Näin hänet ensimmäisen kerran keväällä töiden merkeissä ja olen ollut siitä asti hänestä kiinnostunut. Nyt syksyllä olen hänet nähnyt ohimennen muutamia kertoja. Mutta joka kerta olen ollut jähmeä kuin rautakanki, eleetön ja ilmeetön. Ei puhettakaan, että olisin väläyttänyt kiinnostusta osoittavan hymyn ja intensiivisen katseen. Päinvastoin olen ollut kuin tapaisin suurimman vihamieheni. Älykästä eikö totta!
Jokakerta olen ennakkoon kaavaillut, että jos hän tänään tulee minua jossakin vastaan, sanon hei tai jopa jotain nokkelaa. Hymyilen ja yritän näyttää edes normaalilta (enkä sellaiselta, kuin olisin juuri nähnyt ihmisen jonka viimeksi haluaisin tavata). Tämä on vaikeaa ja eihän tästä kärsi kuin minä itse.Ohitetun mahdollisuuden jälkeen palaan taas kotiin ja potkaisen itseäni jalkaan, kun olen tälläinen jänöjussi.
Jokakerta olen ennakkoon kaavaillut, että jos hän tänään tulee minua jossakin vastaan, sanon hei tai jopa jotain nokkelaa. Hymyilen ja yritän näyttää edes normaalilta (enkä sellaiselta, kuin olisin juuri nähnyt ihmisen jonka viimeksi haluaisin tavata). Tämä on vaikeaa ja eihän tästä kärsi kuin minä itse.Ohitetun mahdollisuuden jälkeen palaan taas kotiin ja potkaisen itseäni jalkaan, kun olen tälläinen jänöjussi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
onnistut ihan vahingossa näyttämään siltä kuin tapaisit vihamiehesi kun tapaat ihastuksesi? Ajattelin vaan, että yleensä ihan spontaanisti tulee hymyilevä olo, kun näkee ihmisen josta on kiinnostunut ja jos ei voi näyttää sitä, se täytyy peittää eikä päinvastoin. Mietin vaan, että miksi et anna itsesi hymyillä, jos kerran mitään estettäkään ei ole? Hän alkaa pian välttelemään sinua, jos noin toimit, koska luulee että sinä et pidä hänestä ollenkaan.
Minulla on vähän samankaltainen ongelma. Olen hirmuisen ihastunut, hymyilen itsekseni ja haaveilen illalla peiton alla hänestä. MUTTA kun puhumm epuhelimessa olen tyly, lähetän hänelle hyvin lyhyitä viestejä ja odotan että hän lähettää minulle ensin viestin.. Tämähän on ihan järkevää, että toimin näin :D
Mutta viikonloppuna nähdään taas, otan kunnon halirutistusotteen!
...
Joitakin rentoja tyyppejä on töissä, joiden kanssa voi hubaillakin. Jos joku työkaveri olisi kiinnostunut enempikin, niin vaivaantuisin kovin.
alanon? Eli pitkässä muodosa alkoholistien lasten
juttuihin ja siel oli, et ihminen haluu peittää todellist tunteensa ja tosiaan reagoi aivan päinvastoin kuin pitäisi.
mistäpäin sitä ollaan?
Keskivertosuomalainen on yleensäkin - töissä ja vapaa-ajalla - tuttuja tavatessaan kuin myrkyn niellyt, joten tuskin palavien tunteidesi kohde on huomannut sinussa mitään omituista. Hyvä esimerkki on moikkaaminen: jos ennen on töissä saatu jonkinlainen tervehdys ulos asti kakaistua, se lopetetaan ihastumisvaiheessa, koska moinen lähestyminen kielii jo tunteista, jotka on parasta salata. Jos taas kadulla kävelee vastaan joku puolituttu, on viisainta olla moikkaamatta siltä varalta että toinen ei muistakaan tuntevansa sinua.
Olisiko sinulla mitään mahdollisuutta ryhdistäytyä ja ryhtyä ihastumisen kunniaksi viskelemään kukkia ja karamelleja ympärillesi ynnä heittelemään kärrynpyöriä?
No luulen, että ihastuksesi kohde ei edes tiedä ihastumisestasi häneen. Eipä kai osaa edes arvailla mitään sellaista. Mutta jotakin sinun on kakistettava suustasi ulos, ettei hän pidä sinua aivan tollona. Ihastuksesi kohde näkee sinussa vain eleettömän naisen, etkä siten anna hänelle mahdollisuutta ihastua itseesi. Sitäpaitsi hyviin käytöstapoihin kuuluu edes tervehtiä tavattessa.
Millaisessa työssä olet..? =D
korkealle. Jos ajattelet että seuraavan kerran kun näet hänet, sinun on tehtävä ties mitä tempauksia, on paineet liian kovat jos olet ujo.
Mitäs jos otat vain ajatuksen että kun hän osuu kohdalle, katsot ja hymyilet.
Voit kokeilla esim kun olet kaupankassalla että sanot hei ja hymyilet, kun menet dösällä, nyökkää ja hymyile kuskille, kun kävelet kadulla hymyile jollekkin. Kun huomaat kuinka vaaratonta ja helppoa se on, olet askeleen lähempänä.
Sinä luultavasti ajattelet että mitä sinusta ajatellaan jos menet ja hymyilet tuntemattomalle, ja pidät itseäsi nolona. Mutta ajattele asia niin että miltä sinusta tuntuisi jos sinulle hymyilisi joku ystävällisesti.
Älä tee asiasta isoa, se on vain hymy, mutta kun oppii hymyilemään, on ovi auki ihan mihin vain.
Joten, hymyä huuleen.
aina katselee minua kuin myrkyn niellyt. Mielenkiintoinen ihminen hän olisi tuntea. Olen miettinyt, jotta vihaakohan hän vain rakastaa minua. Taitaakin olla salaa ihastunut :)