Yksi legenda, mikä koskee oikeastaan yleisesti kaikkia neroja ja luovia ihmisiä on, että he sairastuvat herkästi ja kuolevat nuorena.
Kun käydään läpi historian nerot eri aloilta, voidaan todeta näiden ihmisten kärsineen laajalti terveydellisistä ongelmmista ja ennen aikaisista kuolemista sairauksien vuoksi.
Jotkut pitävät tätä asiaa jopa täysin mystisenä ja se on saanut legendan asteen. Jotkut ovatkin kumonneet koko havainnon täysin perättömänä ja tarinanomaisena satuna, mille ei ole tieteellisiä, tai loogisia perusteita.
Joidenkin mielestä ehkä sellaiset geenit, mitkä aiheuttavat nerouden, aiheuttavat myös heikon immuniteetin, mikä altistaa sairauksille.
Itse olen yhdistänyt heikon immuniteetin osaltaan myös aspergeriin ja koitinkin selittää näiden as-piirteisten nerojen ja aspergerin mahdollista yhteyttä heikkoon immuniteettiin.
Neurologisena häiriönä ei olisi ihmeellistä, jos aspergeriin liittyisi myös fyysisiä ongelmia. Asperger-henkilön hormonituotanto/taso on erilainen, kuin terveellä ja tällaiseen olisi helppo liittää myös immuniteetin poikkeamat.
Nyt tuli kuitenkin mieleeni paljon selvempi selitys, mikä näyttäisi selittävän varsin suoraan tämän legendan nerojen sairastuvuudesta ja heikosta immuniteetista.
Selitys on kyllä aspergerin oireyhtymä, muttei immuniteetin vuoksi, vaan kommunikaatio-ongelmien vuoksi.
As-henkilö jää helpommin vaille välittämistä ja hänen on vaikeampi ilmaista ns. kun sattuu.
Sosiaalinen paitsio ja kärsimys johtaa myös fyysisiin sairauksiin.
Asperger-henkilö ei saa toisilta tarvittavaa huomiota, eikä pysty tätä huomiota toisissa herättämään omiin tarpeisiinsa. Kun tarpeet aina vaikkapa lämmön ja levon tarpeesta lähtien jäävät vaille huomiota ja hyväksyntää, henkilö altistuu pitkällä tähtäimellä myös fyysisille sairauksille.
Aivan ruohonjuuri tasolla ongelman voi huomata, kun sairas assi ei pyydä apua, eikä hoitoa sairauteensa, tai ainakaan riittävän ajoissa.
Ja onhan tapauksia, kuten Gödel, jotka jopa pelkäsivät lääkäreitä.
Joskus täällä palstalla oli käymässä neurologi, jonka kanssa huomasimme aspergerin hormonitason olevan otollinen syövälle, vaikkakaan mitään tutkimuksia, eikä mitään viittauksia asiasta/asiaan ole olemassa.
Kun käydään läpi historian nerot eri aloilta, voidaan todeta näiden ihmisten kärsineen laajalti terveydellisistä ongelmmista ja ennen aikaisista kuolemista sairauksien vuoksi.
Jotkut pitävät tätä asiaa jopa täysin mystisenä ja se on saanut legendan asteen. Jotkut ovatkin kumonneet koko havainnon täysin perättömänä ja tarinanomaisena satuna, mille ei ole tieteellisiä, tai loogisia perusteita.
Joidenkin mielestä ehkä sellaiset geenit, mitkä aiheuttavat nerouden, aiheuttavat myös heikon immuniteetin, mikä altistaa sairauksille.
Itse olen yhdistänyt heikon immuniteetin osaltaan myös aspergeriin ja koitinkin selittää näiden as-piirteisten nerojen ja aspergerin mahdollista yhteyttä heikkoon immuniteettiin.
Neurologisena häiriönä ei olisi ihmeellistä, jos aspergeriin liittyisi myös fyysisiä ongelmia. Asperger-henkilön hormonituotanto/taso on erilainen, kuin terveellä ja tällaiseen olisi helppo liittää myös immuniteetin poikkeamat.
Nyt tuli kuitenkin mieleeni paljon selvempi selitys, mikä näyttäisi selittävän varsin suoraan tämän legendan nerojen sairastuvuudesta ja heikosta immuniteetista.
Selitys on kyllä aspergerin oireyhtymä, muttei immuniteetin vuoksi, vaan kommunikaatio-ongelmien vuoksi.
