ollaan siis oltu eilen ja olipas antoisa parituntinen.
jaan tämä teidän kanssa koska olen todella positiivisesti yllättynyt.
ongema pikkuisempieni (Chihujen) kanssa on ollut se (varmaan on vieläkin) haukkuminen kaikille vastaantuleville.
nyt sitten mentiin "probleemakouluttajalle".
ensin juteltiin ja sitten mentiin puistoon missä oli tosi paljon koiria.
hän tarkkaili koiriani ja tilanteita. myös tietty sitä mitä minä teen jne.
(puistossa oli myös valehtelematta ainakin 40 koiraa siinä parissa tunnissa ja yksikään vastaantulevista taikka irti olevista koirista ei murissut toisilleen) oj, siis paitsi minun koirat ;-(((( no ei nekään murissu vaan haukkuivat.
harjoiteltiin siis ohittamista ilman haukkumista. hän ymmärsi koiriani tosi hyvin.
tunti kun oltiin ravattu siellä puistossa ristiin ja rastiin niin ette voi uskoa: minun Chihut ohitti ne koirat ilman ääntäkään!!!
ihan kaikkea en voi tässä kirjoitella koska menis koko ilta mutta vaikka itse uskoisi tuntevan koiransa (niinkuin minäkin TEEN) mutta kuitenkin saada ulkopuolista apua saattaa joskus olla todella merkittävää. minulle ainakin oli.
jännä juttu vielä se että koirien rooli vaihtui melko äkkiä. Nico on yleensä se joka aloittaa haukkumisen. ja vahtii kaikkea. mutta suunnilleen puolen tunnin jälkeen kun Nico ei enään haukkunut niin Humle oli jo huolissaan.
se aloitti haukkumisen. kävi vielä moneen kertaan katsastamassa että mikä on vikana pikku veljellä kun se ei edes hauku nyt!!??
ja kun Nico sai mennä jonkun koiran lähelle niin silloin vasta Humle olikin huolissaan!
näitten koirien haukkumisen aiheuttaa kuitenkin ihan eri asiat. sen olen myös itsekkin tajunnut ja paljon muutakin mutta ....
olla tilanteessa itse ja tajuta tilanne ei aina ole sama asia. kun ulkopuolinen katsoo niin se näkee paljon enemmän.
kirjoittelen mielelläni enemmänkin jos joku haluaa tietää...
nyt olen vaan niin onnellinen kun olen saanut avaimet käsiini... toivon meille mukavia koirien syyspäiviä harjoittelujen merkeissä ja myös teille kaikille täällä.
jaan tämä teidän kanssa koska olen todella positiivisesti yllättynyt.
ongema pikkuisempieni (Chihujen) kanssa on ollut se (varmaan on vieläkin) haukkuminen kaikille vastaantuleville.
nyt sitten mentiin "probleemakouluttajalle".
ensin juteltiin ja sitten mentiin puistoon missä oli tosi paljon koiria.
hän tarkkaili koiriani ja tilanteita. myös tietty sitä mitä minä teen jne.
(puistossa oli myös valehtelematta ainakin 40 koiraa siinä parissa tunnissa ja yksikään vastaantulevista taikka irti olevista koirista ei murissut toisilleen) oj, siis paitsi minun koirat ;-(((( no ei nekään murissu vaan haukkuivat.
harjoiteltiin siis ohittamista ilman haukkumista. hän ymmärsi koiriani tosi hyvin.
tunti kun oltiin ravattu siellä puistossa ristiin ja rastiin niin ette voi uskoa: minun Chihut ohitti ne koirat ilman ääntäkään!!!
ihan kaikkea en voi tässä kirjoitella koska menis koko ilta mutta vaikka itse uskoisi tuntevan koiransa (niinkuin minäkin TEEN) mutta kuitenkin saada ulkopuolista apua saattaa joskus olla todella merkittävää. minulle ainakin oli.
