Laitoin sitten elokuussa viestiä Päijänteen Linnasaaren tilanteesta museovirastoon ja tänään tuli vastaus. Tässä se kokonaisuudessaan:
"Arvoisa vastaanottaja,
Museoviraston kirjaamosta 23. elokuuta 2007 lähettämänne sähköposti ohjautui
vihdoin allekirjoittaneelle Museoviraston aluetoimistoon Hämeenlinnaan.
Päijänteessä Kuhmoisten ja Padasjoen kuntien rajan tuntumassa olevassa
Linnasaaressa sijaitsee todellakin rautakautinen ja/tai keskiaikainen
muinaislinna (nimi: Padasjoki Linnasaari, tunnus Museoviraston ylläpitämässä
muinaisjäännösrekisterissä 576 01 0009). Se on muinaismuistolain (295/1963)
rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Lisätietoa muinaisjäännösten suojelusta
löydätte Museoviraston kotisivuilta otsikon Arkeologia alta
http://www.nba.fi/fi/mjsuojelu, siinä on linkki myös muinaismuistolakiin.
Muinaismuistolaki suojelee automaattisesti kaikki muinaisjäännökset. Vaikka
maanomistaja omistaakin ne, muinaisjäännöksiä hallinnoi Museovirasto eikä
maanomistaja ilman viraston lupaa voi kajota muinaisjäännökseen tai
vahingoittaa sitä. Ja kaikista muinaisjäännöstä koskevista
maankäyttöhankkeista tulee neuvotella Museoviraston kanssa. Useimmat
muinaislinnat maassamme ovat valtakunnallisesti merkittäviä kiinteitä
muinaisjäännöksiä, joiden säilyminen tulee taata kaikissa olosuhteissa, eikä
millekään maankäyttöhankkeille siis anneta lupaa edes tutkimusten jälkeen.
Muinaisjäännökset ovat osa meidän kaikkien yhteistä kulttuuriperintöämme,
jonka vaaliminen kuuluu kaikille perustuslain mukaan.
Linnasaaressa on käytettävissäni olevien lähteiden ja rekistereiden mukaan
neljä maanomistajaa, ja vesialueet sen ympärillä kuuluvat kahdelle
"yhteiselle vesialueelle". Ts. yksi maanomistaja ei voisikaan mitenkään
estää koko saarelle rantautumista.
Jokamiehen oikeudet säätelevät rantautumista ja kyltittämistä:
Ympäristöhallinnon kotisivuilta www.ymparisto.fi pääsee tutustumaan
jokamiehen oikeuksiin ja siellä näyttäisi
Ympäristöministeriön ylitarkastaja Pekka Tuunanen vastaavan
jokamiehenoikeutta koskeviin kysymyksiin. Usein esitettyihin kysymyksiin on
siellä myös mahdollista lukea vastauksia. Lisäksi sieltä voi tulostaa
"Jokamiehen oikeudet. Vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä" -nimistä
Ympäristöministeriön uutta esitettä sivulta
http://www.ympäristo.fi/download.asp?contentid=70499&lan=FI.
Tässä vielä lainauksia Tuunasen vastauksesta otsikon "Saako
yksityisomistuksessa olevilla saarilla yöpyä?" -alta: "maanomistajan tätä
oikeutta rajoittavat määräykset ovat rikoslain tuntemia laittomia uhkauksia
tai laittomia estämisiä... Häätää ei saa, jos ollaan laillisesti saarella,
oleskeluaikaa ei ole rajoitettu, mutta oleskelun on oltava tilapäistä."
Häneltä löytyy vastaus myös mm. kysymykseen "Voiko luontoretkeilyä ja
valokuvausta estää Yksityisalue-kyltein?" jne.
Jos tiedätte Linnasaaren itäosan ja siis muinaislinnan alueen uuden
omistajan nimen ja osoitteen, olisin kiitollinen tiedoista voidakseni
lähettää rauhoitusilmoituksen. Käytettävissäni olevissa tiedostoissa
maanomistajavaihdos ei vielä näy.
Ystävällisin terveisin
Eeva-Liisa Schulz
Tutkija
Museovirasto Hämeenlinnan toimisto"
Saapa nähdä, joko ensi vuonna uskaltaa taas rantautua ?
