Vieläkö on paljonkin maataloissa isäntiä joilla assuuvat vanhemmat saman katon alla? Mitenkä on esim. onnistunut nuoren ja vanhan isäntäperheen yhteis asuminen?
Itse olen 1 lapsen yh-äiti ja koitettiin avokkaan kanssa asustella appivanhempien kanssa saman katon alla, eikä siitä tullut mitään vaikka kuinka yrittettiin ja aloin odottaa toista lastakin, tilanne kärjistyi siihen että en tullut enää anoppini kanssa ollenkaan toimeen, hän oli koko ajan puuttumassa tekemiini tilan töihin ja keksi aina jotain uutta valittamista tekemästäni työstä.Aikani jaksoin kuunella naljailuja mutta vajaan vuoden asustelun jälkeen ukko sitten sai valita laittaako meidät vai vanhempasa tilalta muualle asumaan, ja niinpä sai vanhemmat jäädä tilalle...
Minä sain muuttaa lähimpään kylään asumaan ja yhteistä lasta odottelemaan. Ja ukko käy ehkä 1-2 yön seutua viikossa meidän luonamme, ja tällainenkin asumisjärjestely on hankala.
Multa siis vietiin siinä samalla myös työpaikka... Pitemmän päällehän tällainen suhde ei tule toimimaan...
Onko kellään kokemuksia tällä saralla?
Itse olen 1 lapsen yh-äiti ja koitettiin avokkaan kanssa asustella appivanhempien kanssa saman katon alla, eikä siitä tullut mitään vaikka kuinka yrittettiin ja aloin odottaa toista lastakin, tilanne kärjistyi siihen että en tullut enää anoppini kanssa ollenkaan toimeen, hän oli koko ajan puuttumassa tekemiini tilan töihin ja keksi aina jotain uutta valittamista tekemästäni työstä.Aikani jaksoin kuunella naljailuja mutta vajaan vuoden asustelun jälkeen ukko sitten sai valita laittaako meidät vai vanhempasa tilalta muualle asumaan, ja niinpä sai vanhemmat jäädä tilalle...
Minä sain muuttaa lähimpään kylään asumaan ja yhteistä lasta odottelemaan. Ja ukko käy ehkä 1-2 yön seutua viikossa meidän luonamme, ja tällainenkin asumisjärjestely on hankala.
Multa siis vietiin siinä samalla myös työpaikka... Pitemmän päällehän tällainen suhde ei tule toimimaan...
Onko kellään kokemuksia tällä saralla?
Vastaukset 21
Vanhimmat
tuo sinun ukkosi. Ja saisit sinäkin vielä topakoitua, eihän tuollainen peli käy ainakaan minun mielestä laatuun. Eli vaadi ukkosi kokonaan itsellesi! Kahden sukupolven asuminen ei kyllä nykyään onnistu sen enempää maalla kuin muuallakaan. Siitä ei siis ole ratkaisuksi.
Olin miniänä 18 vuotta.-Jospa hän yrittää opettaa sinulle taloudellisuutta sun muuta.
Vanhenpana varmaan huomaat,että hän tarkoitti hyvää.-Oletteko muuten sukupolvenvaihdoseläkkeellä?-Onko anoppirukallasi
mitään työnkuvaa tai eläkettä?-Ei kai hänkään voi
ihan tyhjänpäälle lähteä talostaan?
Pankaa riidat puoliksi!
ole. Ilmaiset neuvot eivät vaan ole enää nykyaikaa, ne koetaan loukkaavina nyky-yhteiskunnassa. Anopilla ja apella on varmasti paljonkin annettavaa miniälle ja vävylle. Heidät pitää vain "palkata" konsulteiksi jatkajille kuten muissakin yrityksissä tehdään.
On toista tehdä joskus jotain toisten mukana,kuin että ottaa täysvastuun emän-
nänroolista.
Mulla on sellanen anoppi, joka sano ettei hän sulle mitään neuvo, opettele ite. Naapurin vanhalta emännältä kyselin leivänteko-ohjeita, niin sano, että hän kyllä opettaa jos et hiisku mitään sille anopilles, se kun on pikkusen verran pahapäinen. Isäntä sanoo, että äitillään on päässä vikaa, ei sille auta mitään puhua. Ei muuta kun rakasta kärsi ja unhoita.
Eli ei kaikki oo nii mustavalkosta.
Nuoripari ja vanhapari ja ehoton hajurako.
Kyllä sillon on helpompi pitää välit edes jonkinlaisena.
