Ajoin kesällä kaverini Ladan Kuopiosta Helsinkiin.
Voin sano että se oli mahtavaa!
Auto siis lada 110 Hb
Siinä mielessä se on onnistunut muotoilultaan, ettei automallin iästä ole aavistustakaan. Sisällä onkin sitten loistelias tunnelma. Penkit ovat tummanvihreää nahkaa, kojelaudassa on aito pähkinäpuukoristus ja ratti ja automaattivaihteiston vipu ovat myös nahkapäällysteiset. Lisäksi nappuloita ja pöniköitä on paikat väärällään.
Ja AJOSSA:
Ensituntuma Sigmaan on miellyttävä. Ohjaus on tunnokas ja herkkä. Kaasua on helppo annostella ja vaihde vaihtuu huomaamatta. Sitten tulee lievä pettymys; alusta tuntuu olevan ”irrallaan” korista, kun ajan kuoppaisella sivutiellä. Asvaltilla se vielä tuntui mukavalta, mutta hiukan löysältä (makuasia). Jonkinlaista ääntelyäkin sieltä kuuluu; vähän niin kuin laineet liplattaisivat laituria vasten. Sitten muistan, että alusta on säädettävä ja ryhdyn etsimään lukuisista nappuloista sitä, jolla alustan säädöt muutetaan sporttiseksi. Muutos on välitön ja nyt 110 onkin aivan erilainen luonteeltaan. Ajettavuuteen tulee täysin erilainen ryhti ja jämäkkyys. Vielä automaattivaihteiston säätö sport -asentoon, niin johan on reipasta menoa tarjolla; ei ihme että eturenkaat ovat hiukan kuluneet. Ohjauksen tarkkuus korostuu entisestään, kun alustan säädöt ovat jämäkät. Suorituskyky ei ole tyrmäävä, mutta se on riittävä kaikenlaisessa ajossa.
Kuljettajalle on kaikki mahdolliset säädöt; penkissä on 3 eri muistipaikkaa, taustapeilit toimivat sähköllä, ratti säätyy ylös-alas. Tilaa on hyvin ja näkyvyys ulos on hyvä perinteisen oloisen korin ansiosta. Takana tilat ovat riittävät ja pääntilaa löytyy kiitettävästi. Jos edessä on 184 cm pituinen kuski, niin polvitila on ensimmäinen asia, josta joutuu tinkimään.
Kaikenkaikkiaan OLEN MYYTY MIES !
Seuraava autoni on lada!
Voin sano että se oli mahtavaa!
Auto siis lada 110 Hb
Siinä mielessä se on onnistunut muotoilultaan, ettei automallin iästä ole aavistustakaan. Sisällä onkin sitten loistelias tunnelma. Penkit ovat tummanvihreää nahkaa, kojelaudassa on aito pähkinäpuukoristus ja ratti ja automaattivaihteiston vipu ovat myös nahkapäällysteiset. Lisäksi nappuloita ja pöniköitä on paikat väärällään.
Ja AJOSSA:
Ensituntuma Sigmaan on miellyttävä. Ohjaus on tunnokas ja herkkä. Kaasua on helppo annostella ja vaihde vaihtuu huomaamatta. Sitten tulee lievä pettymys; alusta tuntuu olevan ”irrallaan” korista, kun ajan kuoppaisella sivutiellä. Asvaltilla se vielä tuntui mukavalta, mutta hiukan löysältä (makuasia). Jonkinlaista ääntelyäkin sieltä kuuluu; vähän niin kuin laineet liplattaisivat laituria vasten. Sitten muistan, että alusta on säädettävä ja ryhdyn etsimään lukuisista nappuloista sitä, jolla alustan säädöt muutetaan sporttiseksi. Muutos on välitön ja nyt 110 onkin aivan erilainen luonteeltaan. Ajettavuuteen tulee täysin erilainen ryhti ja jämäkkyys. Vielä automaattivaihteiston säätö sport -asentoon, niin johan on reipasta menoa tarjolla; ei ihme että eturenkaat ovat hiukan kuluneet. Ohjauksen tarkkuus korostuu entisestään, kun alustan säädöt ovat jämäkät. Suorituskyky ei ole tyrmäävä, mutta se on riittävä kaikenlaisessa ajossa.
Kuljettajalle on kaikki mahdolliset säädöt; penkissä on 3 eri muistipaikkaa, taustapeilit toimivat sähköllä, ratti säätyy ylös-alas. Tilaa on hyvin ja näkyvyys ulos on hyvä perinteisen oloisen korin ansiosta. Takana tilat ovat riittävät ja pääntilaa löytyy kiitettävästi. Jos edessä on 184 cm pituinen kuski, niin polvitila on ensimmäinen asia, josta joutuu tinkimään.
Kaikenkaikkiaan OLEN MYYTY MIES !
Seuraava autoni on lada!
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun on reiluja kavereita. Itse olenkin ollut onnellinen ladaisti ja aina kun joku on halunnut autollani ajaa, olen sen heille suonut, en ole tavarastani turhan tarkka. Saman kaltaisia nautinnon hetkiä olen itsekkin tuntenut ajaessani mainitsemallasi mainiolla autolla. Varsinkin talvella sen erinomainen lämpiävyys on suuri nautinto, ei tarvitse olla niinkuin mersussa, turkki päällä jotta tarkenee.
Onnea!
Jos satakymppi tuntuu sinusta hyvältä sinulla täytyy olla joku 50-luvun Pobeda tai Volga? Vai kenties T-Ford. 70-luvun tai uudempaan länsiautoon tottunut ei Ladalla ajaisi metriäkään. Niin huono se on vaikka unohtaisi sen turvattomuuden tai vikaherkkyyden.
Ei ole fyffeä kertynyt sen vertaa että voisin harkita ihan oikeaa autoa.
koskaan ole ajaneet ladaa tai olleet kyydissä, tunnutte olevan parhaita asiantuntijoita. Jotenkin huvittaa tämä.