Seitsemän päivää pysyin selvänä, kunnes viikonloppuna päätin vähän ottaa, "Onhan viikonloppu". Siitä se sitten taas lähti, lauantai, sunnuntai, maanantai, tiistai, keskiviikko...
Mies ei jaksa enää mun kanssa. Antoi mulle viimeksi uuden mahdollisuuden, pelästyin tosi paljon eroaikeita ja 7 pvä tosiaan kuitenkin vaan pystyin olemaan juomatta. Säälittävää. Olen täys pee.
:-(
Mies ei jaksa enää mun kanssa. Antoi mulle viimeksi uuden mahdollisuuden, pelästyin tosi paljon eroaikeita ja 7 pvä tosiaan kuitenkin vaan pystyin olemaan juomatta. Säälittävää. Olen täys pee.
:-(
Vastaukset 31
Vanhimmat
pullo on sinulle tärkeempi kuin perhe ja ilmeisesti näin on.
Kiitos viestistäsi.
Saattaahan se varmaan siltä kuulostaa, mutta en millään allekirjoita sitä, että juominen olisi perhettäni tärkeämpää.
On vain mahdottoman vaikeaa päästä eroon juomisesta/halusta juoda. Vain sellainen joka on saman kokenut, voi ymmärtää. Miehenikin mielestä "Sen kun vaan lopetat". Tavallaanhan hän on oikeassa, mutta kun... ei onnistu. En olisi ikinä uskonut itsestäni, että joudun "koukkuun" alkoholiin tai mihinkään muuhunkaan.
En minä ole punanaamainen ojan pohjissa ryömivä kassialma. Olen kolmen lapsen äiti. Vanhin jaksaa joka päivä sanoa äänen, että rakastaa minua. Minulla on kaksi tutkintoa. Tällä hetkellä en ole töissä. (Voi olla, että pelkkä töihin pääsy auttaisi minut irti alkoholista. Mutta en ole varma. Olen tunnollinen työntekijä, ollut ainakin ennen.)
Hoidan lapset ja kodin. Teen kotitöitä samaan malliin kuin ennen retkahdusta. Ja joskus enemmänkin -on kivaa ripustaa pyykkiä tai imuroida, kun ottaa välillä huikkaa.
Vielä viime keväänä treenasin (urheilin) 4-5 kertaa viikossa ja söin terveellisesti. Join joskus viikonloppuisin. Sitten mua painostettiin yhteen juttuun mikä oli mulle painajainen, koska se ei vaan ole mun oma juttu. Silloin aloitin juomisen, että ei tarvitsisi viikko jännittää tuota "juttua", vaan vain yhden vuorokauden, eli edellisenä päivänä ennen "juttua" lopetin juomisen. Vähän sekavaa, mutta en halua kertoa niin tarkkaan, ettei joku vaikka tunnista minua...
Niin, siitä määrät sitten vaan ovat lisääntyneet ja nyt ollan täysin koukussa :-(
koskaan käynyt AA-palaverissa? Se voisi auttaa sinua...
Alkoholismi on sairaus! Et ole paska etkä ole itse syyllinen alkoholismiisi. Siihen ei ole syyllistä. Sinulla on vain syntymästä tulleet geenit jotka ovat aiheuttaneet sinun sairastumisesi. Et voinut ensimmäistä känniä juodessasi tietää että jäät helpommin koukkuun kuin joku muu! KUKAAN ei tieten tahtoen ryhdy alkoholistiksi. Siihen sairastuu vuosittain ihmisiä.
Toipumisestasi olet vastuussa kuitenkin itse. Minä olen myös samaisessa tilanteessa kuin sinä. Vedän joka viikko 2-4 päivän putkia ja olo on sen mukainen. Masentaa, pelottaa, hävettää... Minun mies tukee mutta on hänkin väsynyt...
Voimia meille! Minä haluan uskoa siihen että pääsen eroon joku päivä. Usko sinäkin!
Olenkin kiinnittänyt huomiota naisena, että "äiskä" katosi palstalta. Et ole mikään p! Sinnittele, hae apua, yksin et onnistu! Älä luovuta!!!!
Ai, huomasit, että olin "kadonnut". Kiva, että joku noteeraa. Yleensä tunnen olevani aika huomaamaton näillä palstoilla, tuntuu, ettei kukaan huomaa tai muista, jos katoan...
Rekisteröidyin äsken, ja olen nyt "äis-kä".
