täysin miksi et ole kiinnostunut kotikasvatuksesta. Sen järjestäminen nykytilanteessa niin, ettei sitä huomata esim. lasten ja tuttujen puolelta on hyvin hankalaa järjestää. Näenkin tässä nimenomaan tärkeän syyn siihen miksi kotikasvattamisen kuuluisi olla toimintaa josta ei rangaista. Tällä saataisiin rahat pois ammattirikollisuudelta.
Kiitokset kommenteistasi!
Voi hyvin, Naapurin äijä
Voi ihmisparkaa. Minkähän takia sinäkin elät täällä
Minnekä liityt sinä Mirjami rukka, missä on Mirjamin kukka? Siteeraan sinua toisesta osiosta:
"Ahdistava huomata, miten paljon niitä hörhöjä oikeasti onkaan. On sentään vielä oikeitakin IHMISIÄ. Narkkarit, niin savupäät kuin piripäät ym. kusipäät pitäis viedä saunan taakse ja pamauttaa aivot pellolle. Saisivat oiekinkunnon tysäyksen tuo viemärirottaporukka. Hyi helvetti, oksettaa koko sakki."
Näin siis osoitat olevasi IHMINEN.
Oletko laskenut, kuinka paljon saunoja ehdotuksesi toteuttamiseen tarvittaisiin, vai tehtäisiinkö kaikki oman saunasi takana?
Olisitko itse valmis tarttumaan aseeseen ja pamauttamaan lähimmäisesi aivot pellolle?
Miten muuten kuin tällaisilla kirjoituksilla hoidat ahdistustasi?
Miksi en minä ole ahdistunut? Huolestunut ja vihainenkin kyllä monesta asiasta.
Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?
Mikä on elämän tarkoitus?
Pappa ainakin ansaitsee jo kirjoituksillaan ja positiivisuudellaan elämänsä.Kunnioitan!
Toista on taas mirjan kaltaisilla rääväsuilla , joiden elämäntehtävä tuntuu olevan etsiä vikaa muista.
omapa on häviös jos sääliksi käy.