Psykoosien historia on samalla myös uskontojen, okkultismin, saatananpalvonnan ja abduktioiden historiaa.
En väitä että kaikki edellä mainitut kokemukset ovat psykoosin seurausta, mutta hyvin hyvin suuri osa ilman muuta. Jos ilmiön on kokenut vain yksi henkilö niin todennäköisesti psykoosissa, sen sijaan joukkopsykooseja ilman selvää psykoosiin johdattajaa tuskin paljon tapahtuu, eli asiat joilla on ollut monta todistajaa, eivät useinkaan johdu psykoosista.
Suurimman osan ihmisistä mieli on sen verran herkkä pohjimmiltaan, että liika paneutuminen mainittuihin asioihin saattaa johtaa psykoosiin. Selittämättömät asiat, joille ei voi löytää ratkaisuja, ja jotka sisimmässä ovat tästä syystä pelottavia saavat lopulta pään sekaisin, jos niitä tarpeeksi syvällisesti, tosissaan ja pitkään harrastaa. Siksi näiden asioiden liika vatvominen on haitallista ja kannattaa lopettaa, keskittyen reaaliasioihin joiden syvällisestäkään miettimisestä ei joudu psykoosiin, koska ne eivät sisällä psyykkeelle liian pelottavaa materiaalia, josta alitajunta alkaisi rakentaa mörköjä.
Psykoosin kokeneillekin paras tapa estää psykoosin uusiminen on kerta kaikkiaan lopettaa niiden psykoosiin johtaneiden asioiden kelaus, ja löytää uusia mielenkiinnon kohteita reaalimaailmasta. Turha epäillä että "viholliset" vaan koittaa estää asioiden selvityksen ja rauhoittaa mieli näiltä merkityksen-metsästys ajatuksilta.
Vaikka kuvittelisit että psykoosissa kokemissasi asioissa olisi jotain takana, olet kuitenkin mennyt päästäsi sekaisin eli ollut psykoosissa. Eli et ole kestänyt niitä merkityksiä, joita olet asioissa nähnyt. Miksi siis uudestaan vaarantaa mielenterveys?
Toisekseen jos ajattelet että vaikkapa Jumala haluaa sinun paneutuvan asiaan tai toteuttavan merkitystesi mukaisia asioita, voit ajatella haluaisiko Jumala oikeasti vahingoittaa mielenterveyttäsi, jos hän on olemassa. Ja oletko sinä se ainoa tekijä jota Jumala tarvitsisi ja jota ilman kaikki menisi mönkään?
Eli lopeta liika asioiden kelaaminen ja vaihda ajattelun aihetta jos noita ajatuksia tulee päähän. Psykoosi iskee tuskin yhdestä ajatuksesta, vaan siitä että ajatus alkaa enenemässä määrin keskittyä tiettyihin asioihin ja merkitysten etsintään. Kun koko ajan etsit merkitystä asioihin, niin ennen pitkää alat niitä joka paikassa nähdä ja olet taas psykoosissa.
En väitä että kaikki edellä mainitut kokemukset ovat psykoosin seurausta, mutta hyvin hyvin suuri osa ilman muuta. Jos ilmiön on kokenut vain yksi henkilö niin todennäköisesti psykoosissa, sen sijaan joukkopsykooseja ilman selvää psykoosiin johdattajaa tuskin paljon tapahtuu, eli asiat joilla on ollut monta todistajaa, eivät useinkaan johdu psykoosista.
Suurimman osan ihmisistä mieli on sen verran herkkä pohjimmiltaan, että liika paneutuminen mainittuihin asioihin saattaa johtaa psykoosiin. Selittämättömät asiat, joille ei voi löytää ratkaisuja, ja jotka sisimmässä ovat tästä syystä pelottavia saavat lopulta pään sekaisin, jos niitä tarpeeksi syvällisesti, tosissaan ja pitkään harrastaa. Siksi näiden asioiden liika vatvominen on haitallista ja kannattaa lopettaa, keskittyen reaaliasioihin joiden syvällisestäkään miettimisestä ei joudu psykoosiin, koska ne eivät sisällä psyykkeelle liian pelottavaa materiaalia, josta alitajunta alkaisi rakentaa mörköjä.
Psykoosin kokeneillekin paras tapa estää psykoosin uusiminen on kerta kaikkiaan lopettaa niiden psykoosiin johtaneiden asioiden kelaus, ja löytää uusia mielenkiinnon kohteita reaalimaailmasta. Turha epäillä että "viholliset" vaan koittaa estää asioiden selvityksen ja rauhoittaa mieli näiltä merkityksen-metsästys ajatuksilta.
Vaikka kuvittelisit että psykoosissa kokemissasi asioissa olisi jotain takana, olet kuitenkin mennyt päästäsi sekaisin eli ollut psykoosissa. Eli et ole kestänyt niitä merkityksiä, joita olet asioissa nähnyt. Miksi siis uudestaan vaarantaa mielenterveys?
Toisekseen jos ajattelet että vaikkapa Jumala haluaa sinun paneutuvan asiaan tai toteuttavan merkitystesi mukaisia asioita, voit ajatella haluaisiko Jumala oikeasti vahingoittaa mielenterveyttäsi, jos hän on olemassa. Ja oletko sinä se ainoa tekijä jota Jumala tarvitsisi ja jota ilman kaikki menisi mönkään?