Kiitti viestistäsi. Äsken kerroinkin tuossa aika pitkät pätkät, joten suurimman osan voit lukea sieltä.
Piti vielä lisätä, että juoneena olen luultavasti mukavampi äiti kuin selvinpäin. Selvinpäin olen usein aika kiukkuinen äiti, olen tosi negatiivinen, enkä jaksa/viitsi touhuta lasteni kanssa. Kun olen juonut, jaksan mennä leikkipuistoon (HUOM. en ole kännissä, niin että joku (ainakaan vieras) huomaisi). Jaksan höpötellä tyttöni kanssa, kerron mm. lapsuudestani. Tyttö tykkää näistä hetkistä toi paljon. Eilenkin käytiin kirpputorilla ja kaupassa, ja jäätiin eväsretkelle puistoon. Juomisena tytöllä trip ja äiskällä siideri (tähän punasteleva hymiö). Selvinpäin en näitä juttuja lasten kanssa tee :-(
Tältä palstalta saa tosi paljon tukea, kiitos siitä. En vaan tiedä, riittääkö se enää :-(
Oon luultavasti joku tunnevammainen. Osaan nykyisin itkeäkin vaan juoneena -kuten nyt.
Kurja että pääsit retkahtamaan mutta älä nyt heitä kirvestä kaivoon. Elämässä saa lukuisia uusia tilaisuuksia, onneksi. Itsekin meinasin sotkea asiani aivan täysin kaljan takia (siideriä täältä ei saa ;-) ja sotkinkin mutta ylöspäin sitä vaan on kömmitty kovalla sisulla ja parin läheisen ystävän tuella. Mitäs jos istuttaisit miehesi keittiönpöydän ääreen ja purkaisit hänelle kaikki mieltä painavat asiat ja sanoisit että et taida nyt selvitä tästä yksin. Miettisitte yhdessä miten tuossa olisi nyt paras edetä ja mikä olisi sinulle paras apu ja tuki. Miehesi tukee sinua varmasti kunhan vaan juttelette ihan avoimesti tästä ongelmasta. Niin, ja se korkki pitäisi sinun kyllä nyt laittaa kiinni tai päätä edes että huomenna et avaa yhtään siideriä.
Luulisin, että taustalla saattaa olla masennus. Samanlaista juuri olen kokenut.
Kiitos kun jaksoit vastata!
Mä en osaa selvinpäin puhua tunteistani tai mistään muustakaan syvällisestä.
Mua hävettää selvinpäin tämä tilanteeni, enkä pystyisi selvinpäin katsomaan ketään silmiin ja myöntämään että olen alkoholisti.
Mulla on jotain wanhoja "salaisuuksia", joista kukaan ei tiedä. Nää painaa mua ja mietin niitä ehkä muutaman kerran vuodessa, alitajuisesti nää saattaa painaa mua joka hetki, kuka tietää...
Musta tuntuu, että mulla on ollut koko elämäni joku suojakerros päälläni. Yksikään ihminen koko universumissa ei tunne todellista mua tai mun ajatuksia. Tää on aika rankkaa. Selvinpäin ei siltä tunnu -elämä on ok- mutta kännissä kaikki nousee pintaan -ja juon entistä enemmän.
Viimeksi kun tätä selvitettiin, olin kännissä ja itkin miehelleni, että en pysty yksin lopettamaan, tarvitsen apua. Mies sanoi, että jos haluat pystyt lopettamaan, et vaan juo. Ei tarjonnut mitään varsinaista tukea tai apua. Haluaa olla kanssani vaan, jos olen juomatta. Mies sanoi, ettei halua olla jonkun kanssa, jolla ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Hyvin sanottu, alkoholistillahan tuskin on mitään suuria suunnitelmia, mielessä on vaan seuraava kaljapullo...
Itken ja säälittelen tilannettani -ja juon kaksin käsin pullosta kaljaa (noin niinkuin vertauskuvannollisesti, siis tuon juomisen osalta).
sulle, äiskälle ja kaikille muillekin.
Masennus voi olla hyvinkin syy juomiseen, mutta siinä on se tärkeä pointti, että juominen vain lisää masennusta ja kuten äiskä on moneen otteeseen pitänyt itseään ihan "peenä". Syylisyys tuo lisää masennusta ja sitten pitää juoda lisää. Vaikea kierre.
