Onko kukaan vammanen löytäny seurustelu kumppania ? Miten tapasitte ? Miten vammaan suhtauduttiin ?
vammasuus ja seurustelu
-mä-
183416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä oon löytäny ja ihan baaris ollaan aina tavattu... Kyl se on pitkälti itsestäki kiinni, et jos teet asiasta numeron ja ongelman niin muutkin tekee.. Mut jos oot sinut ittes kans ni sut nähdään ihan perusimmeisenä.. Toki on ihmisiä, jotka ei sairauteni vuoksi vois ajatellakkaan seurustelua mun kanssa, mutta so what, eipä munkaan kiinnostus oo näissä tapauksissa ikinä heränny.. Joillaki vaa kemiat synkkaa pelottavankin hyvin yhteen, kai se on sit sitä sieluntoveruutta...
Sanoit että oot vapaa
Niin oonki, puhuinkin aiemmista jutuista.
Harrastat yhen illan suhteit. Siinä pisteet meni nyt
Mikäs piru siinä on ettei saisi yhden illan suhteita harrastaa?? Jokaisella on vapaus siihen oli terve taikka vammainen! Mitähän rumaa siinä on??
Katoppa isosta kirjasta
Vapaus valita oma tapansa tolskata toisten ihmisten kanssa on kunin(gas/gatar).
Paavittaresta ainakin huomaa sen, että oma tahto ja ajatukset ovat pysyneet tallella.
Moralisointi on perseestä.
Jos meikäläiseen viittaat niin mistä helevetistä sä niin päättelet, että harrastaisin yhen illan juttuja... Voihan sitä seurustella ja hengailla jonkun kanssa ja sitten syystä tai toisesta sukset menee ristiin... Asiahan ei kyllä sulle kuulu vaikka harrastaisin yhen illan juttuja, mutta totuus on että EN harrasta
Olen seurustellut sekä "ehjän" että vammaisen kanssa. "Ehjälle" vammani lopulta muodostui ongelmaksi. Nyt seurustelen vammaisen kanssa ja olen onnellinen. :)Molemmissa tapauksissa tutustuin netin kautta. Siitä se sitten alkoi...
Munsta ainakin tuntuu että vammaisen miehen kanssa on paljon enemmän yhteistä. Saa olla täysin oma itsensä. Ymmärretään toisiamme paremmin, tai siis hyvin.
Uskon kuitenkin että voisin seurustella "terveen" miehen kanssa. Minulle hänen vammattomuutensa ei olisi ongelma jos minut hyväksyttäisiin vammani kanssa.
kun olisikin,->"Minulle hänen vammattomuutensa ei olisi ongelma jos minut hyväksyttäisiin vammani kanssa." ,mutta useimmiten se kun ei vain satu näin olemaan.Joillekkin ns."terveille" kun liikuntarajoitteinen tuntuu olevan melkein aina jonkin sortin ongelma tavallisessakin elämässä,seurustelusta nyt puhumattakaan.
M-33
Mikä vamma? Ei haittaa!
olen jalka-amptoitu ja haluaisin kertoa, että mieheni suhtautuu vammaani coolisti, ei häiritse jalkojen rasvaaminen, proteesit tai rullatuoli kun rakastaa. Jos terveillä on epäilyksiä seksimme suhteen, voin sanoa, että ei se sen kummempaa ole varmastikaan kuin teillä muillakaan.
No kai mä olen sitten ollu onnekas kun ei tarvitse pyörätuolilla liikua eikä kukaan voi sanoa että järjessä ois pahempaa vikaa. Mun vammaa ei voi ulos päin havaita. Ongelma onkin jos siitä vammasta pitää alkaa puhuu jollekin. En mä pysty siitä mitään sanoa kun se on sen verran hävettävä juttu. No onneksi siitä vammasta ei tarvitse kertoa jokaiselle yhden illan suhteelle. Olisi vaan hyvä sitten pystyä puhumaan kun se oikea tulee kohdalle jos tulee.
Mielenkiinnosta kyselen.... =)
No, mua ainakin pidetään tässä seurustelu-
asiassa vielä liian nuorena.
Koska sitten on muka sopivan vanha?
Siis sopivan ikänen.
Mä oon ainakin jo 22 vee, (synt. 1981).
Rotusyrjintää on, sen mä olen ymmärtänyt.
Mutta sitten vammaisia kohtaan. Pitäi-
si olla sosiaalinen ja eikä ainakaan
saa väheksyä etukäteen heitä, jotka
ovat huonossa asemassa kuin te ter-
veet.Terveet nuoret ihmiset, jotka
ovat fyysisesti ja psyykkisesti
hyvissä sielun ja ruumiin voimissaan.
Eihän kukaan mahda mitään sille, että
joutuu auto-onnettomuuteen, on cp-vam-
ma, jne,jne,jne,jne.
Ihmisiä väheksytään heidän oman elämän-
tilanteensa tähden, se ei ole reilua.
Mutta kunnioitus ja arvostus kuiten-
kin laskee, kun katsotaan että tossa
on joku pielessä.
Siitä taas näemme sen, miten epäsovin-
naisia me ''normaalit'' kansalaiset
olemme. Pidämme vammaisia luonnon hylki-
öinä, emmekö ajattele että meissä itses-
sämme on jotain tosi pahasti pielessä?
Olemme siis samanlaisia kuin lintuemo
joka hylkää poikasensa, kun tämä on
kasvanut isoksi. Hylkäämme heikon,
ramman olennon kuin käyttökelvotto-
man esineen. Olemmeko hulluja?
No, ainakin sadistisia. Ei vammai-
nen ihminen ole mikään esine. Otta-
kaamme se huomioon ja käyttäyty-
käämme siivommmin viattomia ihmis-
olentoja kohtaan tulevaisuudessa.
Enpä minä tunne ketään, joka vammaisia jotenkin syrjisi. Tietysti kaveripiirinsä valikoi ja sellaisten ihmisten kanssa ei huvita olla tekemisissä, jotka jotain ihmisryhmää syrjivät.
Tietysti, jos koolla on sata ihmistä ja siellä löytyy yksi kusipää, joka käyttäytyy asiattomasti, niin se kirpaisee, mutta on syytä muistaa, että siellä on todennäköisesti 99 ihmistä, jotka ovat asiallisia.
Se yksi kusipää jää tietysti mieleen, mutta se on vain pienen vähemmistön edustaja.
Vammainen voi asiaakokeilla kulkemalla vaikka Mannerheimintien päästä päähän. Tuskin tulee tuhansissa ihmisissä vastaan yhtään asiatonta, mutta jos tulee, niin harvinaista se on.
Kyllä suurin osa ihmisistä on asenteeltaan terveitä ja ne mulkut, jotka eivät ole... ne ovat kauheimmalla tavalla vammautuneita, sillä heidän sielunsa on sairas. Heihin nähden neliraajahalvauspotilaskin on onnekas.
..... Kyllä ... itse vammainen nainen,tapasin itseäni nuoremman,täysin ns. terveen miehen netisstä,nyt 3vuotta myöhemmin meillä juuri 2vuotta täyttäny tyttö ... onnellisia olemme koko perhe yhdessä .... mitäs mieltä tästä olette
itsekkin olen alkanut seurustella vammaisen kanssa ja hyvin on menny toistaiseksi...