Minulla on rutkasti ongelmia. On sosiaalisia pelkoja, bulimiaa, itsetunto-ongelmia, masennusta, psykoosialttiutta, yksinäisyyttä, pakkoajatuksia ja ahdistuneisuutta.
Käyn lukiota ja asun yksin omassa kämpässäni. Elämäni täällä on yhtä helvettiä. En jaksa käydä koulua, poissaoloja on jo tullut liikaa. Ainoalta ratkaisulta tuntuu itsemurha tai osastohoito. Menisin mielelläni hoitoon, mutta vanhempani murtuisivat täysin. He ovat jo melko vanhoja eivätkä välttämättä kestäisi. Kaikkea he ovat kyllä tähän asti kestäneet, mutta tämä olisi ehkä viimeinen pisara.
Olen kerran ollut osastolla, mutta aivan vääristä syistä. Nyt tahtoisin itse sinne vapaaehtoisesti, en pakottamalla.
Pelkään todella henkeni puolesta. Jos elän näin, aivoni saavat takuulla koo elämän kestäviä vaurioita. Saatana sairastua skitsofreniaan tai psykoosiin ja sitten joudun tapittamaan pillereitä koko elämäni.
Mitä minun kannattaisi tehdä.
Käyn lukiota ja asun yksin omassa kämpässäni. Elämäni täällä on yhtä helvettiä. En jaksa käydä koulua, poissaoloja on jo tullut liikaa. Ainoalta ratkaisulta tuntuu itsemurha tai osastohoito. Menisin mielelläni hoitoon, mutta vanhempani murtuisivat täysin. He ovat jo melko vanhoja eivätkä välttämättä kestäisi. Kaikkea he ovat kyllä tähän asti kestäneet, mutta tämä olisi ehkä viimeinen pisara.
Olen kerran ollut osastolla, mutta aivan vääristä syistä. Nyt tahtoisin itse sinne vapaaehtoisesti, en pakottamalla.
Pelkään todella henkeni puolesta. Jos elän näin, aivoni saavat takuulla koo elämän kestäviä vaurioita. Saatana sairastua skitsofreniaan tai psykoosiin ja sitten joudun tapittamaan pillereitä koko elämäni.
Mitä minun kannattaisi tehdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
aluks puhua vanhemmillesi, kuinka vaikeeta sinulla on. Kun kerrot vanhemmillesi tilanteestasi, ja siitä, että sinulla on mielestäsi vain kaksi ratkaisuvaihtoehtoa, he varmasti tukevat hakeutumistasi hoitoon. Mietipä itsekin kumpi on parempi vaihtoehto - hoitoon meneminen vai itsemurha! Ja älä välitä vaikka vanhempasi eivät olisikaan innoissaan hoitoon menemistäsi, ainakin olet saanut kerrottua heille miten asiat ovat.
Jos kerran menisit mielelläs hoitoon, niin ei kannata ajatella, mitä muut siitä ajattelee - tee niin kuin itestäs parhaalta tuntuu.
Ja vielä lopuks pieni vinkki: myös Raamatun lukeminen voi auttaa. ;)
Ihailen tahtoasi parantua, olet siis päätynyt siihen pisteeseen, että enää ei jaksa oksentaa tai olla yksin ja miettiä asioita yksinään, onnittelen.
Sinun kannatta ehdottomasti, 100% varmuudella pyytää auttavaa kättä. On hienoa, että olet löytänyt sen tunteen, että tunnet olevasi valmis osastohoitoon.
Sitä vaistoa kannattaa kuunnella. Sinun ei tarvitse enää olla aivan yksin omassa maailmassasi. Siitä on niin paljon hyviä seurauksia, että kehotan nyt ja ainoastaan ajattelemaan vain itsesi kuntoon saamista, koska toista tilaisuutta tässä elämässä ei saata tulla.
Parantuminen olisi kuin uudelleensyntyminen.
Neuvon sinua, rakas (oletan tyttönen) soittamaan rohkeasti lääkärille tai osastolle ja kysymään asiasta. Ei tämän sairauden kanssa ole niin luksusta elää ei. Sinun pitää kaikesta huolimatta ajatella kerrankin itseäsi. Vanhempasi kyllä ymmärtävät ja tiedän, että he rakastavat sinua ja haluavat paranemistasi ihan oikeasti.
Tämä on paras aika nyt ja heti, aika ei tästä yhtään parane. Et varmasti kadu myöhemmin
meinasin oikeasti rupee itkee kun luin tota. :( haluaisin niiiin parantua tästä kaikesta syömishelvetistä! bulimiaa ja anoreksiaa ja anoreksiaa ja bulimiaa vähä lisää! tää on jotain niin kauheesta... haluaisin lopettaa. en vain voi :`( eilen meinasin tukehtua kun oksensin niin paljon :s elämä on vaa yhtä helvettiä.
minäki käyn lukiota ja asun omassa kämpässä.haluaisin myös osastohoitoon! oon puhunu ongelmasta vaikka kenelle mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän!oon jääny ihan yksin vaikka ulospäin kaikki on hyvin.olo on todella heikko,enkä tiiä kauan jaksan vielä tätä.oon miettiny myös itsemurhaa mut nyt oon kokeilemassa joatin bulimia lääkitystä ja toivon että se auttais vähä ku muistan kuitenki et ennen elämä on ollu ihan kivaa..
mullekin on tullu sosiaalisia pelkoja,masennusta ja itsetunto-ongelmia.jos haluat jutella niin [email protected] on mun sähköposti. tämä on rankkaa ja tuntuu ettei tästä kierteestä selviä,on kauheeta herätä aina uuteen päivään.haluun silti uskoo parempaan..
Tuntuuko että sulla on täysin voimaton olo. Että et kykene mihinkään, että et jaksa oikeesti melkein yhtään mitään. Ainakaan itseäsi tuollaisena?
Itse olen joutunut sellaisen tosiasian eteen, että olen täysin unohtanut miten ollaan vihaisia tai tunnetaan vihaa.
Terapeutti johdatteli pohtimaan milloin olen vihainen, mitkä asiat ärsyttävät ja miten ilmaisen ne niille ihmisille jotka saavat tunteen aikaan. Huomasin etten osaa vihata. Se on tunne, joka täysin puuttuu 'listalta'.
Paketoimalla vihantunteet siistiksi Ymmärtämiseksi, tai 'nielaisemalla' ne taka-alalle, jätän huomioimatta melkeinpä tärkeimmän voimavarani. Viha antaa energiaa. Tunteet ovat aina OIKEIN. Tunteet eivät ole järjen kontrolloitavissa. Se on, miten niitä ilmaisemme. Eli en kehoita liiallisuuksiin. Itse olen huomannut että kiltteyteni ja kaiken selittävä YMMÄRTÄMISENI on etäännyttänyt minut ilmaisemasta oikeutettua vihaa silloin kun tulen kohdelluksi huonosti. Tiedostamattomaksi nujertunut vihani purkautuu järkyttävänä agressiivisuutena itseäni kohtaan. Bulimia on syömishäiriöistä väkivaltaisinta käytöstä omaa itseä kohtaan.
Musta tuntuu että sun vanhemmille on parempi vaihtoehto et menet osastolle joksikin aikaa ja pysyt hengissä kun että olet sinnikkäästi kotona ja lopulta kuollut.. Koita jaksaa!!:)