Olen itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa, joten tunnen asian hyvin. Minulla ei kylläkään ole lapsia, mutta erittäin hyvä työ, josta en haluaisi luopua ja sitä työtä ei voi tehdä mm. krapulassa. Ensi viikolla on tapaaminen työpaikan terkkarin kanssa ja kun lomanjälkeiset verikokeen tulokset tulevat, niin uskoisin, että johonkin hoitoon laittavat, A-klinikalle, avohoitoon... en tiedä. Vähän pelottaa, mutta ei enää kovin paljon, sillä olen noita verikokeita joutunut otattamaan muutaman kuukauden välein kun huomattiin, että minulla on ongelmaa juomiseni kanssa. Yksin on todellakin vaikea painia tämän asian kanssa.
"Ongelmattomien" ihmisten on helppo todeta, että jätät vain juomatta, niin helppoa se on, mutta kun EI OLE! Voisi olla, että vertaistuki olisi tässä kai se hyvä vaihtoehto. Olen kaavaillut AA-kerhossa käyntiä, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.
Mulla on lääkkeenä Cipralex 10mg aamuisin ja tarvittaessa Propral jännitykseen.
Näitä ei varsinaisesti ole määrätty masennukseen, mutta Cipralex on kait myös masennuslääke? Kävin yksityiskääkärillä hakemassa reseptin. Helposti sain, ei kysellyt paljon mitään. Sanoin vaan, että mulla on ennenkin ollut ja tarvitsen jännitykseen. Syy siis oli tuo ed. viestissäni kerrottu "jutska". Lääkäri kysyi vaan, että onko paniikkihäiriötä, sanoin että ei.
10 vuotta sitten kävin myös yksityisellä lääkäriasemalla pyytämässä Propralia. Valehtelin, että kaikki tilanteet jännittää esim. metrossa istuminen, vaikka oikeasti ei paljon mikään muu kuin tulevan esitelmän pito (opiskelin tuolloin). Olen sairaalloinen esiintymisjännittäjä. Tuolloin lääkäri määräsi myös Cipralexejä, ja niitä siis käytän nytkin. En tiedä turhaanko, vai auttaako ne johonkin.
Voisitkohan mennä huomenna vaikka A-klinikalle juttelemaan tai vaikka lähettää sinne sähköpostia ja kysyä kuinka sinua voitaisiin auttaa. Eikös siellä ole päihdeterapeuttia ja kaikenlaista asiantuntijaa tai saako sitten lähetteen eteenpäin, en tiiä, joku tuntee systeemin varmaan paremmin. Mutta korkki sinun pitää ensiksi panna kiinni, sitä kun ei voi kukaan tehdä puolestasi. Usko pois, tiedän kuinka vaikeaa se on mutta jos nyt juot edelleen kaikki menee vielä pahemmaksi, sen varmaan tiedät itsekin..:-(.
On meillä kaikilla vaikeita asioita ja wanhoja salaisuuksia menneisyydessä jotka varmasti kummittelee tai kolistelee luurankoina. On minullekin aika kamalia asioita tapahtunut enkä tosiaankaan läheskään kaikesta ole avautunut edes lähiomaisilleni. Taitaa myös olla vähän sellainen tyypillinen suomalainen luonteenpiirre tuo, ettei kehtaa puhua eikä tunteitakaan niin näyttää ja sitten vielä pitää hävetä kun juo (ja naisena jotenkin se häpeä on vielä pahempi..?)
luin sinun juttusi aiemmin ja täällä on melkein samalainen tapaus. Nyt olen ollut peräti kolme päivää ottamatta kaljaa.
Minä tiedän että taas alkaa juomaputki tästä ja jossain vaiheessa yritän yksikseni muka lopettaa, välillä tuntuu että pää menee sekaisin kun en juo tai juon.
tarjolla. Oletko yrittänyt raittiutta AA:sta. Ei maksa mitään ja pois voit lähteä siitä porukasta heti, kun haluat. On muuten auttanut tuhansia alkoholisteja Suomessakin, ellet ole sattunut kuulemaan aiemmin.
tässä vaiheessa uskallusta lähteä mihinkään aa:n eikä uskallusta tunnustaa kellekkään juomisestani. Olen luonteeltani yksin viihtyvä ja mieheni työ tekee sen että pystyn juomaan niin paljon ettei hän ihan tarkkaan tietää juomisen tilannettani. Työni olen hoitanut ja jollain lailla perheeni, lapset jo maailmalla.
