Jaksaminen on lopussa enka tieda mista ja miten sita saa lisaa. Kolmas keskenmeno ilman syyta. Kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty ja niiden perusteella mun pitas saada lapsia solkenaan vaan kun ei tule edes sita ensimmaista. Sikio kuolee 6-8 viikoilla. Nyt on rankkaa toipua viimesimmasta menetyksesta ja yrittaa loytaa tsemppia seuraavaan kertaan kun laakari ei voi auttaa, pelottaa seuraava raskaus, miten laaketiede voisi auttaa kun ei ole mitaan vikaa, ei ole mitaan mihin tarvisi apua.
Laakarini voi vain arvailla syita ja suosittelee IVF-raskautta seuraavaksi. Syy: munasolun laatu tutkitaan ja paras valitaan hedelmoitettavaksi, tai sitten yksikaan ei ole elinkelpoinen ja game over. Raskautta tukemaan tulisi myos verenohennuslaake jonka tarkoitus on parantaa verenkiertoa kohtuun. Taman haittapuoli on se, etta se edistaa osteoporosia. Kaynkin seuraavaksi luututkimuksessa etta voidaanko minulle ruveta antamaan ko. laaketta vai ei.
Asuinmaassani IVF ei onnistu joten tod.nak. tulisin Suomeen tata varten. En kuulu KELA:n piiriin eli kaikki on maksettava itse. Ehka joudun lopettamaan tyonteon tata varten. Taalla ei ole mitaan tukia, jos et ole toissa ei tule myoskaan rahaa. Tama koko rumba saattaa tulla niin kalliiksi ettei meilla ehka ole siihen varaa. Ei vain ole rahaa piste. Edellisen keskenmenon laskut soi kuukauden tilin, syyskuu on tiukka.
Istun tassa lapparin aaressa tuijottamassa tata ruutua enka tieda mita nyt kirjottaisin. Kotona tunnelma on tiukalla. Mies tekee toita 12h paivassa ja viikonloppusin tyonteko jatkuu lapparin aarella. Se tarvitsee loman ja meilla olikin loma suunniteltuna lokakuulle. Nyt se on peruttu ne rahat tarvii saastaa mahdolliseen IVF:n ja mun on saastettava lomapaivia siihen. Joululoma miehen sukulaisten luo on peruttu samasta syysta. Mies ei ole nahnyt iakkaita vanhempiaan kahteen vuoteen ja han menee kaymaan heilla lokakuussa yksin. Kesalomaa meilla ei ole ollut.
Ensi viikolla takasin toihin, mieli on maassa mutta duunissa on pakko olla hymy naamalla ja pinna loysalla. Mies kaskee olla murehtimatta ja stressaamatta tai han ei enaa neljatta raskautta yrita.
Oletteko olleet samassa tilanteessa? Miten jaksoitte yrittaa uudestaan kun laaketiede ei voinut auttaa? Miten loysitte positiivisen asenteen?
Laakarini voi vain arvailla syita ja suosittelee IVF-raskautta seuraavaksi. Syy: munasolun laatu tutkitaan ja paras valitaan hedelmoitettavaksi, tai sitten yksikaan ei ole elinkelpoinen ja game over. Raskautta tukemaan tulisi myos verenohennuslaake jonka tarkoitus on parantaa verenkiertoa kohtuun. Taman haittapuoli on se, etta se edistaa osteoporosia. Kaynkin seuraavaksi luututkimuksessa etta voidaanko minulle ruveta antamaan ko. laaketta vai ei.
Asuinmaassani IVF ei onnistu joten tod.nak. tulisin Suomeen tata varten. En kuulu KELA:n piiriin eli kaikki on maksettava itse. Ehka joudun lopettamaan tyonteon tata varten. Taalla ei ole mitaan tukia, jos et ole toissa ei tule myoskaan rahaa. Tama koko rumba saattaa tulla niin kalliiksi ettei meilla ehka ole siihen varaa. Ei vain ole rahaa piste. Edellisen keskenmenon laskut soi kuukauden tilin, syyskuu on tiukka.
