Kuinka kauan kestää, ennen kuin opinnot alkavat vanhentua. Eli jos on amk -opinnot kesken, niin kauanko niiden voi antaa odottaa, ennen kuin jo suoritetut opinnot vanhenevat?
Tilanteeni on tällainen: Olen melkein valmis insinööri. Jotain suorituksia puuttuu. Ongelma on, että olen tällä hetkellä työelämässä, varsin hektisessä kaiken lisäksi. Ja töiltä ei jää aikaa, eikä energiaa suoritusten loppuunsaattamiseen. Ja töistä en aio lähteä.
Opiskelussa kaikki määräajat ja lukukausi rajat on ylittyneet. Eli seuraavaksi kaiketi aion anoa jatkoaikaa. Mutta tällä hetkellä kuitenkin keskityn 100 % työhön, eli opiskelu saa tällä hetkellä sen 0 %. Haluaisin kyllä valmistua, mutta nyt ei ole aikaa siihen. Nyt tehdään töitä.
Siksi kysyn, jos joku tietäisi vastauksen. Voinko ja kuinka kauan "roikottaa" opintoja? Ja sopivan ajan tullessa suorittaa ne pois.
Tilanteeni on tällainen: Olen melkein valmis insinööri. Jotain suorituksia puuttuu. Ongelma on, että olen tällä hetkellä työelämässä, varsin hektisessä kaiken lisäksi. Ja töiltä ei jää aikaa, eikä energiaa suoritusten loppuunsaattamiseen. Ja töistä en aio lähteä.
Opiskelussa kaikki määräajat ja lukukausi rajat on ylittyneet. Eli seuraavaksi kaiketi aion anoa jatkoaikaa. Mutta tällä hetkellä kuitenkin keskityn 100 % työhön, eli opiskelu saa tällä hetkellä sen 0 %. Haluaisin kyllä valmistua, mutta nyt ei ole aikaa siihen. Nyt tehdään töitä.
Siksi kysyn, jos joku tietäisi vastauksen. Voinko ja kuinka kauan "roikottaa" opintoja? Ja sopivan ajan tullessa suorittaa ne pois.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos kaikki ajat on jo ylitetty, todennäköisesti et voi saada jatkoaikaa, koska olet menettänyt opinto-oikeutesi. Meidän amkissa jatkoaikaa on ainakin haettava kun opinto-oikeutta on vielä jäljellä.
Edessä siis uudelleen hakeminen ja jo suoritettujen opintojenhyväksilukeminen. Meillä tutkintosäännön mukaan opinnot vanhenevat kymmenessä vuodessa. Aika on amk-kohtainen, joten katso tutkintosäännöstä miten teidän amkissa toimitaan.
Kiitos hyvästä vastauksesta. Pitääpä hankkia se tutkintosääntö, ja harkita sen perusteella uudelleen.
Minä en oikein ymmärrä niitä tyyppejä, joiden valmistuminen on
jostain parista kurssista kiinni, mutta niitä täytyy roikottaa vuosikausia.
Itsekin tunnen pari tyyppiä, joilta puuttuu suunnilleen ruotsin
kurssi ja lopputyö, mutta eivät sitten koskaan valmistuneet.
Minusta kyse on yleensä pelkästä mukavuudenhalusta. Kun ollaan
päästy työelämään ja säännöllisiin tuloihin, niin siitä ei
millään viitsittäisi enää poiketa. Olisi täytynyt jo töihin mennessä
tehdä selväksi että opinnot ovat vielä kesken ja ne on tarkoitus
suorittaa loppuun. Kyllä siitä valmiista tutkinnosta kuitenkin
jotain hyötyä on uutta työpaikkaa haettaessa, vaikka
työkokemusta olisikin.
Ainakin omalla alallani useimmat työnantajat ovat valmiita joustamaan
opiskelujen takia, varsinkin jos valmistuminen on jo ihan
lähellä. Minusta olisi kaikkein viisainta vaan vähentää hiukan
työtahtia siksi aikaa että saa tutkinnon pakettiin. Jos kerran
ei ole kuin pari suoritusta vajaa, niin tuskin joutuisit montaa
tuntia viikossa koululla käymään? Se on tietysti hankalampaa,
jos työpaikka on kaukana koulusta.
Ei kai sitä jatkoaikaakaan kovin pitkäksi aikaa myönnetä, jos
et edes sinä aikana mitään kursseja suorita? Kohta voi käydä
niin, että et saakkaan enää jatkoaikaa, kun tarpeeksi pitkään
niitä kursseja roikotat.
Kiitos vastauksestasi. Mukavuudenhalulla on oma osansa, mutta tässä on suurimmaksi osaksi käytännön vaikeudet kyseessä.
