rv 30 4
yöllä vaivaa levottomat jalat,supistelee päivittäin;joskus jopa ihan kivuliaasti,yöllä kääntyminen sattuu alavatsaan ja uutena tulokkaana on tämä jalkojen,käsien ja vatsan kutina (kuulemma joku maksaan liittyvä).
Onneksi tänään onkin ultra/lääkäri niin pääsee purkamaan huolet ja paineet.
Joka tapauksessa en vaihtaisi tulevaa perheenjäsentä mihinkään,niitä ihania karatepotkuja vatsassa joita useasti päivässä saamme mieheni kanssa tuntea.
Kuinkas teillä jaksellaan?
yöllä vaivaa levottomat jalat,supistelee päivittäin;joskus jopa ihan kivuliaasti,yöllä kääntyminen sattuu alavatsaan ja uutena tulokkaana on tämä jalkojen,käsien ja vatsan kutina (kuulemma joku maksaan liittyvä).
Onneksi tänään onkin ultra/lääkäri niin pääsee purkamaan huolet ja paineet.
Joka tapauksessa en vaihtaisi tulevaa perheenjäsentä mihinkään,niitä ihania karatepotkuja vatsassa joita useasti päivässä saamme mieheni kanssa tuntea.
Kuinkas teillä jaksellaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alkaahan tässä vähän tuskainen olo olemaan.. Mulla on joskus kivuliaita supistuksia, ja käveleminen on aika tuskaista.. Sitten kanssa vatsaa nipistää tai "särkee" välillä, silleen kun lihakset ois jotenkin väsyneet.. Varmaan masun kasvusta, kun eiks vaavin pitäisi alkaa kasvamaan tässä oikeen urakalla..(?)
Oon kanssa huomannut, että yöllä en käännä enää kylkeä automaatisesti, vaan herään kun paikat alkaa oleen hellänä. Potkut alkaa olemaan vähän heikompia, kun ei ole tilaa enää masussa. Mut sit on että tunnen kun vaavi työntää itteänsä kylkiluihin välillä, niin pitäis olla takakenossa :) Tai venyttelee tai jotain, niin että masu raikaa..
Lääkäriin pääsen varmaan joskus parin viikon päästä.. Ois kyllä kiva kuulla mitä tonne masuun kuuluu, onko esim. paikat pehmennyt jo tms.
Vielä pitäisi jaksaa painaa menemään viimeisilleni, jotta saisin opiskeluni mallilleen.. Jotenkin käy kateeks teitä jotka on vaikka töissä, kun saatte rauhassa viettää äippäloman :)
Täällä 33.rv Viimeyö meni taas valvoessa kovien liitoskipujen kanssa, nyt alkaa päästä vähitellen liikkeelle. Tuntee kuinka vauva kasvaa urakalla
ja maha painaa enemmän ja enemmän. Supistelee aina välillä. Kylkeä ei enää voi heräämättä kääntää, eikä aina herättyäkään meinaa päästä liikkumaan. Potkuja on aika vähän, pääasiassa sitä myllerrystä niissä määrin kun tilaa enää on. Pää painaa alas ja tuo oman lisänsä kipuihin. Peppu heiluu tossa keskellä ylämahaa edestakasin ja ahistaa hengitystä tuppaa närästämään. Uimaan ja kävelylle
pyrin aina kun on sellainen päivä että pääsee liikkumaan edes suht kunnolla. Helpottaa kipuja altaassa oleminen. 2vkon päästä on viimenen lääkäri ja saapa nähdä missä mitta-arvioissa vaavi
on tuolloin.
Kaikkien teidän kirjoitukset kuulostavat niin tutuilta! Minulla on menossa rv 34 ja kyllä tuo maha painaa. Lapsi on ollut laskeutuneena jo ainakin viikolta 31 ja sen pää aiheuttaa toisinaan vihlovaa kipua muiden kipuilujen lisäksi. Liitoskipuja oli pari viikkoa, tällä hetkellä ne ovat vähän hellittäneet mutta kyllä kyljen kääntäminen ja etenkin sängystä nouseminen ovat yhtä tuskaa. Ja ensimmäiset askeleet aina aamulla. Yritän aina sanoa itselleni, että vajaat 7 viikkoa enää mutta kyllä tuo tuntuu pitkältä ajalta! Potkut eivät ole enää niin jämäköitä kuin aikaisemmin lähinnä tunnen kun vauva työntää jalkoja kylkiin ja ylöspäin. Tätä liikettä on lähes jatkuvasti. Yöllä en onneksi kuitenkaan kovin usein herää tähän. Supisteluja on ollut kivuttomana jo viikolta 22 (10-30 krt/pvä) ja nyt ehkä viime viikon aikana on tullut myös pari kivuliasta. En ole tästä kuitenkaan aivan varma, kivut voivat johtua myös ummetuksesta. Mutta onnellista odotuksen jatkoa teille kaikille, kyllä tämän jaksaa kun ajattelee sitä pikkuista, joka on tulossa!
Tutulta kuulostivat nuo teidän olotilat..! Aika helppo on raskaus ollut, mutta tietty nyt loppuviikot on olleet vähän rasittavampia, kun maha vaan kasvaa ja oma keho on niin oudon kömpelö ja herkkä.
Mutta olen nyt viikolla 37 ja täytyy sanoa, että pari kolme viikkoa takaperin oli paljon ikävämpi olo! Silloin etenkin yöt oli kauheita: kipeähkötkin supparit herätti öisin, en löytänyt hyvää nukkuma-asentoa, levottomat jalat vaivasivat iltaisin, mahassa koko ajan paineen tunne kävellessä - en paljon voinutkaan kävellä, muuten kuin vaappuvaa ankanmarssia. :) Nivusia särki ja supparit iski jatkuvasti...
Nyt ehkä viikon verran on taas ollut loistava olo! Ei enää liitoskipuja, yöt olen nukkunut sikeästi paria veskireissua lukuun ottamatta ja supparitkin ovat helpottaneet, kun oireeton emätintulehdus saatiin hoidettua. Vauvalla sen vähän tilaa ilmeisesti, ettei NIIN raisusti möyryä, vaikka toki muljahtelee...
Kaikki näyttää "oireiden" vähentymisestä huolimatta olevan kunnossa, viimeksi eilen olin lääkärissä, kaikki ok, vauvan sydänäänikäyrä hieno jne. Olen tosi tyytyväinen tähän parantuneeseen fyysiseen oloon, mielialakin nousee heti. Pari viikkoa sitten jo itkeä tihrutin, etten jaksa enää!! teillekin siis toivoa, jotka olette varhaisemmilla viikoilla: ei se ehkä jatku yhtä karmeana koko aikaa. Liitoskivutkin ainakin minun tapauksessani tulee ja menee. Aina ei kaikki mene vaan pahemmaksi loppua kohti! :)
Minun kohdallani alkaa loppu jo häämöttää. Vauva on nimittäin perätilassa ja syntyy sektiolla ensi viikon keskiviikkona. Nyt en enää välitä, vaikka mikä olisi olo! Tämän ajan nyt seisoo vaikka päällään. ;)
tsemppiä kaikille muille ja hyvää loppuodotusta!