Mutta kuitenkin viinan takia turhan paljon ylilyöntejä ja kauheita katumuksia yms.
Kovin tutulta kuulostaa sinun tuntemukset. Minulla alkoi tämä liikajuominen n. vuosi sitten vaivihkaa. Viikonlopun lisäksi alkoi arkenakin tarttua siiderpulloja mukaan kaupasta ja määrät pikku hiljaa lisääntyi. Valitettavasti ne arkiset kotiaskareetkin tuntuivat mukavammailta pikku hiprakassa ja todellakin lasten kanssa touhuamiseen tuntui löytyvän siitä pullosta lisää energiaa (minulla myös kolme lasta). Ja siinähän se koukku sitten olikin. Mutta kuten itsekin nyt olet havahtunut, ei tätä elämää voi näin elää. Minä olen nyt 4 viikkoa ollut juomatta ja haluan olla tulevaisuudessakin. Itse soitin AA:n päivystävään puhelimeen ja sain siitä voimaa juomisen lopettamiseen. AA-ryhmissä en ole käynyt, ehkä alan käymään, jos raittiina pysyminen tuottaa pahoja vaikeuksia. Voimaa ja jaksamista!
sen pystyt jo täällä palstalla myöntämään ja se on jo hyvä alku. seuraavaksi sitte pitäis haluta raitistua. onko halua ? jos on niin eiku eteenpäin.
"tässä vaiheessa uskallusta lähteä mihinkään aa:n"
mieti hetki ja kirjoita sitten mikä on se vaihe ja mitä pitää tapahtua ennen kuin se vaihe tulee todeksi ?
kysymys on raskaasta uhrauksesta (siltä se ajatuksena ensin tuntuu mutta mieli muuttuu pian)ja elämäsi tärkeimmästä asiasta, alkoholista. ja vaikeimmasta päätöksestä. sen kanssa ei auta puolittaiset teot tai hyvät aikeet. ne ei ratkaise asiaa vaan ongelma pahenee.
lueskele noita muitten kirjoittamia juttuja, sieltä saatat löytää jotain.
kohtuukäytön opasta sinä ainakin sieltä etsit(kuten muutkin juopot) mutta sitä ei ole aikuisten oikeasti olemassa.
siellä on myös entisten juoppojen, nykyisten raittiiden kirjoituksia. lue mitä heillä on sanottavaa kokemuksella. he ovat jo eläneet samat vaiheet kuin sinäkin ja jos olet fiksu, niin lue tarkkaan.
suurin osa juopoista kuolee alkoholiongelmiin. vain pieni osa pystyy aloittamaan uuden elämän. siihen elämään ei kuulu alkoholi missään muodossa.
kokeile valita oikein. sillä vain sinä teet/ olet tekemättä päätöksen ja olet siitä itsellesi vastuussa. ei kukaan muu.
hyviä päätöksiä sulle. kirjoitan varmaan karusti ja joku toinen osaa sanoa asian empaattisemmin mutta asia on sama.
sulle että pystyt lopettamaan juomisen. minäkin luulin jossain vaiheessa että pystyn milloin vain lopettamaan enpä pystynytkään ja täällä nyt luen olisko selviytymis tarinoita joista saisin voimaa lopettaa omat kaljan juomiset.
Tsemppiä sulle tv. toinen äiskä
uhraus? Kaikki on jo vaakaludalla. En pysty puhumaan mieheni kanssa tilanteestani, hän kyllä tietää tilanteeni ja ehkä käyttää tilannetta hyväksi? en tiedä. sinun vastauksesesi antoi paljon ajattelemisen aihetta. Kiitos kun viitsit vastata
niin antasin sen juoda sillä edellytyksellä, että tarjoo kans mulle.
Kiitos vastauksista!!
Tänään YRITÄN pysyä selvänä. Suurimmilta osilta sen takia, että rahat on loppu ja kaikki kaljat juotu eilen.
Nyt selvinpäin tuntuu taas nausettavilta nuo eiliset vuodatukseni täällä. Tunnen itseni typeräksi, kun en muka pysty lopettaa juomista. Kun ratkean ryyppäämään, ongelma on ihan todellinen.
No, tänään kuitenkin selvänä -toivon mukaan :-)
On vain niin, että alkoholi on sinua voimakkaampi. Apuja on, kunhan haet.
Jostain syystä ketjussa ei näkynyt tietoa terveydenhoidollisista asioista.
