Johan istui ikkunaparvekkeelta etelästä lähestyvää ukkosrintamaa. Salamoiden hentoja välähdyksiä saattoi jo nähdä j ukkosen kumu kantautui heikosti korviin.
Ne kertoivat tylysti kesän helteet tulee loppumaan pian.
Raskaiden sadepisaroiden piiskatessa järven tyyntä pintaa, aloitti salamat villin tanssinsa vastarannan kallion päällä.
Johan toivoi mielessään, että salamat irrottaisi kalliosta pari muhkeaa kivipaasia, viskaisi ne syvälle mustan veden nieluun.
Ukkosen lähestyvä kumu muistutti saamelaisten noitarumpua, joka kumahteli järven päälle ehtineiden salamoiden tahdissa.
Välillä ukkonen kävi talon päällä, täräytti perustuksia kunolla, muutti talon hirsikujaan myrskyn ajaksi.
Talo oli vanha, edellisen vuosisadan alkupuolella rakennettu hirsitalo, myöhemmin hirsiä oli suojattu ulkolaudoituksella.
Nyt tuo suojalaudoituksen maali hilseili pikkuhiljaa pois ja sisustus kaipasi sieltä täältä pientä korjausta.
Tiukat ovet saisivat pitkään odottaa korjajaansa, eikä asioilla ollut mitään kiirettä.
Kotoisampi oli olo rapistuvan talon sisällä, missä saattois välillä nähdä kotitontun tossun vilahduksen.
Ulko-ovelta kuuluva meteli sai Johanin takaisin hetkeen, Astra oli tulossa. Kiskoi täysin voimin auki tiukkaa ulko-ovea.
Pienen taistelun jälkeen sai Astra oven auki ja voimakkaalla kiskaisulla kiinni. Astraa seurasi vesivana suoraan ikkunalle missä Johan istui.
Kevyesti Astra kosketti Johanin poskea, viestittäen "Minun on ollut sinua ikävä".
Samassa Astra oli poissa, riisuen yltään sateesta kastuneita vaatteita.
Ripustettuaan märät vaatteet kuivumaan, Astra nouti sängyltä lämpimän päiväpeitteen.
Päiväpeitteen mukana seurasi uskollisesti kasa tyynyjä, kerääntyen barrikaadiksi ikkunan alle.
Hyvä siinä oli istua, enkelit lensi huoneen poikki. Peitto lämmitti ihanasti, iho vasten rakkaan ihoa. Kuunnella kylmän tuulen ääniä talon nurkissa.
Äkkiä tuntui kuin myrsky olisi repinyt auki ulko-oven.
-Prinsessa elää vielä, Annina, Astran pikusisko kiljaisi kiskaistessaan kiinni ulko-oven. -Moiks kuhertelijat.
-Mistä tuulee, kysyi Astra Anninan laukkunsa pöydälle.
-Etelästä, Annina kertoi purkaessaan innolla kassiansa mistä löytyi Italiaa, Sveitsiä, Ranskaa. -Ja Ruotsista.
-Älä vaan sano, että, Astra toivoi ettei vain Annina toisi mukanaan.
-Vain sinä merkitset mulle jotain, Annina totesi hymyillen nostaessaan matalan purkin laukustaan, antaen purkille pehmeän suukon. -Heti systerin jälkeen.
-Onko aivan pakko, Astra kysyi Anninan lähtiessä keittiöön etsimään purkinavaajaa, jotta saisi purkin sisällön parempiin, tällä kertaa omaan suuhunsa.
-Hyi helvetti, ne haisee pahalta, Astra ja Johan totesivat Anninan palatessa huoneeseen avatun hapansilakkapurkin kanssa.
-Ja smaakaa jätte bra, Annina huokaisi nautinnollisesti saatuaan suunsa tyhjäksi.
Aamuun mennessä ukkonen oli pelkkä muisto, Anninan käynnistä muistutti "Kiitti unesta, nähdään taas" -lappu keittiön pöydällä.
Ne kertoivat tylysti kesän helteet tulee loppumaan pian.
Raskaiden sadepisaroiden piiskatessa järven tyyntä pintaa, aloitti salamat villin tanssinsa vastarannan kallion päällä.
Johan toivoi mielessään, että salamat irrottaisi kalliosta pari muhkeaa kivipaasia, viskaisi ne syvälle mustan veden nieluun.
Ukkosen lähestyvä kumu muistutti saamelaisten noitarumpua, joka kumahteli järven päälle ehtineiden salamoiden tahdissa.
Välillä ukkonen kävi talon päällä, täräytti perustuksia kunolla, muutti talon hirsikujaan myrskyn ajaksi.
Talo oli vanha, edellisen vuosisadan alkupuolella rakennettu hirsitalo, myöhemmin hirsiä oli suojattu ulkolaudoituksella.