As-henkilö jää helpommin vaille välittämistä ja hänen on vaikeampi ilmaista ns. kun sattuu.
Sosiaalinen paitsio ja kärsimys johtaa myös fyysisiin sairauksiin.
Asperger-henkilö ei saa toisilta tarvittavaa huomiota, eikä pysty tätä huomiota toisissa herättämään omiin tarpeisiinsa. Kun tarpeet aina vaikkapa lämmön ja levon tarpeesta lähtien jäävät vaille huomiota ja hyväksyntää, henkilö altistuu pitkällä tähtäimellä myös fyysisille sairauksille.
Aivan ruohonjuuri tasolla ongelman voi huomata, kun sairas assi ei pyydä apua, eikä hoitoa sairauteensa, tai ainakaan riittävän ajoissa.
Ja onhan tapauksia, kuten Gödel, jotka jopa pelkäsivät lääkäreitä.
Joskus täällä palstalla oli käymässä neurologi, jonka kanssa huomasimme aspergerin hormonitason olevan otollinen syövälle, vaikkakaan mitään tutkimuksia, eikä mitään viittauksia asiasta/asiaan ole olemassa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ajan myötä juuri tuo; kun ei osaa sanoa, että sattuu tai edes tunne kipua yhtä herkästi kuin yleensä pitäisi, jää moni sairaus tai loukkaantuminen ajoissa hoitamatta. Se taas on johtanut kierteeseen ainakin minulla, että kun lopulta menee lääkäriin, saa kuulla siitä miten vastuuton on, kun ei ole tullut ajoissa --> johtaa siiheen, ettei lääkärille oikein mielellään mene ja vaivat pääsevät entistä pahemmiksi, tai sitten yrittää olla "kerrankin" terveydestään huolehtiva, menee lääkäriin epäillessään jotakin jolloin sanotaan, että ei nyt näin pienen vaivan takia olisi kannattanut tulla. Sellainen kultainen keskitie puuttuu tässäKIN asiassa.
Toinen on tuo immuniteetti, muista eristäytyvänä ihmisenä sitä saattaa ehkä siksi säästyä tartuntataudeilta, flunssalta yms jonkin verran, henk. koht. erikoinen piirre itsessäni on myös se, että alati tapaturma alttiina haavoja yms on lähes koko ajan - mutta koskaan ne eivät tulehdu, hoiti niitä tai ei, oli kesähelle tai mitä tahansa, vaan kaikki parantuvat supernopeasti. Vai - luulenko vain? Ehkä tuokin liittyy vain siihen, etten huomaa enkä tunne, ennen kuin joku raaja putoaa irti...
Flunssaakin osaan välttää aika hyvin - pesen käteni usein, käännyn pois, kun joku aivastaa, desinfioin pöpöt sieraimiin, ennenkuin ne ehtivät levittäytyä laajemmalti.
Minusta terveys on ajattelusta kiinni. Jos huomaa joka vian ja huolestuu niistä, niille antaa vallan. Terveys on luonnollinen olotila. Solustomme uusiutuu täysin muutaman vuoden välein. lisäämällä harmoniaa elämäämme voimme uudistaa itsemme fyysisesti. Ajatuksessa on valtava voima.
Eiköhän tuo lääkäriin menon päättäminen ole ongelma useimmille, assi tai ei. Pitäisi olla lääkärinkoulutus, että osaisi oireensa oikein arvioida - ja sittenhän ei tarvitsisi mennä lääkäriin!
on tämä tyyli, että ketään jolla on vakavia oireita, ei hoideta, ellei henkilö sitä itse moneen kertaan vaadi (esim. vanhusten sydänoireet jätetäät näemmä hoitamatta, esimerkkinä on oma äitini, jota ei lähetetä tutkimuksiin), niin assin voi olla vaikea saada hoitoa ihan oikeasti. Heikot sortuu siinä hommassa.
Lääkärit terveyskeskuksissa on pakotettu jättämään lähettämättä ihmisiä hoitoon ja he myös kylmästi jättävät kertomatta hoidon tarpeesta. Silloin ihmiset, varsinkin assit, voi luulla, että ei heitä sitten mikään vaivaa,kuvittelivat vain ja sairaudet jäävät hoitamatta. Tämä on mielestäni yksi pahimipia ongelmia nykyään, että on olemassa ns. julkinen terveydenhuolot, jota kansan suussa osuvasti sanotaan "arvauskekukseksi". Se antaa näennäistä hoitoa: "Ei sinua mikään vaivaa". "Tarkkaile oireita ja tule sitten uudelleen" (vaikka potilas on käynyt jo esim. viisi kertaa samasta asiasta).
