täällä on monesti kiivasta keskustelua äidin viihteellä käymisestä. te, jotka ette moista hyväksy, haluaisin tietää, että ettekö luota isän hoitokykyihin, vai mistä johtuu että vauva ei saisi yhtä iltaa silloin tällöin olla äidistä erossa? ainakin joillakin tutuillani tuntuu asia olevan näin ja sääliksi käy miesparkoja... jos sitten mies on enemmän tai vähemmän m****u, eikä tahdo lastaan hoitaa niin eivätkö esim. isovanhemmat kelpaa?
kotona pysyttelevät!
.......
101262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
toki en ole missään viihteellä käynyt mutta hieronnassa, kampaajalla, asioilla yms. Kyllä meillä on anoppi käynyt jo parin viikon iästä päästäen äidin aluksi max 1h vähän omille asioille.
Toisaalta en ymmärrä miksi lähtisin edes viihteelle.. ei tarvetta mutta omia asioita on välillä kiva hoidella ja kyllä luotan sekä anoppiin että isään hoito asioissa..
Ei meillä siitä ainakaan kiinni ole mun viihteellä käymiset. Kaikkia ei vaan kiinnosta lähtee baariin kun on pieni vauva.
Ja en muutenkaan käsitä miksi se viihteelle lähteminen on muka äitien ainoa rentoutumiskeino.
Itse käyn kampaajalla, hierojalla, kaupoissa tms. ja ne riittää ainakin mulle ihan hyvin.
Ei ole koskaan ollut vauvan, ja myöhemmin lapsenhoito ongelma. Se on vähän miehestä kiinni - ja ehkä äidistäkin - haluaako mies jäädä kahden vauvan kanssa.
Jos äiti ei usko miehen selviävän, kyllä mies sen aistii. Miehenkin pitää saada olla rauhassa KAHDEN vauvan kanssa ennen kuin itseluottamus hoitotaitojen osalta kasvaa riittävästi.
Äidithän ovat kahden olosuhteiden pakosta heti kun isä on isyysvapaat pitänyt; siinä kasvaa nopeasti hyväksi hoitajaksi kun on pakko.
Isät saavat kenties ensimmäisen kahdenolohetken vasta kun lapsi alkaa juoda enemmän tuttipulloa kuin rintaa.
sitten erinlainen äiti...Mutta itse kävin viihteellä eka kerran kun tyttö oli 1kk 1vko ja isä häntä kattoi.Nyt neiti on 4kk:tta....
Kyllä minä ainakin haluan päästä yksin kauppaan/asioille ja joskus viihteellekkin..Meillä on muutaman kerran äiti ollut kattomassa tyttöä kun olen asioilla käynyt ja kerran anoppi että pääsimme häihin.
Minusta ei ole mitään pahaa jos äidit käyvät omilla asioillaan ja joku hyvä tuttu tai isä on kahtomassa vauvaa..ja miksikä ei vois viihteellekkin lähtee jos siltä tuntuu!!!
Kyllä musta pitää äitienki päästää tuulettuun kamujen kanssa ja pitämään hauskaa ja eihän sitä tartte perseitä olalle vetää!!=)
Samaa mieltä!
Lähdin ensimmäisen kerran vauvan isän kanssa ulos kun vauva oli 2,5 kk. Olimme peräti kaksi yötä pois vauvan luota. Vauva oli hoidossa mummolla, jolla kokemusta pienten hoitamisesta. Ikävä tuli eka yön jälkeen ja kävimme katsomassa hoidossa että kaikki ok. Oman "juhlimisen" kannalta imetys on vähän huono homma. Rinnat pakkautuu maidosta ja jouduin lypsämään ne tyhjiksi 5-6 h välein. Eli aika selvänä pysyin vaikka juodakin yritin siinä välissä. Vain muutamia kertoja olen hoitoon jättänyt ja vaikka viihteellä käyminen ei ole mitenkään maailman tärkein asia niin on sitäkin syytä harrastaa, että muistaa välillä huomioida kunnolla myös miestään (oli iloinen että sai vähäksi aikaa minut vain "itselleen") eikä muumioidu vaan kodin harmaaseen arkeen.
Meillä ei kumpikaan ole baari-ihmisiä, joten rentoutuminen ei sisällä ravintolaan lähtemistä.
Käyn kuntosalilla, koiraa käyttämässä lenkillä ja kaupalla itsekseni, tai ystävien kanssa syömässä. Mies hoitaa vauvaa tuon ajan. Vastaavasti minä hoidan vauvaa kun hän on kuntosalilla tai lenkillä, tai työreissuilla.
Me emme ole siinä onnellisessa asemassa, että meillä olisi sukulaisia tai ystäviä, jotka voisivat vauvaa hoitaa (ystävillä ei vielä lapsia). Näin ollen joko menemme omille menoille yksinämme niin, että toinen on kotona vauvan kanssa, tai menemme kaikki yhdessä. Vauva on ollut mukana erilaisissa harrastuksissa, kun olemme harrastaneet yhdessä. Esim sulkkista vauva seuraa matkarattaista.
Itse en käy viihteellä, kuin HYVIN harvoin. Lapsia on kaksi ja 3kertaa olen käynyt heidän syntymänsä jälkeen baarissa. Ei mitään kiinnostusta lähteä savuiseen meluisaan kapakkaan joka täynnä känniääliöitä.
Mieluummin lähtisin jonnekkin pohjoiseen mökille ja ihan vaika lapset mukaan.
Kaupassa käyn aina lasten/lapsen kanssa. En osaa enää edes liikkua yksin missään.
Mies käy baareissa kerran 2kuukaudessa ja sen hänelle suon.
Meillä vanhempi muksu on nyt vähän yli 2 v ja pienempi 5 kk. Mä olen käynyt viimeisen 3 vuoden aikana kaksi kertaa viihteellä eli baarissa niin että olen ottanut alkoholia. Ekalla kerralla tulin kotiin 4 siiderin jälkeen oksennellen. Toisella kerralla hyydyin puolen yön jälkeen ja lähdin kotiin.
Miehen lastenhoitotaitoihin luotan 100%. Käyn kerran viikossa omassa harrastuksessani illalla ja parin viikon välein käyn ystävieni kanssa ulkona syömässä. Välillä on mun omia iltoja, jolloin käyn yksin leffassa tai ystävien kanssa esim. keilaamassa.
Mutta ns. viihteellä käyminen ei vain nappaa. Ei millään lailla. Entinen superbilettäjä (yleensä 4-5 iltaa viikossa baarissa) on muuttunut. Mä en saa mitään enää baareista irti.
Minäkin aikoinani viihdyin baareissa sangen usein, mutta nykyään ei enää kovin usein jaksa! Noin kerran kuussa käydään yleensä yhdessä miehen kanssa ravintolassa syömässä illalla, kun joku sukulainen on valvomassa vauvan unta.
Vauvoissakin on muuten eroja. Meidän poika on alusta asti ollut oikea superherkkis, jota ei niin vain jätetä vieraan (tai kovin tutunkaan) henkilön hoiviin.
Meillä peli on selvä: baariin saa mennä aina kun haluaa, ja toinen vanhemmista jää kotiin. Yleensä kuitenkin halutaan mennä yhdessä, joten kovin usein ei sitten käydä.