Nyt tuo suojalaudoituksen maali hilseili pikkuhiljaa pois ja sisustus kaipasi sieltä täältä pientä korjausta.
Tiukat ovet saisivat pitkään odottaa korjajaansa, eikä asioilla ollut mitään kiirettä.
Kotoisampi oli olo rapistuvan talon sisällä, missä saattois välillä nähdä kotitontun tossun vilahduksen.
Ulko-ovelta kuuluva meteli sai Johanin takaisin hetkeen, Astra oli tulossa. Kiskoi täysin voimin auki tiukkaa ulko-ovea.
Pienen taistelun jälkeen sai Astra oven auki ja voimakkaalla kiskaisulla kiinni. Astraa seurasi vesivana suoraan ikkunalle missä Johan istui.
Kevyesti Astra kosketti Johanin poskea, viestittäen "Minun on ollut sinua ikävä".
Samassa Astra oli poissa, riisuen yltään sateesta kastuneita vaatteita.
Ripustettuaan märät vaatteet kuivumaan, Astra nouti sängyltä lämpimän päiväpeitteen.
Päiväpeitteen mukana seurasi uskollisesti kasa tyynyjä, kerääntyen barrikaadiksi ikkunan alle.
Hyvä siinä oli istua, enkelit lensi huoneen poikki. Peitto lämmitti ihanasti, iho vasten rakkaan ihoa. Kuunnella kylmän tuulen ääniä talon nurkissa.
Äkkiä tuntui kuin myrsky olisi repinyt auki ulko-oven.
-Prinsessa elää vielä, Annina, Astran pikusisko kiljaisi kiskaistessaan kiinni ulko-oven. -Moiks kuhertelijat.
-Mistä tuulee, kysyi Astra Anninan laukkunsa pöydälle.
-Etelästä, Annina kertoi purkaessaan innolla kassiansa mistä löytyi Italiaa, Sveitsiä, Ranskaa. -Ja Ruotsista.
-Älä vaan sano, että, Astra toivoi ettei vain Annina toisi mukanaan.
-Vain sinä merkitset mulle jotain, Annina totesi hymyillen nostaessaan matalan purkin laukustaan, antaen purkille pehmeän suukon. -Heti systerin jälkeen.
-Onko aivan pakko, Astra kysyi Anninan lähtiessä keittiöön etsimään purkinavaajaa, jotta saisi purkin sisällön parempiin, tällä kertaa omaan suuhunsa.
-Hyi helvetti, ne haisee pahalta, Astra ja Johan totesivat Anninan palatessa huoneeseen avatun hapansilakkapurkin kanssa.
-Ja smaakaa jätte bra, Annina huokaisi nautinnollisesti saatuaan suunsa tyhjäksi.
Aamuun mennessä ukkonen oli pelkkä muisto, Anninan käynnistä muistutti "Kiitti unesta, nähdään taas" -lappu keittiön pöydällä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sen jälkeen kun arvostelin Sidin tekstin ajattelin, että en laita kommenttia enää kenenkään tekstiin,
mutta harvoinkos mä takkini käännän... annan siis palaa. Mutta muistakaa kirjoittajat jos tekstiänne arvostelen, että olen itse harrastajakirjoittaja enkä tiedä kriitikon työstä mitään, en myöskään ole koskaan perehtynyt kirjan ”hajottamiseen”, niinkuin tänä aamuna tekivät aamutelkkarissa Jari Järvelän kirjalle Romeo ja Julia. Ymmärrätte mitä tarkoitan, jos katsoitte sen.
¤
Hyvä pätkä, vaikka hyvinkin hiomaton myös kirjoitusasultaan. Sisältö scifimäisen loistava. Oletko kirjoittanut scifiä? ainakin tämä on pätkä, joka antaa minulle lukijana luvan hypätä mukaan.
Kiitos lukuelämyksestä!
Kiitos arvostelusta Scarabaeus.
Kirjoitan proosaa ja runoa, kokeilen joskus skifiä.
Kiitos myös tuosta vinkistä, mikäli kyse on YLE.n Aamu-TV:stä, uusinta tulee aivan kohta ja minulla nauhuri valmiina äänittämään.
Ja minulle on suuri ilo, että kirjoitukseni ilahdutti sinua :)
katsoa Yle Areenan kautta netistä.
Kiitos vinkistä
mutta hiomatonta.
lukija on auktoriteetti lukemansa suhteen; kukas muu kuin lukija voisi sanoa, miltä kirjoitus lukijan mielestä vaikutti. Joten käy vaan kirjoitusten kimppuun kuin sika limppuun.
.............
jonnekin, eivätkä ilmesty näkyviin.