Lääkärit on niin hyväpalkkaisia, että heidän sielunelämänsä ei ole tästä maailmasta. He johtavat tahallaan ihmisiä harhaan heidän omasta terveydentilastaan siksi, että johtajat pakottavat "säästämään". Näkisinpä sellaisen sairaalan johtajan, joka ei puhuisi säästöistä vaan puhuisi hoidon laadusta ja tehokkuudesta siinä, miten ihmisten sairauden hoidetaan.
omalla kohdallani oli murtunut käsivarsi, pari viikkoa ihmettelin valtavaa turvotusta, menin lääkäriin jossa yhdellä vilkaisulla ( edes koskematta) sanottiin, että no jos olet sen kanssa pari viikkoa sinnitellyt ( kun en tunne kipua kovin herkästi) niin ei se mitään vakavaa ole. Otat vaan vähän buranaa jos et saa nukuttua kivulta.
Joskus myöhemmin ihan muiden tutkimusten ohella huomattiin, että kappas sinulla on ollut murtuma joka on parantunut itsekseen mutta vähän vinksalleen, miksi ihmeessä et mennyt ajoissa kipsattavaksi?
No,kyllä minä menin melkein ajoissa, mutta kun en ollut kuolemassa enkä osannut vaatia tutkimuksia, niin uskoin kun lääkäri sanoi, että ei sinua mikään vaivaa.
potilasvahinkolautakunnalle tai lääketieteen oikeusturvakeskukselle. Tietty se vaatii vaivannäköä, joka on assille ehkä hankalaa. Itse olen kerran jättänyt valittamatta, vaikka olisi ollut todella aihetta. Asia on vanhentunut ja juttu harmittaa minua, koska siitä on haittaa joka päivä. Silti en kykene tekemään mitään asialle, tyypillistä assimaisuutta.
Esimerkkisi oli todella hyvä. Juuri näin nämä lääkärit toimivat. Tämäkin on aivan hyvin tiennyt, että kyseessä voi olla murtuma, mutta jättänyt tahallaan asian hoitamatta, ajatellen, että menet jonkun muun vaivoiksi. Ja hän on sentään saanut vähintään 5000 euroa kuussa palkkaa jos on terveyskeskuksessa ja muutaman tonnin viikonlopusta jos on näitä päivystäviä keikka"lääkäreitä".
Toivon, että ihmiset kaikki luottaisi omaan vaistoonsa eikä koskaan uskoisi vain yhtä tai kahta lääkäriä, jos joku oikeasti näyttää olevan vialla terveydessä! Terveys kun yleensä on tärkeintä ihmiselle, oma tai läheisen terveys. Nuo lääkärit pitäisi kyllä saada selkä seinää vasten jollain tavalla! Tästä asiasta puhutaan vähän, jos ollenkaan ja tämä koskettaa kaikkia, joilla ei ole varaa hoidattaa yksityisellä itseään.
kuten itsekin totesit, assille joidenkin asioiden hoitaminen on vaikeaa, minusta ei ole ainakaan aiemmin ollut valituksen tekijäksi, vaikka nyt jälkeen päin ajatellen olisi ollut todella painava syy - ei tosin juuri tuo murtuma asia, vaan paljon vakavampi juttu, josta on ollut todella pitkäkestoisia seurauksia.
Auttaisi asiaa, jos olisi fyysisesti joku auttava henkilö, tukihenkilö tai vst joka voisi auttaa tälläisissä asioissa.
Jokseenkin erakkona kun muuten ei ole mitään lähipiiriä, joka huomaisi milloin olisi aiheellista tehdä jotakin joillekin asioille.
