Paniikkihäiriön vuoksi en pysty menemään lapseni vanhempainiltaan. Jo ajatus lamauttaa! Onko kohtalotovereita?
paniikkihäiriö estää
nolottaa&harmittaa
4487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kohtalotovereita - esim. minä.
Paniikkihäiriöön saa apua, lääkkeitä voi kokeilla ja terapiaa, itselläni auttoi molemmat niin paljon, että paniikkikohtaukset pysyneet poissa jo parisen vuotta ja elämää ei voi verratakaan entiseen, niin mahtavaa on kun voi tehdä asioita ja osallistua sellaisiin juttuihin, mihin ennen ei tullut paniikin takia mieleenkään osallista ja mennä.
Ja kun tarpeeksi alkaa saamaan hyviä kokemuksia, ne korvaavat pikkuhiljaa entisen paniikin ja lääkkeetkin voi ajan kanssa jättää pois, se on vähän sellaista mielen uudelleen ohjelmointia, paniikkihäiriön hoito.
Älä suotta ole nolo, et ole ainoa!
Moni juttu jää tekemättä tämän takia. En ole opiskellut edes kunnon ammattia, koska en pysty esim esiintymään tai olemaan muutenkaan suurissa väkijoukoissa =(
Aivan samalta mustakin tuntuu. Siksi en lukion jälkeen mennyt jatko-opiskelemaan, koska pelkäsin esitelmiä ja esiintymistä. Tuntuu että elämä on valunut hukkaan tämän pelon takia. Vaikka älyä olisi ollut mihin tahansa. No oonpa ainakin saanut perheen ja siihen erittäin tyytyväinen olen. Mutta ei minuakaan saisi lapseni vanhempainiltaan saatikka muihin tilaisuuksiin.
Hei! Oon itsekin kärsinyt paniikkihäiriöstä ja edelleen jännitän tiettyjä tilanteita yli kaiken. Lääkkeet ja keskusteluapu ovat auttaneet kuitenkin pahimman yli. Kantsii mennä vaikka ihan tk-lääkärille tai yksityiselle yleislääkärille aluksi. On olemassa hyviä lääkkeitä, myös sellaisia joilla ei juuri sivuvaikutuksia ja joihin ei muodostu riippuvuutta. On tosi harmi jos kokee, että elämää jää elämättä jännityksen takia. Ymmärrän ja tiedän että lääkärille meno on ISO kynnys kun jännittää, nolottaa, pelottaa. Mutta se oikeesti kannattaa! Tsemppiä kaikille!