Istun tassa lapparin aaressa tuijottamassa tata ruutua enka tieda mita nyt kirjottaisin. Kotona tunnelma on tiukalla. Mies tekee toita 12h paivassa ja viikonloppusin tyonteko jatkuu lapparin aarella. Se tarvitsee loman ja meilla olikin loma suunniteltuna lokakuulle. Nyt se on peruttu ne rahat tarvii saastaa mahdolliseen IVF:n ja mun on saastettava lomapaivia siihen. Joululoma miehen sukulaisten luo on peruttu samasta syysta. Mies ei ole nahnyt iakkaita vanhempiaan kahteen vuoteen ja han menee kaymaan heilla lokakuussa yksin. Kesalomaa meilla ei ole ollut.
Ensi viikolla takasin toihin, mieli on maassa mutta duunissa on pakko olla hymy naamalla ja pinna loysalla. Mies kaskee olla murehtimatta ja stressaamatta tai han ei enaa neljatta raskautta yrita.
Oletteko olleet samassa tilanteessa? Miten jaksoitte yrittaa uudestaan kun laaketiede ei voinut auttaa? Miten loysitte positiivisen asenteen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
vikaa ole missään. Tosin tiedän kyllä miksi vauvani kuoli mahaani. Ja lääkärit ei voi mua auttaa yhtään. Vauvan sairaus on luonnonoikku. Eikä mussa eikä mun miehessä mitään vikaa ole.
Kiva tässä nyt taas yrittää lasta, kun aina vaan tulee kuolemansairaita lapsia. Ja selitys on vaan että meillä on niin huono tuuri.
Eihän se tietysti ole sama asi, kuin teillä. Me tiedämme sentään mikssä vika. Mutta toisaalta parannuskeinoa ei meilläkään ole.
Kiitos vastauksestasi ja toivon todellakin etta teille loytyy hoitokeino ja voitte saada terveen vauvan. Koville ottaa yrittaminen ja viela kovemmalle loytaa jaksamista ja uskomista voimavaroista. Toivottavasti jaksatte sita jostain viela ammentaa tai saatte apua muualta siihen. Ei naita asioita onneksi tarvitse yrittaa yksin jaksaa kantaa lapi suon.
Opin yhdelta hyvalta ystavattareltani kauan aikaa sitten mantran joka antaa mulle mielen rauhaa edes hieman:
Elama ottaa, elama antaa, elama kantaa.
Elama antaa silloinkin kun se ottaa.
Uskalla levata, levata uskossa etta se kantaa.
Asut siis ulkomailla, ja keskenmenotutkimuksetkin ovat tehty ulkomailla (voitko kertoa mikä maa?)? Tukostaipumukset (mm. FV Leiden, protrombiini, fosfolipidivasta-aineet) on ilmeisesti tutkittu, entä sinun ja miehesi kromosomit? Keltarauhasen vajaatoiminta (hoitokokeilu)? Kohtuanomaliat? Ja mitään ei löytynyt? Raskaaksi ilmeisesti tulet kohtalaisen helposti, mutta raskaus ei jatku yli 6-8 rv..?
Muutama asia mietityttää: Kaikkia tukoksille altistavia tekijöitä ei varmaan edes tiedetä, ja keltarauhasen vajaatoiminnan todentamiseksi ei ole hyviä kokeita. Molemmat ovat kuitenkin syitä jotka aiheuttavat I raskauskolmanneksen keskenmenoja. Jos alkioissa/munasoluissa olisi vikaa, olisi ymmärtääkseni raskaaksituleminen (jo alkujakautuminen ja alkion kiinnittyminen kohtuun) vaikeaa. Jos olet tullut raskaaksi melko helposti, mietin vaan miksi ei kokeilla esim. Lugesteron-tukihoitoa ja veritulppien estolääkitystä (pienimolekylaarinen hepariini esim. Klexane ja Primaspan)? Klexanen sivuvaikutuksena EI ole osteoporoosi kuten vanhanmallisella tavallisella hepariinilla, joten luuntiheysmittauksia EI tarvita (saako lääkärisi sinulle suoritetuista tutkimuksista provision?). Lähinnä lääkityksen aikana tarkistetaan verihiutalemäärät ja anti Xa-pitoisuus ajoittain. Vai eikö kyseisessä maassa tunneta uudempia lääkkeitä?