Tässä tärkein:
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html
Jostain syystä mä en saisi millään mentyä mihinkään A- tai AA-klinikalle. Ei ole vaan mun juttu. Jos en omin avuin pysty lopettamaan, niin sitten saan apua varmaan vasta siinä vaiheessa, kun kroppa aiheuttaa tilanteen, jossa tarvitsen pikaista sairaalahoitoa tms.
Kaksi aivan eri asiaa.
A-klinikka on osa valvottua kansallista terveydenhoitoa joka kuuluu kansalaisen peruspalveluihin. Ammattilaishenkilökunta psykologeineen ja lääkäreineen.
AA on amerikkalaisperäinen järjestö, mikä ei tee mitään terveydenhoitoa eikä heillä ole palkattua henkilökuntaa. Rahoitetaan jonkinlaisilla kolehtirahoilla ja kirjanmyynnillä. Keskittynyt ainoastaan "vertaistukeen".
Ei tunnu olevan minunkaan juttuni. Minulla loppui kuin seinään kun säikähdin niin perkuleesti koska luulin joutuvani johonkin psykoosiin tai muuten vaan sekoavani. Kolme täyttä yötä valvoin, kuulin ääniä, näin ja jopa tunsin harhoja. Sen rinnalla ei pelkkä fyysinen krapula ole kyllä yhtään mitään. Minulle se oli herätys ja nyt on aivan toinen vaihde elämässä päällä. Toivottavasti sinun päätöksesi tulee helpommin. Kai se on jokaisella yksilöllistä mutta kroppa kestää kyllä aika pitkään, pää saattaa seota ennemmin.
...tietoinen, että A ja AA ovat kaksi eri systeemiä. Olipa kysymyksessä kumpi tahansa, niin ne tuntuvat tosi vieraalta ajatukselta. Joten tuskin tulee kumpaankaan mentyä.
Pelottavia tuollaiset harhat! Kauanko käytit alkoholia ennen kuin lopetit?
Mulla aina lopetuksen (lue: muutaman päivän tauon) jälkeen tulee öisin todentuntuisia, pelottavia painjaisia, jotka aamuisin on vielä hyvin mielessä.
Kah, oot saanut jonkinasteisen juoppohulluuskohtauksen. Aika tyly kokemus?
Itsellä tossa viitisentoista vuotta sitten sattui kans. Tuli viilleltyä itseään ja kummallisia öhkömönkijäisiä supatteli korvaan ties mitä. Tajusin sentään mennä baarikaapille ja loiventaa varovaisesti, ja useita päiviä.
Ei ole toistunut, koitan pitää huolen että ei pääse putket liian pitkiksi. Ja joskus pukkaa nuot selvät jaksoot oleen pitempiä kuin kännissä vietetyt. Sisulla se menee jos on mennäkseen, muuten laitoshoitoon. Net muuten luemmani mukaan laittaa tenttua tippana verenkiertoon jos tyyppi on kovin kehnossa kunnossa. Juodahan ei saa...
Kyllä krapulasta aina jotenkin selviää jos fysiikka ei ole ihan romuna, pään kuntoon laittaminen vie jo sitten aikaa ja energiaa. Lueskeleppa vaikka mitä ihmiset kirjoittelevat täälläkin.
oli muistaakseni 8 päivää. Mutta en ollut edes perseet olalla sinä aikan paitsi parina ekana päivänä. Eli mielestäni olin aiemmin ryypännyt rankemminkin ja kauniisti loiventamalla ja parilla painajaisella laskeuduin aina takaisin maanpinnalle. Nyt ei laskeuduttu, taisi olla sitten vaan mitta täynnä. Viimeisen vuoden aikana näitä putkia oli kumminkin ollut aika monta :-(. En ollut edes ikinä tiennyt että tollaista voi tulla! Sain aivan aitoja pelkotilakohtauksia yöllä, se oli aivan kamalaa. En uskaltanut edes mennä maate sänkyyn, tiskasin sitten astioita keskellä yötä kun en tiennyt mitä muutakaan olisin tehnyt..Pakko oli nöyrtyä ja lampsia lääkäriin hakemaat diatsepaamit, niillä se sitten meni ohi. Hävetti ja vähän nauratti kun lääkäri katsoi mun sairasvakuutuskorttia ja kysyi että oonko suomalainen kun nimi kuulostaa siltä. Eli taas parannettiin Suomen muutenkin kosteaa mainetta ulkomailla..:-P