Todella outo kokemus! Olin aina ajatellut itseäni älykkäänä ja terveenä, vaikka joskus kiukkuisena ja ujona. Esimies manipuloi - oli vuoroin viettelevä, vuoroin kieron syylistävä. Kuunteli alaistensa keskusteluja salaa, murtautui jopa asuntooni (kopioi avaimeni, jota luottavaisesti pidin pukukopissa). Ensin alkoi vihjailla haluavansa jättää vaimonsa, sitten (vaikka mitään ei tapahtunut) kertovansa vaimolleen. Sitten alkoi etsiä vikaa kaikesta, mitä tein. Itkin usein, en osannut käsitellä tilannetta. Minulla ei ollut sanoja kuvailla hänen käyttäytymistään. Jäin 'sairaslomalle', ja sen aikana kyläläiset alkoivat tuijottaa minua kuin kummajaista - juorut leviävät nopeasti. Muutin sitten pois maasta, ja se luultavasti pelasti henkeni tai ainakin terveyteni. Suomen koko yhteiskunnassa on jotain sairasta. En osaa eritellä sitä kovin hyvin vieläkään, mutta tunnen sen Suomessa käydessäni pahoinvointina.
Minunkin mielestäni Suomen yhteiskunnassa on väliin jotain kummallista, mikä ei mene oman logiikkani kanssa yhteen.
Ihmiset katkeroituvat ja kyynistyvät hirvittävän varhain. Mistä se johtuu? Muilta ihmisiltä saatavista elämänohjeista ja jo kyynisistä kommenteista. Muistan joskus keskustelleeni espanjalaisten kanssa. Ja heidän mielestään elämä pitää olla kevyttä ja helppoa. Siihen minä sitten muistelin kuinka moni omien vanhempieni ikäinen on sanonut, kuinka vaikeaa elämä on, mutta ihan mukavaa silti. Siis ymmärrän kyllä, että Suomessa on ollut sotia ja vaikeuksia. Mutta pitääkö niitä kaikkia käsityksiä ja malleja ottaa niiltä ajoilta? Ne eivät välttämättä ole hyviä ideoita, asenteita ja ajatuksia. Mutta ymmärrän senkin, kuinka vaikeaa on ajatella eri tavalla, jos vallalla on kyyninen ajattelu, ja yleisesti sitä pidetään totuutena. Niin, monenlaisesta asiasta kansakunnan totuuksina pitävät asiat muodostuvat.
Itsellänikin on ollut ulkomaillelähtö -ajatuksia. Jotenkin aina vaan jään tuntemaan empatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat vielä täällä ja kärsivät suomalaisen yhteiskunnan ongelmista. Ehkä, kun itse tunnen sellaisista asioista kärsineeni. Mutta toki voisin löytää empatiaa myös muiden tai sen uuden kotimaani heikompia kohtaan. Mutta eiväthän he välttämättä ole heikkoja. He voivat olla vaan normaaleja, eivät kyynistyneitä vielä, väärinymmärrettyjä. Niin Suomessa kuin muuallakin.
Tullessani Espanjan reissulta, en halunnut lukea suomalaisia lehtiä. Miksi en? No, suomalaisen median tapa toimia: yksinkertaistettuja, huomiota herättäviä, skandaalimaisiakin otsikkoja. Mediasta riippumatta, ei ainoastaan keltainen lehdistö. Yksipuoliset mielipiteet ja ajatusmallit asioista eivät kerro koko totuutta.
tv:stä Serranon perhe-nimistä sarjaa, joka on espanjalainen. Mikähän siinä on. Minustakin elämän pitäisi olla kevyttä ja helppoa ja siitä pitäisi nauttia! Mutta tunnen vain raskassoutuisia ihmisiä, miten sitä yksin voisi nauttia! Kai pitäisi muuttaa olosuhteita. Suomessa on harvinaisen ankeaa ja ihmiset ovat olevinaan parempia kuin muut ihan joka paikassa. Ollaan klikeissä ja hirveät vaatimukset muille. Siksi asseilla on Suomessa varmaan vaikeampaa kuin missään.
Tyttäreni putosi keinusta 5-vuotiaana ja käsi murtui kahdesta kohtaa. Nuori, vastavalmistunut lääkäri naureskeli ja kehotti menemään kotiin nukkumaan ja ottamaan särkylääkettä.
Paikalle tuli vanhempi ambulanssin kuljettaja, joka vaati että tyttö on heti vietävä Hyksiin ja näin toimittiin - käsivarsi oli turvonnut kaksinkertaiseksi toisesta murtumakohdasta, jota lääkäri ei ollut hihan alta edes huomannut. Kipsi laitettiin useammaksi viikoksi.
