Iltalehti pisti 2.9. ammatteja järjestykseen arvostuksen perusteella. Lääkäri oli (edelleen) arvostetuin 210 ammatin joukosta. Luontaisparantaja oli sijalla 196. Taakse jäivät kuitenkin mm. bingoemäntä,ovelta-ovelle myyjä ja chattijuontaja. http://www.iltalehti.fi/kuvat/ammattivertailu.pdf
Huuhaamaakareiden arvostus pohjamudissa
Heh, heh, heh
311672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Vaikka ei sillä väliä, kirurgia on ok... ja mielipidekysymyksiähän nämä pitkälle ovat.
Luontais- ja energiahoidot ovat itselläni auttaneet moneen lähtöön. Yksi asia, johon apu löytynee vain ajan kanssa ja omaa elämää eläen, on surutyö asiassa kuin asiassa, riippuen tietenkin nk. menetyksen suuruudesta.
Surutyötäkin pystyy helpottamaan jos se alkaa mennä liiallisuuksiin.
Tietty määrä surua on luonnollista ja pitääkin käydä läpi, mutta jos esim. vuoden päästä ei vieläkään pysty elämään normaalisti, on kyse jo "liiasta" surusta ja sitä pystyy helpottamaan esim. EFT:n avulla.
-Pete
Suru ja masennus pitää mielestäni erottaa toisistaan, masennus lamaa toimintakykyä mutta suru ei välttämättä. Surullinen ihminen ei välttämättä ole varsinaisesti masentunut. Suru saattaa aktivoitua milloin vain jonkin asian laukaisemana. Kauan sitten tapahtunut menetys, jota ei ole ns. oikeaan aikaan käsitelty tai hoidettu elikäs aika pian tapahtuneen menetyksen jälkeen, voi olla jotenkin persoonallisuutten sisäänkasvanut... epäilen ainakin.
Suru on tunnetila ja yhtä oikeutettu kuin ilo... eivätkä ne mielestäni edes ole vastakohtia. Ilon vastakohdaksi sopii paremmin välinpitämättömyys.
Surun kanssa parhaiten auttaa aika. Energiahoidot helpottavat olotilaa oman kokemukseni mukaan, mutta itse menetystä ne eivät "korjaa", sen tekee aika ja sen tuoma hiljainen hyväksyntä.
Niin, onko se enää surua vuoden päästä? Voi olla..mutta entäs jos se edelleen silloin lamauttaa ihmistä niin että se haittaa normaalielämää?
No oli tunteen nimi mikä tahansa niin mielestäni kaikki tunteet ovat oikeutettuja eikä niitä pitäisi padota sisälleen. Mutta silloin kun tunne alkaa pitkittyä ja se alkaa mennä "yli" ja haitata normaalielämää niin mielestäni kannattaisi alkaa etsiä apua. Sitä kun on mahdollista saada myös tunneperäisiin ongelmiin.
Yleensähän aika parantaa haavat, mutta valitettavasti ei aina. Joskus ihmiset voivat jäädä jumiin johonkin tunteeseen eivätkä pääse siitä irti ominpäin.
-Pete
Siinähän se, surua voi käsitellä vain tunteiden kautta, mutta jos ne tunteet on kuitenkin jossain piilossa tai/ja tulevat esiin sieltä hyvin hitaasti, vuosien varrella.
Esim. itse yllätyin todella, kun reagoin yllättäen tässä eräänä päivänä tosi voimakkaasti isäni kuolemaan liittyen, joka tapahtui jo 31 v sitten. En enää olis voinut kuvitellakaan, että sieltä jotain esiin nousisi ja sellaista mitä nousi.
Oman lapsen kuolema ja oma sairastuminen ehkä sitten tässä vielä laukaisseet jotain.
Tuota lapsen kuolemaakin saanut käsitellä jo useita vuosia. Aina sieltä jotain esiin nousee ja suru tulee aina uudelleen esiin (ehkä aina hieman uudessa muodossa), vaikka aikaa on kulunutkin. Käsiteltävää kyllä riittää.
"Tuota lapsen kuolemaakin saanut käsitellä jo useita vuosia. Aina sieltä jotain esiin nousee ja suru tulee aina uudelleen esiin (ehkä aina hieman uudessa muodossa), vaikka aikaa on kulunutkin. Käsiteltävää kyllä riittää."
Tätä minäkin hain.. osasit esittää asian selkeämmin.
Piilossa olevia tunteita kun ei tunne ja tiedä kaikkia, joku ihan odottamaton tilanne saattaa tuoda jotain esiin. Mutta ne tulevat niin hitaasti. Luulin selvittäneeni "kaiken" vähän aikaa naiiviudessani, kunnes yksi tilanne heitti minut melkein lähtökuoppaan. Se siitä onnistumisen tunteestani surutyössä.