jännä juttu vielä se että koirien rooli vaihtui melko äkkiä. Nico on yleensä se joka aloittaa haukkumisen. ja vahtii kaikkea. mutta suunnilleen puolen tunnin jälkeen kun Nico ei enään haukkunut niin Humle oli jo huolissaan.
se aloitti haukkumisen. kävi vielä moneen kertaan katsastamassa että mikä on vikana pikku veljellä kun se ei edes hauku nyt!!??
ja kun Nico sai mennä jonkun koiran lähelle niin silloin vasta Humle olikin huolissaan!
näitten koirien haukkumisen aiheuttaa kuitenkin ihan eri asiat. sen olen myös itsekkin tajunnut ja paljon muutakin mutta ....
olla tilanteessa itse ja tajuta tilanne ei aina ole sama asia. kun ulkopuolinen katsoo niin se näkee paljon enemmän.
kirjoittelen mielelläni enemmänkin jos joku haluaa tietää...
nyt olen vaan niin onnellinen kun olen saanut avaimet käsiini... toivon meille mukavia koirien syyspäiviä harjoittelujen merkeissä ja myös teille kaikille täällä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joo, minusta on ainakin hienoa lukea koirien koulutuksesta omakohtaista kokemusta ihan niin paljon kuin jaksat / jaksatte kirjoittaa. ;)
Ihanaa että tuloksia tulee heti, ja noin selviä vielä! Kuulosti tosi antoisalta tunnilta.
Meillä siellä ns. koirakurssilla on kokenut koiraihminen ja kasvattaja antamassa neuvoja, ei varmastikaan ole niin taitava ohjaamaan ja analysoimaan kuin ihan oikea kouluttaja, mutta uskon että häneltä saa todella hyviä neuvoja. Viimeksi kun olin siellä ensimmäistä kertaa ja koira kävi todella kierroksilla nähdessään niin monta vierasta koiraa samalla kertaa, niin ensimmäinen ongelma olivat paikalle kerääntyneet lapset, jotka ryntäsivät kimppuun paijaamaan ja kyselemään. Heidät oli kyllä helppo hätistää ihan ystävällisillä sanoilla pois, mutta sitten tulivat ne koiranomistajat vastaan, joiden mielestä heidän koiransa on ihan pakko saada tutustua uuteen tulokkaaseen tässä ja nyt. Alku oli siis silkkaa sählinkiä eikä se minusta ollut ihan oikein "oppilaan" eli koiran kannalta, pari hyvää kontaktin ottoa saatiin kuitenkin ja tänään toivottavasti niitä tulee lisää ja häiritsijöitä vähemmän. :) Aion myös olla nykyistä ahkerampi lähtemään täältä metiköstä koiran kanssa ihmisten ilmoille, vaikka onkin tylsää kulkea jalkakäytäviä pitkin. ;)
kiitos vastauksesta.
minulle joka on aina ylpeillyt omista hyvin käyttäytyvistä koirista on tämä juttu ollut kamalaa :-(
no, ehkä nuistakin sitten tulee kohtapuoliin.
kuinkas vanha se teidän pikkukaveri on? meneekö sen kanssa hyvin? olen samaa mieltä että ei nuo jalkakäytävä kävelyt niin herkkua ole mutta aika välttämättömiä kuitenkin. kerrohhan jatkossakin miten sujuu. juu ja onnea siihen koulutukseen.
ja elänyt tähän astisen elämänsä ihan alkuaikaa lukuunottamatta aika "korvessa", ensin Pasvikissa metsän keskellä ja sitten täällä meillä... Se luottaa ihmisiin ja toisiin koiriin, ja on valtavan tasapainoinen herrasmiehen alku, se on vain suorastaan raivokkaan innostunut kaikista näkemistään ihmisistä ja varsinkin koirista, joten siitä yritän saada sitä pois. Ymmärtämään että sen ei tarvitse syleillä koko maailmaa, vaikka se kivaa olisikin! ;) Asuin tuon vanhemman koiran kanssa niin monta vuotta aivan keskellä kaupunkia, että nyt kun pääsee heti talon takaa luontoon, niin on tosiaan aika vaikea saada itseään pakkaamaan koirat autoon ja ajamaan 12 km kaupunkiin päästäkseen kävelemään niiden kanssa jalkakäytävällä jossa saa varoa pyöräilijöitä ja väistellä koiria, jalankulkijoita, lastenvaunuja, rullaluistelijoita... ja kerätä kakkoja pussiin. Mutta kyllä minä otan itseäni niskasta kiinni ettei päästä ihan metsittymään tänne... :D
vaikka maalla ei asuta niin kulman takana on metsät. en minäkään pidä kaupunkiin menemisestä kovinkaan usein.
