Ylhäinen yksinäisyys mä ja tämä punainen tölkki jota koffiksi kutsutaan. Saunan rentouttamana tai oluen turruttamana mietin,mietin ja yritän saada selvyyttä kaikkeen. Koetan saada jostain kiinni,jostain mistä ei voi saada.Mietin itseäni, mietin elämääni, mietin menneisyyttäni, mietin tulevaisuuttani, mietin kaikkea siltä väliltä. Ja en kuitenkaan saa kii mistään. Mietin itseäni,mietin kuka mä oikeesti oon.Tunteeko mua kukaan, tunnenko edes itse itseäni? Ainut asia minkä tiedän tai ainakin jollain tasolla tiedostan etten ole kovin vakaa, en juuri nyt. Ajatuksen virta on valtavaa, laitoin juuri silmät kiinni ja tiedätkö mitä verkkokalvolleni leijui? jostain syystä sekunnin murto-osassa mieleen tuli se hetki kun olin luonasi. Hetki kun olit sylissäni,hetki sohvalla, hetki kun olin sisälläsi, hetki jossa oli jotain mitä en osaa selittää.
Onko kuitenkin niin, että meidät on luotu vain haaveilemaan jostain sellaisesta mitä ei ole. Onko niin, että me vain ollaan niitä tyyppejä jotka ei ole tyytyväisiä koskaan. tyyppejä jotka tahtoo aina lisää vaikka kaikki olisi saatu? Tahtoisin vain jonkun rauhan itselleni, tahdon henkisen rauhan,vitut mistään muusta! Onko niin, että me olemme vain lohtu toisillemme meidän paskoihin suhteisiin? Mietitkö koskaan , että meissä kaikissa on jokin pimeä puoli mitä emme koskaan näytä toisille vaikka ois tuntenut toisen pitkään? Onko asioita, joita emme kuitenkaan näytä? Ehkä on niin, et ei tarvitsekaan. Ainut asia minkä tiedän on se et nykyisessä suhteessa en voi täysin rinnoin olla se persoona mikä mä oikeesti olen.
Viidennen tölkin kun avaa niin järki alkaa sumenemaan,väsy koettelee kehoa, aivot suttaa, turruttaa...ja neljä ruusua soittaa mun koneella........
Mun silmissäni maailmani näyttää
sumuiselta ja kauniilta
jos tulevaisuus haaveeni täyttää
jään lepoon enkä tahdo en syntyä uudelleen
Tahdon viedä sut matkalle ajatuksiini
ja oivallukseni opettaa
haluan avata silmäsi, uudistaa katseesi
ja epätoivon tukahduttaa...
Niinpä,Tiedätkö mitä kuitenkin? Se on sun elämäs kuitenkin, eikä kenekään muun. Tahdommeko ajatella kaiken järjellä, vai elämmekö tunteella. Ja hoksasin just yhden asian.Me olemme inhimillisiä ihmisiä ja me olemme täällä kerran. Ja se jokin saapuu aikanaan jos on saapuakseen.Saapuu se aika et saan olla sun, saan olla sun vieressä.
Rakastan sua!
Onko kuitenkin niin, että meidät on luotu vain haaveilemaan jostain sellaisesta mitä ei ole. Onko niin, että me vain ollaan niitä tyyppejä jotka ei ole tyytyväisiä koskaan. tyyppejä jotka tahtoo aina lisää vaikka kaikki olisi saatu? Tahtoisin vain jonkun rauhan itselleni, tahdon henkisen rauhan,vitut mistään muusta! Onko niin, että me olemme vain lohtu toisillemme meidän paskoihin suhteisiin? Mietitkö koskaan , että meissä kaikissa on jokin pimeä puoli mitä emme koskaan näytä toisille vaikka ois tuntenut toisen pitkään? Onko asioita, joita emme kuitenkaan näytä? Ehkä on niin, et ei tarvitsekaan. Ainut asia minkä tiedän on se et nykyisessä suhteessa en voi täysin rinnoin olla se persoona mikä mä oikeesti olen.
Viidennen tölkin kun avaa niin järki alkaa sumenemaan,väsy koettelee kehoa, aivot suttaa, turruttaa...ja neljä ruusua soittaa mun koneella........
Mun silmissäni maailmani näyttää
sumuiselta ja kauniilta
jos tulevaisuus haaveeni täyttää
jään lepoon enkä tahdo en syntyä uudelleen
Tahdon viedä sut matkalle ajatuksiini
ja oivallukseni opettaa
haluan avata silmäsi, uudistaa katseesi
ja epätoivon tukahduttaa...
Niinpä,Tiedätkö mitä kuitenkin? Se on sun elämäs kuitenkin, eikä kenekään muun. Tahdommeko ajatella kaiken järjellä, vai elämmekö tunteella. Ja hoksasin just yhden asian.Me olemme inhimillisiä ihmisiä ja me olemme täällä kerran. Ja se jokin saapuu aikanaan jos on saapuakseen.Saapuu se aika et saan olla sun, saan olla sun vieressä.