Kyllä se ukko ne vanhemmat ulos sieltä raijaa, kun saa tilalla vallan käsiinsä, eli tilan nimiinsä.
Mikäli ne ei ymmärrä itse lähteä ensin.
Miniälle ja vävylle on hyvä koulu olla tilalla harjoittelemassa jonkun aikaa.On terveellistä ihmissuhteita treenata siinä samalla.
Ai sinäkö joka olet itse ihmissuhde terapeutti ja treenaat ihmissuhteita niin että annat jonkun nöyryyttää itseäsi? Minäpäs vähän epäilen...
ei kukaan halua ketään kyttäämään joka päiväistä elämäänsä.
Ei tänä päivänä miniät suostu anoppien simputettavaksi ja ei ole tarpeenkaan.
Muuten olisi hyvä siirtää perinteitä ja perimätietoa tuleville polville, mutta siihen se jääkin.
Meillä ei ole ollu suvussa näitä anoppi-miniä juttuja ja itsekään en halunnut, että vanhempani jäisivät tähän asumaan.
Siististi vaan vanha isäntäpari asumaan omaan talouteen ja nuorille omansa. Auttamassahan voi käydä, jos pyydetään sitten puolin ja toisin.
nykykulttuuri on erilaista, ei kenenkään tarvitse enää alistua pompoteltavaksi.
Pidähän huoli suhteestanne. Kuulostaa olevan vanhempiensa poika...Oletko varma että pitää teidän puolianne tulevassa kun ei pysty siihen nytkään? Anopit on mestareita häätämään miniät maisemista kun ei satu mieleinen kohdalle. Ja se on helppoa jos poika on kasvatettu pitämään äitinsä puolia.
No tässäpä tapauksessa Tämä tilan nuori isäntä on jo lähellä kolmeakymmentä, ja ollut isäntänä jo useamman vuoden!tehnyt tilan töitä ikäsä ja itselläkin kokemusta Ja molemmat appivanhemmista ovat osa-aika eläkkeellä, käyvät siis vielä töissä joten tulopuolta on. Ja kyllähän sitä mielellään aluksi anopilta oppia ottaa mutta jos kaikki neuvot ja huomautukset alkaa olla todella turhanpäiväsiä, neuvomista minulle itsestään selvistä asioista ja välillä oikein ilkeätäkin kommenttia sai kuulla, alkaa se kiusaamiselta tuntua. Ja minulle tehtiin kyllä heti alkuun selväksi että en ole mieleinen miniä.
Lehmän lypsyn ja muut viljelyshommat lopetin, enää teen vaan tilan ja ukon urakointi firman kaikki kirjanpitohommelit... ne sentään olen saanut rauhas tehdä, kun eipä niitä kukaan muu tilalla osaisikaan.
Ja kaikki ihmiset ovat erilaisia, niin myös anopitkin...
on varsinainen anopin stereotypia. Tasan ei jaeta niitäkään
että et saisi edes tehdä lypsyhommia tai muitakaan viljelyshommia, monesti uusi ihminen koetaan uhkana tilalla vanhusten mielestä, se kun sekoittaa vanhat rutiinit ja pahainen tekee ehkä jopa paremmin kuin ennen..! Eli teet vain sen työn mitä muut ei osaa. Muut osaakin kaiken muun ja siihen väliin et sitten mahdukaan. Sulla on siinä kuule savotta edessä jos haluat työllistää itsesi tilalla.
Moi!
Olipas kamalaa luettavaa. Jaksamista vain sinulle! Me ollaan kihlattuni kanssa asuttu maatilalla yhdessä hänen vanhempiensa kanssa jo useampi vuosi. Omalta osalta voin sanoa, että tähän asti tilanne on mennyt kun kaikki ovat osanneet joustaa ja jokaiselle on löytynyt "oma paikka". Itse olen tilalla autellut ja käynyt omassa palkkatyössä. Jaksamiseen on auttanut se kun olen ollut muualla töissä. En olisi voinut kuvitellakaan tulevani suoraan tilalle töihin ja tilanne oli onneksi sellainen että pystyin käymään muualla töissä.
Nyt olen vasta valmis emännäksi, kun olen nähnyt mitä työ todella on.