Jos suru on masentuneisuutta ja lamaannuttaa toimintaa, silloin kyllä kannattaa ehdottomasti hakea apua eikä jäädä yksin olemaan. Surun olemusta on hyvin vaikea selittää sitä kokemattomalle enkä itse mielellään puhukaan aiheesta muuta kuin terapiamielessä. Itselläni melkein koko elämänajan torjuttu ja elämätön suru ei reilun vuoden aktiivisella miettimisellä ole hävinnyt minnekään. Sitä vaan yrittää hyväksyä tilanteen ja pikku hiljaa löytää niitä erilaisia tunteita ja itkeä kun itkettää.
Mitä välii tollasella Iltalehden (heh heh, tosi vakuuttava aviisi) jutulla on?
on tällasia, että tärkeintä elämässä on, mitä muut ajattelee....
Krooh.
heh, heh, heen elämässä ovat gallupit.
Potilaat ja hoitojen tulokset ovatkin sitten jo sivuseikka!
tulokset puhuvat puolestaan: ovi käy ja asikkaita tulee ovista, ikkunoista. Se tuloksellisuudesta.
Tiedettä voi tehdä ihan uumenissa ja "elää elämäänsä" silläkin tapaa. Tarkoitan, että tiede on sinäänsä hyvä asia, mutta kaikkivoipa ei sekään ole.
En malta olla siteeraamatta tässä kohdin Platonia, jolla jo omana aikanaan oli huoli lääkärien tasosta kreikkalaisessa yhteiskunnassa.
"The reason why many diseases are unknown to the Greek physicians is because they are ignorant of the whole, to which attention ought to be paid, for the part can never be well unless the whole is well".
- Plato 427-347 BC -
"Yes, but we're working on it."
- Dawkins, Unweaving the Rainbow, 1998
Fakta, että tiedemiehet eivät tiedä kaikesta kaikkea, ei millään tapaa vaikuta heidän jo tietämän tiedon validiteettiin. Fysiikka, kemia ja lääketiede täysin kiistattomasti todistavat esim. homeopatian täydeksi höpö-höpöksi, mutta vaihtoehtolääkinnän piirissä eivät tulokset kuitenkaan puhu puolestaan. Homeopatialla (vain esimerkkinä) ei todistetusti ole plaseboa isompaa tehoa, mutta eihän se markkinoihin vaikuta. Hyväuskoisia hölmöjä riittää aina höynäytettäväksi.
Ihan oikealla sijalla nuo vaihtoehtolääkitsijät ovat:
1. He oikeasti uskovat hoitoihinsa, joka osoittaa sokeutta/tyhmyyttä ymmärtää vedenpitävästi todistetut faktat.
TAI
2. He tietävät myyvänsä tehotonta lääkettä, joka on petos. Ovat siis rikollisia.
Kumpikaan luonteen piirre ei kovin ihailtavaa ole.
Tiede on kaikin puolin hyvä. Siinäkin, että se joutuu aika ajoin tarkistamaan kantaansa jo varmana pitämistään asioista. Karkeimpana esimerkkinä olkoon se, että maapallo ei ole enää litteä, kuten se aikoinaan oli ihan tieteen mielestä. Jonain päivänä tiede saattaa joutua muuttamaan nykykäsitystä mitä ihmeellisimmistä asioista. Fakta on faktaa niin kauna, kunnes esitetään uusi fakta. Mm. sydänleikkauksia pidettiin mahdottomina vielä viime vuosisadan alkupuolella. Että silleen...
Itsestäänselvyyksiä on tietty kiva laukoa, mutta en oikein ymmärrä mihin pyrit...
Fakta on fakta ihan riippumatta todisteluista. Maa oli geoidi myös Caesarin aikoihin, vaikka aikalaisensa uskoivat ja tiesivät sen litteäksi. Tiede korjaa itseänsä, mutta tuohon aikaan ei juuri tieteellisestä metodista voitu puhua kerettiläisyys-syytöksien pelossa.
Tottakai on vielä paljon mitä emme tiedä, mutta tietämättömyys ei ole mikään teorioiden turvapaikka, jonne juostaan vaikeuksien edessä. Tämänhetkinen tieto osoittaa ilmiselvästi esimerkiksi homeopatian olevan täyttä höpö-höpöä, eikä tulevaisuudessa mahdollisesti löydettävä tieteellinen läpimurto muuta millään tapaa nykyisen tiedon pätevyyttä.