En todellakaan luota vastavalmistuneisiin "ammattilaisiin".
ko. vastavalmistunut kloppi lastenklinikalla. Tylsää on, että lapsi pitää viedä yksityislääkärille varmistaakseen, että hän todella ei tarvitse hoitoa ko. vaivaan. Mutta pakko mikä pakko, en todellakaan voi jättää lapsen terveyttä tuollaisen "lääkärin" varaan, joka hoitaa vaativan tutkimuksen puolessatoista minuutissa.
Luulisin, että monissa meissä suomalaisissa on myös vanhaa sinnikkyyttä ja sisua koittaa selvitä ilman lääkärin tai muiden apua. Ei haluta häiritä, ei haluta vaivata. Ajatellaan, että muiden ongelmat ovat vakavampia ja tärkeämpiä. Ajatellaan, että kyllä minä vielä kestän, menkööt ne lääkäriin, jotka ovat sairaampia ja heikompia.
Siis mistä lie sota-ajoilta tämäkin käsitys peräisin. Tietenkin nykyäänkin voi olla usein terveysalalla hoitoresurssien puutetta, jolloin kaikille ei välttämättä saada tarpeellista hoitoa. Mutta tietenkin toivoisi, että ihmiset osaisivat mennä kysymään ja hakemaan hoitoa, jos siltä tuntuu ja on aihetta. Ja voihan sitä vaikka kysyä, vaikka vaan epäilee jotain, sitten ehkä tulee itselle selväksi, eikä tarvitse miettiä tai pelätä turhaan.
Mitä tulee neroihin, luulisin, että sellaiset yksilöt saattavat olla herkkiä ympäristölleen, aivan kuten muutkin. Jos heidän elinympäristönsä ei ole heille ystävällinen ja mukava, tue heidän pyrkimyksiään, persoonaansa, tekemistään tai olemistaan, voi olla, että he herkistyvät sairauksille helpostikin. Jos ns. normaalimpi ihminen ei ajattele niin erikoisia, ei alttiutta joutua ajatuksissaan niin harhateille, että saa fyysisiä oireita, ole niin paljon. Suurin osa ihmisistä kai on normaaleja, jotka luovat normaalin ympäristön samankaltaisilleen ihmisille. Neroja on harvassa, eli olisi kai hyvä, jos he löytäisivät toisensa ja pyrkisivät muodostamaan oman sosiaalisen ympäristönsä, joka ymmärtäisi samankaltaisten ajatuksia, tilaa ja ongelmia. Normaali-ihmisen silmissä nerojen ajatukset ja teot voivat tuntua hulluilta ja kummallisilta, jolloin neroille voi muodostua ns. hullun leima/paperit normaali-ihmisten silmissä, minkä luultavasti jokainen ihminen aistii tavalla tai toiselle. Eikä tällainen leima varmastikaan edesauta älykkään ihmisen terveyden ylläpitoa.
Siis mielestäni kyse ei ole siitä, että nerot sairastuisivat herkästi, vaan muu yhteiskunta ei aina osaa suhtautua ja reagoida uusiin ajatuksiin kaikille suotuisalla tavalla. Historiastahan näkyy, että monien nerojen ajatukset ovat olleet edellä aikaansa. Myös usein kaikkia uusia muutoksia/keksintöjä, jotka ovat ehkä näiden älykkäiden ihmisten aikaansaannosta, on vastustettu ja pelätty kansan taholta. Siksi nero ihminen voi jäädä vaille välittämistä ja sairastua helpommin, jos hänen oikkujaan/neronleimauksiaan ei ymmärretä. Eikä hän saa ihmisiltä osakseen välittämistä ja myötätuntoa, mitä jokaisen yksilön tunne-elämä vaatii, vaan joutuu jo valmiiksi syrjittyyn tai halveksittuun asemaan.
Toisaalta myös yksilön oma kunnianhimo voi ajaa nerot elämänolosuhteisin, jotka eivät ole heille itselleen suotuisia.
Siis, mitä tästä voimme päätellä? Koittakaamme ymmärtää ja suvaita kaikkia ihmisiä, sekä heidän tekojaan ja ajatuksiaan, ja antaa heille tunnustus heidän ihmisarvostansa, mihinkään ominaisuuteen katsomatta.
En tiedä neuroottisista sairauksista tai aspergenista mitään, eli siksi en kommentoi aihetta noilta kannoilta ollenkaan. Mutta luultavasti olen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Siis henkilö ei saa yhteiskunnalta ja kanssaeläjiltä tarpeeksi huomiota ja välittämistä (oman neroutensa takia?) ja siksi sairastuu.
