Tuolla aikaisemmin keskusteltiin onnellisuudesta tai tämänhetkisestä tyytyväisyystilasta omaan elämään ja sitä tämänkin "asiani" nyt liippaa läheltä. Olen jo pidempään pohtinut, että onko mulla kohtalotovereita vai olenko vain ns. ahne paskiainen, kun elämä on aivan loistavasti raiteillaan ja silti välillä tuntuu, että jotain säpinää pitäisi saada? Itselläni on mitä loistavin parisuhde naisen kanssa, jonka kanssa ollaan pidetty yhtä jo 8 vuotta. Edelleen rakastan häntä syvästi, intohimoa riittää, seksi pelaa aktiivisesti. Molemmat olemme hyvässä työssä, juuri ostimme oman yhteisen asunnon, rahasta ei tarvi riidellä ja tulemme kohtalaisen mukavasti toimeen. Meillä on sekä yhteisiä että omia harrastuksia, hyviä ystäviä ja elämä kaiken kaikkiaan mallillaan. Silti....välillä tuntuu, että elämä on jotenkin liian rutinoitunutta. Tai tulee fiilis, että tässäkö tämä nyt sitten on. Joskus tulee jopa tunne, että pieni viaton "säpinä" jonkun täysin tuntemattoman naisen kanssa olisi paikallaan. Onko tämä vain tilanne, joka tulee eteen väkisinkin jossain vaiheessa jokaisessa suhteessa? Oletteko törmänneet samantyypisiin fiiliksiin ja jos, niin miten olette toimineet? Vai meneekö tunne ajan myötä vain ohi?
Kohtalotovereita?
in_love_74
81558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kannattaa miettiä onko valmis menettäämään kaikki.
Minullakin on asiat hyvin. Pitkä suhde alla, hyvä työ, lapset ruodussa jne. Silti häärään kaikkea kivaa täällä netissä. Tapailen naisia ja täytyy myöntää ettei se aina ole niin viatonta. Tyttöystäväni on saanut minut muutaman kerran kiinni näistä syrjähypyistä ja on tänäpäivänä häiritsevän epäluuloinen. Tosin en ole osannut lopettaa pikku pahettani mutta olen luvannut itselleni etten varsinaisesti petä. Ellei sattuis löytämään naista josta olisi pidempään suhteeseen- silloin saattaisin vaihtaa kokonaan.
Missä kulkee sinulla raja varsinaisen pettämisen
ja pikku paheen, kaiken kivan hääräilyn ja ei niin viattoman tapailun välillä? Onko sulla ja tyttöystävälläsi samat paheet?
Sulla on tyttöystävä,mutta parempi jos löytyy niin vaihtoon menee?
Totta hemmetissä sun tyttöystävä on epäluuloinen ja sekö sua häiritsee.Voi tsiisus, palapelipuudeli vaikuttaa hyvin itsekeskeiseltä ihmiseltä.Anteeksi vaan,mutta mietikö koskaan miltä sun tyttöystävästä tuntuu?
Olen vähän herkkä sun kirjoitukselle koska sain hiljakkoin oman tyttiksen kiinni "nettikivasta".Pisti miettimään sun kirjoitus,että kannaattaako tässä jäädä odottamaan sitä että hän löytää "syrjähypyn"(parempaa hän ei löydä) täältä.Meillä on loistavasti asiat,mutta ei hän osaa kertoa mitä tästä puuttuu...jotain sutinaa tarttis näköjään saada?
Jos sitä vaikka hankkisi sitä "sutinaa" itselle,niin neidin naama venähtäisi ja ehkä heräisi miettimään mitä tässä menetetään.
Tekeekö sun syrjähyppysi partnerisi uskolliseksi? Tuskin. Sehän on kuin sanoisit että uskottomuus on ok - minäkin harastan sitä!
Jos puhuminen ei auta on parempi katkaista välit ennen kuin sattuu vielä enemmän.
Ärtynein sanoin mä tuon kirjoitin tuosta että jos itsekkin hankkis "sutinaa"...
En oikeesti sellaista tekisi kostoksi satuttaakseni häntä.Vielä hän tuskin on mennyt niin pitkälle että ketään olisi tavannut(?),mutta väisti kysymyksen kun kysyin sitä.
Meidän suhde ei ole kahlitseva,ei tarvitse tilittää menemisiä ja kellonaikoja kummankaan toisilleen.Luottamus on pelannut ja flirtti toisten kanssa sallittua kun kummatkin ollaan paikalla.Itse tein heti alussa selväksi että tukehtuisin sellaisessa suhteessa jossa tuntuisi että seurustelisin "äidin" kanssa.Tullaan ja mennään,ilmoitellaan missä ja mihin aikaa,muttei tentata.
Minäkin pidän uusiin naisiin tutustumisesta ja ennen kuin aloimme seurustella olin hyvinkin aktiivinen.Onhan se jännä,kihelmöivä tunne tavata uusi ihastuttava tyttö.
Kyllähän se kivaa vaihtelua olisi...
Jos saisin murun sanaisenarkun auki,niin voisi saada vastauksia että tästäkö kysymys?Epäilen että sitä pelottaa että pistän poikki,menen ja kostan tai sitten hän on jo tehnyt jotain.
tee sinua immuuniksi muille ihmisille. Minä sanoisin tuohon sinun rutiinitunteeseen sen avuksi että puhu naisesi kanssa asiasta, saattaa olla että hänellä on sama fiilis ja ehkä voitte muuttaa joitain asioita ettei kaikki ole yhtä aamupuuroa. Näistä asioista, siis jos haluaa säilyttää parisuhteensa, kannataa aina puhua kumppanilleen, eikä olettaa että kyseinen tila on yksinoikeudella vain sinulla. Pieni piristys suhteeseen tekee kummallekkin aina hyvää.
Itse olen ollut saman naisen kanssa yli 10 vuotta ja me puhumme kyllä jos alkaa tuntua liian rutiinilta ja olemme kokeneet senkin että toinen tuntee ihastumisen tunteita toiseen naiseen, mutta se olikin meille se herätys siihen että suhde tarvitsee todellakin paljon huomiota, huoltoa, puhumista ja olemista muutenkin kuin arkisesti.
Pieni lahja, romanttinen viikoloppu, ihana illallinen hyvässä ravintolassa, leffailta sohvan pohjalla karkkipussien kanssa, viikonloppu reissu ulkomaille, jne jne. Pieniä asioita, suuria tunteita. Näin me ollaan se huomattu. Suhde on juuri niin hyvä ja juuri niin huono kuin te sen teette.
Sama vika tai ongelma täälläkin. Tunne on niin ristiriitainen, kun missään nimessä en halua loukata tai satuttaa toista! Toisaalta taas tuntuu että pakko saada jotain "säpinää". Vaikka miten hoitaisi olemassa olevaa suhdetta, ei saa alkuhuumaa enää takaisin, se on käytännön mahdottomuus. Silti en halua pilata hyvää suhdetta hakemalla huumaa jostain muualta. Ehkä toisilla on enemmän halua saada vielä sitä alkuhuuman jännitystä, kun toisilla ei sitten ilmeisesti ole. Elämä ei ole aina niin suoraviivaista :(