junalla on ajettava ja maanalaisilla. onhan nämä kaikki siihen jo tottuneet. eikä edes näitä Chihuja voi siellä jalkakäytävillä kulettaakkaan. ne on niin pieniä että ihmiset ei kiireessä ja vilinässä huomaa. astuvat päälle :-(
mutta onhan niittenkin opittava että käydään silloin tällöin vilkkaimmassakin paikoissa.
sellaiseen on kyllä täällä sopivat nuo kaupungin puistot. siellä ei kuitenkaan autot ajele. eikä mopot sun muut.
lapset saattavat joskus olla tosi ärsyttäviä. haluavat taputtaa koiraa ja sitten kuitenkaan eivät uskalla.vetävät kättänsä edestakaisin ja koirat ovat ihan ihmeissään. no, sen päätöksen olen tehnyt että en enään anna noin yleensä lasten taputella Chihujani. ikävä kyllä.
sinun koirat kuullostavat aivan ihanilta tapauksilta. molemmat.(olenhan nähnyt kuvia paljonkin ensimmäisestä, mutta toisestakin voisit laittaa). ja kyllä se nuorinkin siitä rauhoittuu ajan kanssa. ihan takulla. työtähän se vaatii niinkuin minunkin "hullujen Chihujen" kanssa mutta kyllä se työ joskus antaa sitä tulosta.
Mukavaa,että on ollut positiivinen ja antoisa kokemus ;)
Tuota juuri tarkoitin,kun siinä viestissä,jossa kysyit "koirankouluttajista" ,niin vastasin ,että ongelmakoirakoulutus on parempi vaihtoehto teillä,kun normi koulutussessiot ;=)
Onnea vaan teille jatkossaja ahkeria harjoituksia :O)
soittelin sinne koirakouluun ja kyselin. olivat sitä mieltä että tavataan se ongelmakouluttaja ja katsotaan...
hänen mielestä ei kuitenkaan nyt ole estettä aloittaa myös pikkukoirien ryhmässä. ei nämä pikkukoiria yleensä haukukkaan, niitä isompia kyllä. aion kyllä nyt harjoitella vähän enemmän ennenkuin sinne ryhmään mennään ettei mene se koulutus hukkaan.
kiitos onnen toivotuksista ja mukavaa syksyä ;-)
Kuulosti todella hienolta, että olet saanut onnistumisen avaimet käsiisi.
Minun avaimeni ovat vielä hukassa ja pahasti. :( Hieman samaa vikaa tipsu uroksellani kuin sinun chihuillasi; toiset koirat haukutaan ja pahasti.
Olisi mukava kuulla enemmänkin tuosta teidän "koulutustuokiostanne". Ehkä se rohkaisisi minutkin hakeutumaan "ammattiauttajalle", siis koiran kanssa.. :D
Eli jos viitsisit, niin kerro vaikka tässä ketjussa tai mailaa: [email protected]
Ps. En nyt ajattele että tämä olisi taikakeino oman koirani kouluttamiseen ja voisin itse ruveta soveltamaan neuvoja, joita sinä olet saanut. Toki ymmärrän, että tapaukset ovat erilaisia, koirakohtaisia ja neuvot myös. Olisi vain mukava kuulla minkälaisia keinoja mm. käytetään :) Kiitos jo etukäteen ja onnea vielä kerran edistyksestänne!
mukava kuulla lisää. :) Kaikenlaisia omia koulutuskokemuksia on kiva lukea, juuri siksi että kaikki koirat ja kaikki ihmiset ovat niin erilaisia. Ei kaikki neuvot ja vinkit sovi kaikille, mutta sitä mukavampaa jos välillä kokee ahaa-elämyksen.
todella niin että koirat ovat erinlaisia ja niinkuin minunkin haukkuvat siis eri syistä.
