Hei, miten moni on saanut käsiinsä ja lukenutkin suomeksi ilmestyneen Vadelmavenepakolainen-kirjan? En tiedä, onko sitä vielä käännetty ruotsiksi. Miika Nousiaisen esikoisromaanissa riittää irvailua niin suomalaisista kuin ruotsalaisistakin. Kirja kertoo miehestä, joka on kansallisuustransu. Hänestä tuntuu, että hän on ruotsalainen, vaikka onkin syntyään suomalainen ja asuu Suomessa. Voi parkaa. Olisi kiva kuulla kommentteja, jos joku on lukenut. Susanna Alakosken Sikalat odottaa yöpöydällä, mutta se vaikuttaa niin rankalta, että siihen on vaikea tarttua. Alkoholistilasten tarinoita on viime vuosina riittänyt - niin fiktiona kuin tosielämässäkin.
Vadelmaveneet myrskyssä
kohti Ruotsia
2261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen asunut Ruotsissa 25 vuotta ja Suomessa viimeiset 6. Täytyy sanoa että kirja vei sanat suustani. Miika Nousiainen on näköjään pidemmänkin ajan viettänyt Ruotsissa kun noin hyvin asiat tuntee. Jos olisin itse kansojen eroavaisuuksista kirjoittanut, ei se paljoa olisi tuosta kirjasta eronnut.
Kirjasta saa kuitenkin kuvan että ulkomaalaisten asema on huono Ruotsissa. On se kuitenkin parempi kuin useimmissa maissa.
Etenkin suomalaisilla on siellä hyvät oltavat. Tunnen itse monia jotka ovat muuttaneet ja viihtyy.
Hauskaa, että joku toinenkin oli lukenut Vadelmavenepakolaisen. Oletko sitten lukenut myös Susanna Alakosken Sikalat? Luin sen juuri ja pidin kovasti. Vaikka aihe on rankka, romaani on kirjoitettu niin hyvin, että sen pystyy lukemaan. Samanlaisia kohtaloita kuin kirjan Leena-tytön perhellä on monilla kansallisuudesta ja asuinmaasta riippumatta. Siksikin kirja oli hyvä. Se ei osoitellut ruotsalaisia, ei myöskään halveerannut suomalaisia. Alkoholismi on sairaus, joka on levinnyt koko maapallolle. Surullinen juttu!