Tämänhetkinen tieto on faktaa tänä päivänä. Ei ainoastaan homeopatian kohdalla. Kuitenkin, kuten nähty on, saattaa tulla uutta tietoa. Ehkäpä sellaistakin, joka voidaan pitävästi todistaa. Yksi mielenkiintoinen alue olisi ihmisen aivotoiminta. Nythän jo pystytään mittaamaan aivokäyriä. Ehkäpä tulevaisuudessa kehitetään herkempiä mittareita ja löytyy uutta tietoa aivotoiminnasta.
Eräs esimerkki tieteen kehityksestä jälleen: Lentämistäkin pidettiin ennen mahdottomana ihmiselle. Nyt lentelee yksi ja toinen lomamatkoille. Se on luonnollista tänään. Puppua eilen. Mihin tuloksiin päästäänkään vielä vaikkapa hiukkaskiihdyttimillä? Jotkut muuten kyseenalaistavat jopa ajan siinä mielessä, kuin se meidän päivinämme ymmärretään. Kiistellä näistä ei tässä kannata. Sen tehkööt tiedemiehet ja -naiset omalla sarallaan. :)
...> Fysiikka, kemia, ja lääketiede täysin kiistattomasti todistavat esim. homeopatian täydeksi höpö-höpöksi, mutta vaihtoehtolääkinnän piirissä eivät tulokset kuitenkaan puhu puolestaan.....
Totta puhut.
Kemia ei ole mitään höpö-höpöä.
Siitä olemme kuulleet, ja lukeneet lehdistä viime aikoina runsaastikin!
Tehoa on todella enemmän kuin plasebolla!
...> Tämänhetkinen tieto on faktaa tänä päivänä.
Miksi sitten tämän päivän ns. höpön- pöpöjä tänä päivänä niin mielellään aliarvioidaan?
Sehän voi huomenna olla jopa FAKTAA!
Todistetustikkin.
Mitenkähän mahtaa olla niiden hoitojen tulosten kanssa, jos hoidon tarjoajien arvostus on noin alakantissa? Luulisi, että jos hoidot olisivat hyviä ja tehoavia, arvostettaisiin myös niiden kauppaajia.
miten tehokkaita ne "tutkitut" hoidot voivat olla, joista eri mediat ovat viime aikoina kertoneet?
Olen juuri lopettamassa penisilliinikuuria, joka paransi kuumeisen kurkkutulehdukseni kahdessa päivässä. Appiukko köpöttelee onnellisena vuosi sitten laitetun polviproteesin kanssa pitkiä lenkkejä. Sitä ennen teki sata metriäkin tiukkaa. Sisko hankkiutui eroon silmälaseistaan laserleikkauksen avulla. Työkaveri palailee töihin saiarslomalta, jolle joutui autokolarin vuoksi. Haavoja ommeltiin ja luunmurtumia ruuvattiin. Kaikki nämä ja paljon, paljon muuta joka päivä tieteellisin metodein kehitettyjen hoitojen ansiosta. Hömppähoidoilla ei olisi onnistunut yksikään.
Kurkkutulehduksesi olisi voinut hoitaa elimistöä vähemmän rasittavalla homeopatialla tai yrttilääkinnällä. Tai ihan pelkkä suolakääre olisi auttanut. Siskosi laserleikkauksen pitkäaikaisvaikutuksista ei kellään ole mitään tietoa.
Länsimainen lääketiede on paikallaan autokolarin jälkihoidossa tai appiukon polvivaivassa, itsekin olen saanut apua hengenvaarallisissa tilanteissa ja juuri länsimainen lääketiede on pelastanut henkeni niissä.
Se on kuitenkin myös pilannut vastustuskykyni moneksi vuodeksi juuri penisilliinikuureilla sekä ihoni loppuiäkseni kortisonivoiteilla.
Hömppähoidoilla olen saanut vastustuskykyni nousemaan ja ihoni sellaiseen kuntoon että kortisonia ei tarvitse käyttää. Iho on vaan niin ohut että siitä tulee ongemia.
niille, joidenka hoitojen onnistuminen ei ole ollut niin täydellistä, kuin sinun kertomissasi tapauksissa on ollut?
Esim. viimeaikaiet "penisiliinihoidot," joidenka ilmitulo oli todella yllättävää.
Hämppähoidoilla ei varmaankaan olisi onnistunut nämäkään.
Tutkineen lääkärin mukaan nielurisat olivat turvonneet, punaiset ja peitteiset. Leukojen alla oli turvonneet imusolmukkeet. Kuume ja kurkkukipu vaivasivat. Pikatestillä löytyi kurkusta streptokokki. Streptokokki aiheuttaa juuri tällaisen taudinkuvan, se on todistettu moneen kertaan. Hoitamattomana lopputulos voi olla hyvinkin huono.