Nico ilmeisestekkin pelkää isoja koiria ja on hyvin epävarma. Humle taas haukkuu niinkuin vahvistukseksi.
koirathan kuitenkin haluaa puolustaa emäntäänsä niin minä olen ilmeisesti antanut sen "luvan" niille. (olen pitänyt koirat aika löysässä hihnassa).
nyt siis tehtiin näin että kun koira tuli vastaan niin otin koirat ihan lyhkäselle hihnalle niin että pysyivät ihan sivullani. jos koira tuli oikealta ohi niin omani vasemmalle.
kun koirat teki haukkualoituksen niin siirsin itseni koirien eteen. tätä harjoiteltiin ihan ensin. (koirat lyhkäsellä hihnalla ja minä edessä siksi että se oli merkki että minä olen tilanteen HERRA, koirien ei tarvitse).
myöskin seisottiin koira-aitauksen ulkopuolella missä oli vapaita koiria ja pidin Nicoa sylissä ja silitin sitä ja syöttelin lihapullia. (saa positiivisia mielikuvia tilanteesta).
ja tietty heti kun koirat eivät aloittaneet haukkumista ja antoivat koiran mennä ohi niin niitä lihapullamuruja ja kehuja ;-)
minusta oli niin ihanaa kun Nico vaikutti niin tyytyväiseltä (kun sen ei tarvinnutkaan minua vahtia).
tätä ollaan ny siis harjoiteltu ja eivät siis ole alkaneet rähisemään kertaakaan vielä.
(no pari kissaa puskissa on haukuttu kun en niitä sieltä puskista nähnyt heti).
muutamia koiria on siis haukkunut minun koiria ja nämä ovat silti olleet hiljaa.tässä meidän naapurissa on muutamia isoja koiria jotka rähisee toisille koirille. ja joitakin niistä ollaan siis tavattu.
niin ja siis Humlelle joka on tämä myötätuntohaukkuja voi heittää jotakin nameja maahan niin se keskittyy niihin. minun pitää myös ottaa koirat ulos erikseen joskus.
taikka vaihtaa kumppaneita. ei aina Nico ja Humle yhdessä. onhan meillä nämä kaksi muutakin vaan niitten kanssa kun ei ongelmia juuri ole ollut.
kyselkää tarkemmin jos jotakin vielä haluatte tietää, vastaan ihan mielelläni.
Kiitos kun jaksoit kertoa, kyllähän tuo jo aika paljon selvensi asiaa minulle.
Minä kävin eräällä 'tapakasvatuskurssilla' tuon koiran kanssa, mutta siellä oli pääasemassa se johtajuuden ottaminen. Ja siihen kuului viikon huomioimattomuus, ja siihen se homma kaatuikin. Ei mitään, olisin itse pystynyt 120% tähän, mutta muut perheenjäsenet sitten..
Ja nyt kyllä vähän aiheen vierestä; Siellä kurssilla harjoiteltiin ohittamista. Oma koirani kun tajusi, että tämä kurssinvetäjä oli lähellä, niin se ei edes VILKAISSUT toiseen koiraan.. Ja sieltä kun lähdettiin, niin heti seuraava koira sai kyllä haukut.. Eli ei taida arvostaa oikein minua, koska kyllä se osaa olla haukkumatta se tuli selväksi.
Mutta, kiva että teillä tuo teidän tapanne toimii, ja oli kyllä todella mukava kuulla että on muunkinlaisia koulutustapoja kuin tuo mikä nyt meillä kaatui täysin. Ehkä sitä itsekin edistyn jotain asialle tekemään, kun tilaisuus tulee.
Mutta jos sinulle tulee jotain mieleen vielä, niin kerro toki. Mielelläni luen.