Niin, luultavasti puhuimme samasta asiasta, tai sitten emme. Vaikea sanoa.
Sain tuosta kirjoituksistasi sen käsityksen, että kun ihminen joutuu sosiaalisessa yhteisössä sairaan rooliin, niin hän sairastuu helpommin.
Eli kun joku koetaan erilaiseksi, tietyllä tavalla sairaaksi, tämä ympäristön asettama rooli johtaa sairauksiin...
Hhmm... Ei ihan tyhmä idea. Kyllä, jos ihminen on jollain lailla erilainen, ihmiset pyrkivät jollain lailla perustelemaan itselleen tämän henkilön erilaisuuden.
Esim. asperger-henkilöstä voidaan sanoa, että tämä on vaikkapa tyhmä, homoseksuaali, tai jotain muuta.
Jokin asia, mikä koetaan viaksi, tulee vaitonvaraisesti liittää tähän ihmiseen.
Myös joku fyysinen vamma, vaikka olisi täysin tavallinen ja merkityksetön, kuten vaikkapa kettusen murtunut käsi. Tällaisen murtuneen käden avulla jotkut pyrkivät sitten selittämään itselleen sen, miksi on oikeutettua olla välittämättä tästä ihmisestä. Kun tällainen konkreettinen asia, kuten murtunut käsi ilmenee, voidaan todeta ääneen, että "hänhän on vammainen". Tällä tavalla selitetään oma epäempaattinen käyttäytyminen tätä ihmistä kohtaan.
Kun ympäristö aina korostaa tämän henkilön heikkouksia, kuten murtunutta kättä, tämä henkilö alkaa hiljalleen tuntea itsensä vajavaiseksi ja sairaaksi ja siten käytännössä omalla toiminnallaan aiheuttaa oman sairastumisensa.
Tällainen ihminen on sairas suhteessa ympäristöönsä. Sairaus on kuitenkin aina suhteessa, ei ihmisessä itsessään. Tällöin siis todellinen sairaus on ympäristössä.
Sairaassa ympäristössä tulee sairaaksi, jotta ympäristön käyttämä "sairaus", selittämään tätä henkilöä, tulisi todemmaksi. Tällöin kielen käyttö projisoi itselleen merkitysalueen, jos sitä ei muutoin olisi loogisin perustein ollut.
Se, mitä aloituksessa ajoin takaa, oli se, että asperger-henkilö ei ehkä pidä niin paljoa itsestään huolta, sen vuoksi, että hän häviää jokahetkisessä vuorovaikutuksessa. Hän ei ikään kuin saa ympäristöään, eikä siten myöskään itseään vakuutetuksi omasta terveydentilastaan.
Oikeastaan voisi jopa sanoa, että kun asseja sanotaan toisinaan epäkohteliaiksi, että assin kohteliaisuus näkyy siinä, että hän sairastuu ja jää vaille hoitoa kohteliaisuuden takia.
Muutenkin mielestäni assin kohteliaisuus näkyy yleensäkin assin kärsimyksessä: silloin, kun sanotaan assia epäkohteliaaksi, niin kyse on siitä, ettei hän kohteliaisuuttaan halua olla toisten silmissä kohtelias, vaan antaa heidän pitää assia sellaisena, kuin haluavat.
Jos vielä tarkennan aloitukseni sanomaa, niin ehkä se on se, että jos linnunpoika ei kilju riittävän kovaa, äiti ei sitä ruoki riittävästi ja se kuolee nälkään.
Näin käy myös assille. Kun jatkuvasti jää tappiolle jokahetkisessä kommunikaatiossa, niin tämä tappio johtaa lopulta jopa fyysiseen kuolemaan.
Assin kohteliaisuus näkyy siinä, kun hän ei viitsi korjata toisen tekemää väärinkästystä assista, vaan kunnioittaa tämän näkemystä ja jättää siksi puolustautumatta.
Ja jos assi puolustautuisi, niin toimisihan hän tällöin kuten näkemyksen tekijä itse ja menisi mukaan peliin, missä tämä kunnioitus puuttuisi.
Puhun siis omasta puolestani.
Yleisesti ottaen assin tarpeet jäävät tyydyttämättä, koska kommunikaatiossa hän häviää luvan tarpeiden tyydyttymiseen. Tämän vuoksi assin joutuu helpommin olosuhteisiin, missä voi sairastua.