Penisilliinin vaikutusmekanismi streptokokkibakteerin seinämärakenteeseen on selvitetty. Se siis tuhoaa bakteerin. Penisillinitabletin sisältö tiedetään tarkkaan, samoin se, miten penisilliinitabletti käyttäytyy ruuansulatuselimistössä ja miten lääke imeytyy ja kulkeutuu elimistössä. Kudoksista on tutkittu, minkälainen penisilliinipitoisuus saavutetaan milläkin annoksella. Bakteeriviljelyistä voidaan tutkia, kuinka suuri pitoisuus tarvitaan juuri minun tautini aiheuttaman bakteerin tappamiseen.
Minulla ei ole yliherkkyyttä penisilliinille, eikä siitä ole minulle aiemmin aiheutunut erityisempiä vatsavaivojakaan. Penisilliini on halpa lääke ja kapeakirjoisena sen vaikutukset muihin bakteerikantoihin ovat vähäiset tällaisen kuurin yhteydessä. Penisilliinin teho streptokokin aiheuttamaan kurkkutulehdukseen on osoitettu lukuisissa kliinisissä kokeissa.
Homeopaattista valmisteita ei ole mitään vastaavaa tiedossa kuin penisilliinistä, eikä juuri enempää myöskään yrteistä. Suolakääreenkään suotuinen vaikutus stereptokokkitonsilliittiin ei vakuuta, koska ei ole mitään näyttöäa siitä, että suolasta olisi bakteerin tappajaksi, varsinkaan annosteltuna kääreenä kaulalle.
Kerrohan yksikin syy, miksi rationaaliseti ajatteleva henkilö valitsisi tällaisessa tilanteessa penisilliinin sijaan homeopaattisen hoidon, yrtin tai suolakääreen?
Esimerkiksi se että penisilliini syöminen heikentää ihmisen vastustuskykyä ja altistaa hiivatulehduksille. En sano ehdotonta eitä antibiooteillekaan mutta lääkärin olisi muistettava tähdentää maitohappobakteerien syöntiä kuurin aikana jotta vaiva saataisiin yhdellä kuurilla pois. Jos toiselle kuurille näyttäisi olevan tarvetta pitäisi hälytyskellojen soida. Tästä minulla on itsellä kokemusta monelta vuodelta, sellaista kunnon rapauttavaa lääkitystä en halua enää. Nämä omat kokemukset ovat saaneet minut ajattelemaan varsin rationaalisesti oman kunnon hoitamisesta.
Eihän tuossa ollut mitään vaihtoehtoa penisilliinikuurille, vaan lisätoimenpiteitä minimoimaan penisilliinikuurin muita, ei-toivottuja vaikutuksia.
Eli historia toistaa itseään.
Jos ei vaihtoehdoksi kelpaa homeopatia tai suolakääre ja kurlaus suolalla, niin sitten auringonhattu-uute, tai esim. Kylmänroppi joka on varsin tehokas vaihtoehto, siinäkin auringonhattua, sen lisäksi mm propolista.
Birger Ledin: Puhdistuminen parantaa. Ei varmaan ole enää saatavilla kirjakaupoissa,mutta kirjastoissa kyllä. Selittää vaivojen alkuperää ja paranemismahdolisuutta.
Missä kohdassa niitä vaihtoehtoja kysyttiin? Kyse oli käsittääkseni siitä MIKSI valita muu kuin länsimainen lääketiede
Koko kysymyksenasetteluhan on ihan hassu samaan tyyliin kuin "mitähän ne ulkomaalaiset meistä suomalaisista ajattelee". Kuka arvostaa ketäkin. EVVK.
Mitä sinä teet yleisellä arvostuksella, jos sinä itseksesi hiljaa ollen voit tuntea itsekunnioitusta, tietäen tehneesi oikein.
Mitä auttaa yleinen arvostus, jos tiedät tehneesi väärin.
Itseä ei voi paeta, eikä ulkoinen kunnioitus koskaan korvaa sisäistä itsekunnioitusta.
Voit voittaa maailman, mutta kadottaa itsesi. Kumman sinä valitsisit?
kuolemaan ja vammoihin johtava syy USA:ssa!
Länsimaisen lääketieteen hoitomenetelmiin kuolee USA:ssa uusimman tutkimuksen mukaan vuosittain 783,936 ihmistä! Koko tutkimusartikkeli luettavissa täältä: http://www.lef.org/magazine/mag2004/mar2004_awsi_death_01.html
Artikkelin "Death by Medicine" on laatinut PhD Gary Null, Carolyn Dean MD, ND; Martin Feldman, MD; Debora Rasio, MD; and Dorothy Smith, PhD.