Eli lopeta liika asioiden kelaaminen ja vaihda ajattelun aihetta jos noita ajatuksia tulee päähän. Psykoosi iskee tuskin yhdestä ajatuksesta, vaan siitä että ajatus alkaa enenemässä määrin keskittyä tiettyihin asioihin ja merkitysten etsintään. Kun koko ajan etsit merkitystä asioihin, niin ennen pitkää alat niitä joka paikassa nähdä ja olet taas psykoosissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ennen historiassa psykooseja oli aivan kuten nykyäänkin, mutta niissä tehtiin suuria uskontoja.
Ihmisen maailmankatsomus oli erilainen ja melkein jokainen saattoi nähdä enteitä, enkeleitä, menninkäisiä, keijuja jne. elämänsä varrella. Ihmisen psyyke oli kuitenkin erilainen kuin nykyään, hiemen lapsenomaisempi, ja siksi nämä kokemukset eivät niin usein saaneet mieltä pidemmäksi ajaksi sekaisin. Lapsillahan on kaiken maailman mielikuvitusystäviä ja he häkevät enkeleitä ym. mutta lapsen maailmankatsomus ei tämän takia saa isoa pyörää pyörimään ja sekoita koko psyykettä.
Nykyaikaisella ihmisellä taas on niin vahva tieteellinen maailmankuva ja käsitys reaalitodellisuudesta, että mahdollinen poikkeama ajattelussa saa aikaan helposti psykoosin, joka ruokkii itse itseään. Mieli särkyy koska nykyään ihminen ei osaa käsitellä mielikuvitusta eikä ihmeen kokemuksia.
Historian ihmekokemuksista tulee selvästi esiin käytöksestä psykoosin oireet, mm. tärinä, muistin heikentyminen, merkityksen kokemukset jne. mutta ennen ihmisistä suurin osa palautui pian omaksi itsekseen ottaen kokemuksesta sen hyvät puolet muistiinsa ja jakoi sen muiden kanssa. Nykyään tätä tilaa pidetään pahimman laatuisena ssairautena ja mielen salpaavia lääkkeitä ssyötetään jopa useampi vuosi. Usein lääkkeillä on jopa pahemmat sivuvaikutukset psyykkeeseen kuin itse psykoosilla. Psykoositerapia, jossa käsiteltäisiin ja jaettaisiin kokemusta ja siihen johtaneita syitä, olisi vanhan tavan mukainen keino käsitelä asia, sen sijaan että se vain haudataan lääkkeillä. Nykyään lääkkeillä onkin tarkoitus vain mahdollisimman nopeasti ja edullisesti saada oireet pois.
Minä etsin aina merkityksiä kaikille. Onko se väärin.
Ja minua kiinnostaa myös että kuinka paljon ihmiset yleensä ajattelee omaa parastaan? Siis omasta mielestään. Kun minä ajattelen enemmän muita kun itseäni.
En sano että se olisi hyvä. Koska se vahingoittaa kaikkia ja nyt olen tajunnut että täytyisi vähän ajatella omaa hyvinvointia.
Ei merkityksen etsiminen kaikelle ole väärin, kaikki suuret tiedemiehet ovat varustettuja samanlaisella psyykkeellä, eli ilman merkitysten metsästystä ei voi löytää mitään oikeasti uutta.
Mutta yliluonnolisten asioiden merkitysten metsästys on suurimmalle osalle ihmisiä vahingollista jos se jatkuu liian intensiivisenä ja liian pitkään ja liian tosissaan. Lopulta mieli saattaa alkaa kehittää noita merkityksiä ja se voi johtaa psykoosiin.
Yliluonnolliset asiat ovat selittämättömiä ja niille ei _oikeasti_ voi löytää ratkaisua tai rakennetta tai selitystä, ja tälläisen etsiminen liian intensiivisesti voi saada pään sekaisin.
Suurin osa psykooseista johtuu nimenomaan siitä että yliluonnollisia siis myös uskonnollisia asioita on pohdittu liikaa ja luotu oma todellisuuskäsitys joka alkaa vallata ajatuksia yhä enemmän ja enemmän, kunnes aletaan nähdä merkityselämyksiä joista pelästyneenä mieli menee yhä syvemmälle metsään.
Psyykkeelle vaarallisten asioiden syvällinen käsittely ei ole hyväksi, joten miksi tehdä niin kun kuitenkaan mitään lopullisia totuuksia ei voi löytyä. Ajatteluaan voi hallita ja vaihtaa ajattelun aihetta kun vaarallisia asioita alkaa pohtia. Ihmisen mieli on muuttuva systeemi ja pikku hiljaa se työntää syrjään asioita joita ei liikaa prosessoi. Näin psykoosin kärsinyt ajan kanssa vähentää riskiä psykoosin uusimiseen koska aivorakenne muuttuu erilaisten asioiden miettimisellä.
Jos sinulla taas on pakkomielteitä ajatella psykoosiin johtaneita asioita niin et ole aivan terve. Yleensä nämä pakkomielteet kuitenkin vähenevät ja häipyvät, kun keksit muuta mietittävää joka kiinnostaa sinua oikeasti. Hankit siis elämää joka vähentää liian intensiivistä monologia pään sisällä.