Ajatuksemme yhtyvät siinä kohtaa, kun tullaan siihen, että tarpeiden tyydyttämättä jääminen johtuu toisen osapuolen osalta juuri sellaisesta tavasta ajatella, missä hän oikeuttaa itselleen sen, että assilla ei niinkään ole väliä ja perustelee sen sitten jollain tavalla, mikä tekee välittämättä jättämisestä oikeutettua.
Immanuel Kant(jolla myös oli asperger) ainoana moraalifilosofina osoitti, kuinka jokaisessa moraalisessa tilanteessa on vähintään kaksi osapuolta, joiden välillä olevassa kommunikaatiossa moraali ilmenee.
Tämä teoria tarkoittaa sitä, että jos jompikumpi osapuoli toimii moraalittomasti, toinen osapuoli kärsii. Ja estääkseen kärsimyksensä, kärsivän osapuolen täytyisi tehdä moraalittomasti ja jatkaa moraalittoman toiminnan ketjua.
Vuorovaikutusessa, muttei suinkaan teoissa, asperger-henkilöitä voidaan pitää tällaisina ihmisinä, joihin moraalittomuuden ketju päättyy, sillä assit kärsivät, mutteivät siirrä kärsimystä eteenpäin. Selitys on niin yksinkertainen, että heillä ei ole siihen kykyä.
Kuten osoitinkin jo aiemmassa avauksessani, assin tappio tulee defensiivisessä vuorovaikutuksessa, jota voitaisiin kuvata vesiputouksella, missä vesi on defensiivistä vuorovaikutusta ihmisten välillä. Vesiputouksen pohjalla on lampi, mihin vesi laskee ja autisti tarkoittaa sellaista henkilöä, joka on tämän lammen pinnan alla. Täten ihmiset katsoessaan autistia, näkevätkin vain oman kuvansa järven pinnasta.
Kantin moraalifilosofiaa ei esim. suomalaisessa akateemisessa maailmassa hyväksytä, eikä liioin myöskään ymmärretä. Koko Kantin filosofia onkin valitettavasti jäänyt lähestulkoon naurun aiheeksi akateemisissa piireissä.
Näin ollen voidaan todeta, että myös Kantin sanoma on jäänyt lammen pinnan alle, jotta akateemikkojen persoonat pysyisivät pystyssä.
Mensa.
Mutta nero on enemmän kuin huippuälykäs. Ollakseen nero ihmisen on oltava myös erityisen luova jollain, tai joillain, alalla/aloilla. Sellaisille ihmisille harvoin jäänee aikaa sairastamisille, kun elämä on niin lyhyt, ja tehtävää niin paljon. Nerot ovat aika itseriittoisia, luulisin.
Hänestä on esitetty TV jo uusintanakin dokkari.
Hän meni rauhoittumaan jonkinlaiseen 'pakkopilttuuseen'.
Näkyypä Juicemmekin olleen assi. Kts Wikipedia, autismin vahvuudet.
kulkijat" - esim "taitelijapersoonat" - ovat tunnustautuneet asseiksi julkisuudessa, vaikka lieneekö virallista dg:a...
Osa kansalaisista osaa hakea tietoa omatoimisesti ja tekevät johtopäätelmät itse "persoonastaan". Useimmalle se riittääkin, eikä tarvitse virallisempaa dg. Tieto myös helpottaa, saa selityksen omintakeiselle persoonalleen.
Tarvitaan vaan tiedonjanoa ja tiedon vastaanottokykyä ja olen joskus jopa ihmetellyt eri palstoilla, kuinka ns tavan kansa kertoo esim suvun "kummallisista persoonista" ja toteaa, että on/ovat varmaan asseja...Tosin asseudesta on vääriäkin käsityksiä ja moni olettaa että jos assi, niin pitää olla "tietynlainen"...Erilaista kirjoa kyllä löytyy. Steven Spielberg on mm As ja meillä kolleegansa Markku Pölönen on kertonut olevansa As.
Kyllä koko asian ydin on siinä, että vuorovaikutuksesta on tehty sairaus!
JOS NYT SATTUU KIPU SATTUMAAN VÄHEMMÄN TAI ENEMMÄN TAI ERILAILLA ei kai se ole sairaus?
JOS NYT SATTUU TOIMIMAAN eri tavoin kuin muut - ei kai sekään ole sairaus?