Oma työnantaja ei ole halukas joustamaan yhtään. Johtuu siitä, että opiskelemani ala on eri, kuin työni. Eli valmistumiseni ei hyödytä työnantajaa lainkaan.
Toinen ongelma on välimatka. Koulu ja työpaikka sijaitsevat eri kaupungeissa. Ja työmatkat yleensäkin lohkaisevat suuren osan vapaa-ajasta.
Kolmanneksi: aikaa on pakko saada riittämään myös perheellisen miehen velvollisuuksiin. Töiden ulkopuolisesta ajasta on vaikeaa ottaa opiskeluun. Rehellisesti sanoen mukavuudenhalullakin on osansa. Haluan tietoisesti pitää vähän aikaa itsellänikin.
Aika soppaan olen itseni saattanut :). Työtäni pidän tässä vaiheessa koulua tärkeämpänä. Ehkä se on virhe. Varsinkin kun työn jatkuvuudesta edes muutama vuosi eteenpäin ei ole mitään takuita. Toisaalta työpaikasta luopuminen tuntuisi myöskin huonolta ajatukselta. Tarvitsen työkokemusta.
Olen siis sijoittamassa koko summaa yhdelle hevoselle. Ja jos se onkin väärä...
No perheellisen ja eri kaupungissa asuvan on tietysti monin
verroin vaikeampaa saada ne opinnot hoidettua loppuun, mutta
kyllä se minusta silti kannattaisi.
Muista sellainen juttu, että se opiskelu on kertaluontoinen
juttu. Jos saat sen nyt hoidettua pois, niin et joudu enää siihen
palaamaan. Pitäisi siis harkita tingitkö nyt jonkin aikaa niistä
muista aktiviteeteista ja koitat hoitaa ne rästikurssit pois,
vai jätätkö kokonaan valmistumatta ja luotat siihen että
sillä ei ole paljonkaan merkitystä, kun töitä kuitenkin on.
Olisi se kuitenkin kurja tilanne, jos olisi joku kiinnostava paikka
tarjolla, mutta työnantaja kuitenkin katsoo
että sinulla ei ole tutkintoa, vaikka oletkin jo "melkein valmis".
Toisaalta ymmärrän myös työnantajaasi. Hänellehän on oikeastaan
parempi vaihtoehto se, ettet valmistu ja sen jälkeen mahdollisesti
ala hakemaan niitä opiskelemasi alan inssihommia. Hänhän
mahdollisesti menettäisi hyvän työntekijän, kun alkaisi opiskelujasi
tukemaan, eikä itse hyötyisi siitä mitenkään.
Oletko keskustellut puuttuvien kurssien suorittamisesta niitä
pitävien opettajien kanssa? Suoritustavoissa vaoidaan varmasti
joustaa, kunhan selität tilanteesi. Tentit yms. täytyy tietysti
käydä tekemässä.
"Oma työnantaja ei ole halukas joustamaan yhtään. Johtuu siitä, että opiskelemani ala on eri, kuin työni. Eli valmistumiseni ei hyödytä työnantajaa lainkaan. ...Toisaalta työpaikasta luopuminen tuntuisi myöskin huonolta ajatukselta. Tarvitsen työkokemusta. "
Tuossa tapauksessa sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin laittaa vaihtoon joko opintosuunta tai työpaikka (mieluiten työpaikka). Jos opintosuuntasi on eri kuin työpaikkasi, ei tuolla kartuttamallasi työkokemuksella ole juurikaan arvoa valmistuessasi jos menet oman alan töihin.
Itse olen myöskin perheellinen opiskelija ja käyn samalla oman alani töissä sen verran kun koulusta kerkeää. Tekniikan koulutusalalla olen pystynyt kartuttamaan opintopisteitäni tasaista 80 pisteen vuosivauhtia kahden vuoden ajan ja silti yltänyt töissäkin suurinpiirtein 15000€:n vuosituloihin. Tavoitteena on valmistua kolmessa vuodessa neljän vuoden opinnoista. Perheellisen miehen velvollisuudetkaan ei ole jäänyt ihan täysin hoitamatta kun vaimo odottaa jo toista lasta. :)
sivussa opintosi loppuun, ainakin niiltä osin, joilla ei ole läsnäolopakkoa.
Kyllä se onnistuu, kun jättää muut harrastukset ja menot toistaiseksi syrjään.
Et taatusti joudu katumaan.
Siinä kävi loppujen lopuksi niin, että anoin jatkoaikaa, ja aloitin sen työn tekemisen. Jatkoaikahakemuksen hyväksyntä ei tosin ole 100 % varmaan, mutta linjani koulutuspäällikkö puolsi sitä ja sanoi, että on hyvin todennäköistä, että se hyväksytään.
Eli eiköhän ne paperit sieltä irtoa.
Kiitos kommenteista!