Tällainen lääkehoito on varmasti huomattavasti edullisempaa kuin IVF (ja mahdollisesti alkiodiagnostiikka) lääkkeineen. Ja kun en yhtään ymmärrä miten IVF tilanteessasi parantaisi ennustetta, jos raskaaksi TULEMISESSA ei ole ongelmaa vaan raskaana PYSYMISESSÄ!? Tietysti joskus selittämättömässä lapsettomuudessa (ei siis ollenkaan raskauksia) takana tosiaan on sukusoluongelmatiikka (jolloin hoitona saattaisi olla luovutetun sukusolun, siittiön tai munasolun käyttö), mutta toistuvissa keskenmenoissa...?!
Tekis mieli ehdottaa että kävisit sinäkin lokakuussa Suomessa, ja ottaisit kaikki dokumentit mukaan ja menisit suomalaisen lapsettomuushoitoihin perehtyneen lääkärin puheille ja kysyisit "toisen mielipiteen"...
Tiedän täysin miltä tuntuu.. olo on niin rikkirevitty ja pitäis vaan jatkaa elämää "niinkun mitään ei olis tapahtunut". Kolme keskenmenoa peräkkäin vajaan vuoden sisällä on fyysisesti ja henkisesti rikkonut mut ihan täysin. Mitään syytä ei ole löydetty..
Töissä pitäis jaksaa, kotona pitäs jaksaa, sukulaisten edessä pitäis jaksaa "koska elämä jatkuu ja vielähän me ehditään jne" mitä nyt kukin on sanonutkaan. Tuska ei silti helpota, ei pettymys, ei suru eikä katkeruus. Ei tietoisuus siitä että ensi jouluna sytytetään kolme kynttilää jokaiselle kuoleelle vauvallemme, joiden jokaisen sydämensyke ehdittiin nähdä.
Voimia ja halaus sinullekin! Vaikka se ei oloa juuri autakaan..
minullla myös kolme keskenmenoa n. puolen vuoden sisällä. Ensimmäinen kuoli kohtuun viikolla 13 4 toiset tulivat lääkkeillä n. viikolla 7. Olo on mitä kurjin eikä mitään meinaa jaksaa, mutta on pakko. Kaikki ihanat kommentit on kuultu eikä tukea ole tullut. Minulta on myös tutkittu vaikka mitä jo ensimmäisen km jälkeen koska meni niin pitkälle mutta eihän sieltä mitään ole löytynyt. Nyt kolmannen keskenmenon jälkeen lääkäri määräsi samoja testejä kuin ensimmäisen jälkeen ja lisäksi vielä keliakia testin.? Tiedän että keliakia voi aiheuttaa keskenmenoja mutta jotenkin tuntuu erikoiselta.. Jaksamista kaikille saman kokeneille.
Kiitos vastauksestasi ja surullista kuulla etta sunkin tilanne on samassa jamassa. Tuntuu turhauttavalta kun testit nayttaa ettei mitaan vikaa mutta miksi sulle laitetaan samat testit uudestaan? Onks toi sama laakari vai vaihdoitko? Hanki toinen mielipide se ei tee haittaa, ma hankin nyt sellasen ja toivottavasti se kannattaa. Ainakin tuntuu paremmalta kun on useampi tutkinut tilanteen. Jos ne on sitten aivan samaa mielta niin uskottava se sitten on.
Tsemppia sulle!
Kiitos sun vastauksesta ja lohdutonta kuulla sun olevan samassa jamassa. Taa jaksamii toisten ihmisten edessa ottaa voimille. Vain muutama valittu tietaa tilanteen loput tietaa vain etta on ollu terveysongelmia ja enempaa en niille selittele. Mulla loppuu kahden viikon saikku ja ens viikolla toihin. Henkinen motivointi menossa etta pystyn olemaan normaalisti siella. Ma onneksi tapasin katilon jonka kanssa juttelen henkisesta voinnista ja tuntuu hyvalta kun voi puhua ihmiselle, joka tietaa mista ma puhun, jolle voi kertoa kaikki tuntemukset ja joka osaa tukea oikein. Etsi samaa apua, ehka se auttaa suakin terpomaan tan suon lapi paremmin.