Rakastan sua!
Vastaukset 15
Vanhimmat
sohva? *pitää peukkuja*
,mutta en ole ap. Samoin silti ajattelen.
vihreä..
ja toivon tosiaan että joskus saapuu aika, kun istut taas siinä vieressäni, edes hetken, sillä se pieni hetkikin voi tuntua...piip...(; Kiva jos sinäkin uskot siihen.
toteuttaa..
sohvan värin kenen kuuluu tietää,hän muistaa sen hetken,hän muistaa kaikki muutkin hetkemme:)
odottaa iltaan. Kirjotan sulle sitten, kun nyt en enempää ehdi. Odota myöhempään iltaan!
"Mä kadotin sen luotsiveneen jota seurasin
en löytänytkään kotisatamaan
ajelehdin luoksesi uusiin maisemiin
ja hukuin kauneutesi hekumaan
mä lähdin päästäkseni sua pian kaipaamaan
mun kaikki ajatukset johtaa sun luo
Murtaisitko panssarini, avaisitko silmäni
jos antautuisin täysin ja olisin sun
Kulkisitko kanssani, jos tuntisit mun heikkouteni
mä pelkään rakastua, vaikka haluan sua.."
Kaikella on tarkoituksensa.. ;)
on ja odotan Sinua. Hae mut punaiselle sohvallesi...
ohjeet, mistä voin sinut hakea? t: punaisen sohvan omistaja
ylin kerros ja tulet nappaamaan omasi pois.
olitko sä siinä sohvalla mun sisällä vai "sisällä"? Niinkö henkisest vai fyysisest...? Ehket edes muista, jos niitä punaisia tölkkejä on avattu joskus aikaisemminkin. Kuullostaa vähän sinulta, mutta ei voi tietää. Eikä se kai haittaakaan, etten tiedä, koska et sinäkään oikein näytä tietävän mistään mitään...(; vaikka paljon mietitkin (mikä on varmasti hyvä juttu.) Ei tarvitse tietää, me ollaan vaan. Jossain kaukana tosistamme. Silti taas toistemme ajatuksissa.
hässäkän kävin itsekkin kerran läpi ja totesin että aika näyttää tiensä..... Kaikkea emme voi saada, mutta tunteista voimme kertoa ja se kannattaa ;)
Heips!
Luin kirjeesi monta kertaa. Se herätti kaikenlaisia ajtuksia. Pääsiassa myönteisiä kuitekin.
Kirjeesi kosketti, ehkä siksi, että mulla on vähän samanlainen tilanne.
Mä ja yksi mies ollaan ystäviä. Ei seurustella eikä olla koskaan seurusteltu. Ainakaan vielä:)
Jotenkin tuntuu, että me tuodaan vaan lohtua toisillemme.
Mulla on tunteet kyllä, ei sitä kieltämään.
Haluaisin lähestyä häntä, mutta en tavoita häntä jollain tapaan. Jotenkin tuntuu, että meidän välillä on jonkinlainen muuri. Aina vaan...
Hän on lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Iik. Voi kun pääsisin häntä lähelle.
Voi olla, että asiat on tarkoitettu näin. Toivon tosin, että ei ole. Mä tunnen, että me kuulutaan jotenkin yhteen. En osaa selittää, mutta tunnen vaan niin.
Niin, voi hyvin olla, että mä en tunne häntä oikein hyvin. Pintapuolisesti vaan. Mielelläni oppisin kyllä tuntemaan:)
En ole koskaan miettinyt, että onko hänellä pimeä puoli ja mikä se saattaisi olla.
Jotenkin pelottaa ajatuskin.
Tiedän, että olen sivuttanut tämän asian.
Joskus eräs kaveri mainitsi, että hän oli kertonut tälle mun kaverille, että hänellä on joku pimeä puoli.
Unohdin sen tai halusin unohtaa. En edes tiedä mikä se on.
Toivon vaan, että jos meistä tulee joskus rakastavaiset, niin hän pystyisi olemaan minulle mahdollisimman avoin ja luottamuksen arvioinen. Kuten minä hänelle..
Joo. Jään haaveilemaan ja miettimään lisää....
ajatuksia ja illusioita.Kukaan vaan ei tiedä oikeaa vastatusta,ei sohvan värejä,ei mitään.Ei ole oikeaa vastausta olemassakaan on vain fiilikset. Kuinka monesti täällä kirjoittamat jutut tuntuvatkin kuin lukisi omia ajatuksia! liian monesti..
Mut tiedättekö mitä? Hän,jonka kuuluu tietää,hän tietää..jos hän kirjoittaa niin tunnen sen..Ainakin luulen tuntevani...Se on intuiitio.
Sillä "Jos tunne on suoraa ja järki väärää
kuka järjen säätää ja tunteen määrää" näinpä Tähkä Laulelee ja siinä on pointtii:)