Totta kai meilläkin on ollut erimielisyyksiä ja välillä on hieman ahdistanutkin tämä tilanne. Siitä on kyllä ollut apua kun on saanut purkaa tätä yhdessä miehen kanssa ja tutut ja ystävät ovat jaksaneet kuunnella ja kuunnella vaikeinakin aikoina. On yritetty ottaa paljon huumorilla, vaikka vaikeaa se välillä on ollutkin. Sukupolvien välinen kuilu kun näkyy niin ajattelussa kuin muussakin toiminnassa. Ollaan kyllä tehty asiat meidän tavalla ja yritetty vaan ymmärtää niitä.
Meillä tilanne on toiminut tähän asti ja nyt edessä on muutos. Eri huushollit, oma elämä ja tilanjatkaminen. Kaikille tuntuu olevan nyt oikea aika tähän kaikkeen. Vanhemmat jää eläkkeelle ja saavat keskittyä muuhun ja me saadaan tila hoidettavaksi ja oma yksityisyys. Oman aikansa se tuntui ottavan. Pitkä aikahan tätä on ollut odotellessa. Halutaan että on hyvät välit jatkossakin. Ja mikä tilaa on jatkaessa, kun on hyvät lähtökohdat ja apua ovat luvanneet antaa. Sitä tosin äärimmäisessä hädässä haluamme vain käyttää. Kiiollinen tässä saa olla kaikesta.
Odotan omaa elämää ja kaikkia niitä pieniä asioita ja hetkiä. Esim. enää ei tarvitse ajatella kuuluvatko äänet tai muuta sellaista ;)
Lapsia en voinut kuvitella tekeväni tämän kaiken keskelle. Nyt varmasti lähivuosina on niidenkin aika, kunhan ensin naimisiin menemme. Mietin itsekin pariin kertaan työpaikan lähistölle muuttamista, mutta aina se tuntui niin vaikealle ratkaisulle ja päätin vain purra hammasta ja toivoa parasta.
Niin ja anopilta olen oppinut monta hyödyllistä asiaa. Tiedän melkeimpä kaikki tavat joilla voi säästää rahaa. No oikeasti olen oppinut paljon niin lehmien hoidosta kuin kodin ja puutarhan huolehtimisestakin. Ahkera ja topakka nainen tämä anoppi. Hyvä käsityöihminen ja erinomainen ruuanlaittaja, huolehtinut tilan siisteydestä. Kun sais itse pyöritettyä asiat yhtä hyvin...tietysti omalla tavalla maustettuna ;).
Mistä noin tyhmiä ihmisiä löytyy että yleensä edes harkitsevat 2 sukupolven ryhtymistä saman katon alla asujaksi?
Tuollaista ajatusta ei pitäisi edes ottaa harkintaan.
Meillä kun aloitettiin tilanpito niin sekä vanha että nuori isäntäpari olivat samaa mieltä siitä että vanhukset muuttavat tilalta pois. Asiasta ei tarvinnut edes riidellä.
Vanha pari muutti kunnan keskustaan omakotitaloon ja ovat sieltä kyllä saatavissa kymmenessä minuutissa apuun mikäli apua tarvitaan.
Jos tarvitsee vanhuksilta oppia tai apua niin kyllä sitä on mahdollisuus saada vaikka asunnoilla olisi pari kilometriä väliäkin. Saman katon alla asumiselle ei ole mitään järkevää perustetta!!!
asunnot mahtuu kyllä kaksi sukupolvea tilalle jos yhteistyökykyä riittää. Järjestys pitää olla kuitenkin selvillä eli luopujat luopuu hallinnosta ja toimii jatkajan ehdoilla ja suostumuksella. Öykkäriappiukot ja anopit pitäisi karkottaa Siperiaan.
Se VOI onnistua, mutta yleensä ei onnistu. Mielestäni ei kannata yrittää, vaan alun alkaen on viisaampaa järjestää asuminen toisin.
Ihan itsestäänselvyytenä kaikkien luopujien ja jatkajien pitäisi tajuta, että luopujat muuttavat muualle asumaan. Minimietäisyytenä pitäisin sitä , että toisen talosta ei saa näkyä edes pihavaloja. Silloin kummallakin perheellä on rauha ja vapaus elää omanlaistaan elämää.
Jos nuoret haluavat neuvoja tai apua ja jos vanhemmat niitä haluavat ja pystyvät antamaan, niin sehän toki onnistuu, vaikka ei toistensa jaloissa asutakaan.
eikä suvusta eikä kotoa. Maailma mututuu sitä vauhtia että entiseen verrattuna vanhat eivät enää paljon pysty opastamaan. Mutta odottakaas kun tulee lapsia ja pitäisi niitä hoitaa ja työtkin tehdä, siinä se nyt ehkä on se 3 sukupolven rako.