On niin julmaa nahda elaman alkavan ja seuraavaksi kuolevan. Yhtaan niista en unohda enka menetettyja syntymapaivia.
Halit sulle kanssa ja koita sakin jaksaa. Kylla se oloa auttaa kun on joku toinenkin joka tietaa mista ma puhun. Sanotaan etta Aika parantaa haavat - mutta arvet jaa muistoksi.
Minulla on myös ollut kolme keskenmenoa vuoden sisään. Mitään syytä ei löydetty - mutta ei oikein ehditty tutkiakaan, koska tulin raskaaksi sen kolmannen keskenmenon jälkeen. Ja se raskaus meni hyvin ja minulle syntyi terve tyttö. Ja sitten toinenkin.
Tiedän miten rikki olette, kaikki kohtalotoverit. Ymmärrän hyvin, että pelottaa yrittää uudelleen, pelottaa ylipäätään toivoa.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi pitäisi ulkopuolisille esittää, ettei ole mitään hätää. Miksi pitäisi? Mitä häpeällistä siinä on, että suree kuolleita lapsiaan?
Me puolisoni kanssa koimme tarpeelliseksi surra kolmannen keskenmenon jälkeen oikein 'virallisesti'. Sytytimme tuohuksen ja etsimme lapsillemme tähdistä hautapaikat. Se helpotti, että ikään kuin antoi itselleen luvan surra ja olla murheellinen.
Vahvuus voi muodostua itserakennetuksi vankilaksi. Antakaa itsellenne lupa olla heikko, pieni ja surullinen.
Voimia teille kaikille.
Oon ihmetellykin kun usein olen tänne kirjoitellut toistuvista keskenmenoistani ja tuntuu et kohtalotovereita on hirveän vähän, vastauksia ei juuri ole tullut. Nyt on tavallaan lohduttavaa kuulla et on muitakin...vaikkakin se on surullista.
Mulla oli kolme keskenmenoa heti ensimmäisen vuoden aikana jolloin ehkäisy lopetettiin (neljä vuotta sitten). Siitä lähtien niitä on ollut tasaseen tahtiin 1-2 per vuosi. Erilaisia hoitoja on kokeiltu, mut ei tunnu mikään auttavan. Lääkäriäkin vaihdoin, kun katkeruus voitti mielen ja syytin lääkäriäkin yhden keskenmenon jälkeen siitä ettei tämä pystynyt mitään tekemään. Nyt kuitenkin alkaa itse tajuta että ei sille kukaan voi mitään jos keinot on kokeiltu ja ne ei auta... Vikaa ei ole mistään löydetty. Kaikki keskenmenot on ollut 6-12 viikoilla. Kyllä se vaan vie voimat niin täysin ettei paljoa lohduta vaikka muut yrittää olla tukena...
Se että jos joku sanoo että "onhan teillä aikaa" tai että "toivotaan että ensi kerralla onnistuu" niin saa aikaan itsessä ison tunnevyöryn. Siitä tulee todella paha olo, koska tietää ettei aika välttämättä auta, ei välttämättä enää jaksa sitä ensi kertaa, sitä että saa taas pelätä miten käy ja koko ruljanssin joutuu kokemaan taas alusta ja se hyvin todennäköisesti päättyy kuitenkin siihen pahimpaan... Itselläni on usein tullut vastaan se etten enää jaksa, mutta kuitenkaan en haluaisi luovuttaakaan.
Meillä myös nykyinen lääkäri ehdotti IVF -hoitoa. (Verenohennuslääke on ollut käytössä jo toista vuotta monia hormoneja.) IVF:n aikana alkiota pystytään tarkkailemaan ja havaitsemaan, mikäli kehityksessä tapahtuu alkuvaiheessa jotain poikkeavaa. Ja tietysti nähdään myös miten hormonihoidot vaikuttaa, parantavatko ne raskauden onnistumista. Meillä ollaan tällä hetkellä ns. taukovaiheessa. Syksymmällä sitten uudelleen lääkäriin uusin voimin, toivottavasti :)
Voimia kaikille ja jaksamista :) Toivotaan että se vielä joskus onnistuu...