"Arvoisa vastaanottaja,
Museoviraston kirjaamosta 23. elokuuta 2007 lähettämänne sähköposti ohjautui
vihdoin allekirjoittaneelle Museoviraston aluetoimistoon Hämeenlinnaan.
Päijänteessä Kuhmoisten ja Padasjoen kuntien rajan tuntumassa olevassa
Linnasaaressa sijaitsee todellakin rautakautinen ja/tai keskiaikainen
muinaislinna (nimi: Padasjoki Linnasaari, tunnus Museoviraston ylläpitämässä
muinaisjäännösrekisterissä 576 01 0009). Se on muinaismuistolain (295/1963)
rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Lisätietoa muinaisjäännösten suojelusta
löydätte Museoviraston kotisivuilta otsikon Arkeologia alta
http://www.nba.fi/fi/mjsuojelu, siinä on linkki myös muinaismuistolakiin.
Muinaismuistolaki suojelee automaattisesti kaikki muinaisjäännökset. Vaikka
maanomistaja omistaakin ne, muinaisjäännöksiä hallinnoi Museovirasto eikä
maanomistaja ilman viraston lupaa voi kajota muinaisjäännökseen tai
vahingoittaa sitä. Ja kaikista muinaisjäännöstä koskevista
maankäyttöhankkeista tulee neuvotella Museoviraston kanssa. Useimmat
muinaislinnat maassamme ovat valtakunnallisesti merkittäviä kiinteitä
muinaisjäännöksiä, joiden säilyminen tulee taata kaikissa olosuhteissa, eikä
millekään maankäyttöhankkeille siis anneta lupaa edes tutkimusten jälkeen.
Muinaisjäännökset ovat osa meidän kaikkien yhteistä kulttuuriperintöämme,
jonka vaaliminen kuuluu kaikille perustuslain mukaan.
Linnasaaressa on käytettävissäni olevien lähteiden ja rekistereiden mukaan
neljä maanomistajaa, ja vesialueet sen ympärillä kuuluvat kahdelle
"yhteiselle vesialueelle". Ts. yksi maanomistaja ei voisikaan mitenkään
estää koko saarelle rantautumista.
Jokamiehen oikeudet säätelevät rantautumista ja kyltittämistä:
Ympäristöhallinnon kotisivuilta www.ymparisto.fi pääsee tutustumaan
jokamiehen oikeuksiin ja siellä näyttäisi
Ympäristöministeriön ylitarkastaja Pekka Tuunanen vastaavan
jokamiehenoikeutta koskeviin kysymyksiin. Usein esitettyihin kysymyksiin on
siellä myös mahdollista lukea vastauksia. Lisäksi sieltä voi tulostaa
"Jokamiehen oikeudet. Vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä" -nimistä
Ympäristöministeriön uutta esitettä sivulta
http://www.ympäristo.fi/download.asp?contentid=70499&lan=FI.
Tässä vielä lainauksia Tuunasen vastauksesta otsikon "Saako
yksityisomistuksessa olevilla saarilla yöpyä?" -alta: "maanomistajan tätä
oikeutta rajoittavat määräykset ovat rikoslain tuntemia laittomia uhkauksia
tai laittomia estämisiä... Häätää ei saa, jos ollaan laillisesti saarella,
oleskeluaikaa ei ole rajoitettu, mutta oleskelun on oltava tilapäistä."
Häneltä löytyy vastaus myös mm. kysymykseen "Voiko luontoretkeilyä ja
valokuvausta estää Yksityisalue-kyltein?" jne.
Jos tiedätte Linnasaaren itäosan ja siis muinaislinnan alueen uuden
omistajan nimen ja osoitteen, olisin kiitollinen tiedoista voidakseni
lähettää rauhoitusilmoituksen. Käytettävissäni olevissa tiedostoissa
maanomistajavaihdos ei vielä näy.
Ystävällisin terveisin
Eeva-Liisa Schulz
Tutkija
Museovirasto Hämeenlinnan toimisto"
Saapa nähdä, joko ensi vuonna uskaltaa taas rantautua ?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mennäänkö oikein isolla porukalla?
Juhannus juhlista jaloin.. heh mennään koko poukaman täydeltä !
Hyvä että joku viitsii ja tarttuu asiaan.
Eiköhän tilanne ensi kesään mennessä rahoitu.
myös Lehtisensaaressa olleen vanhan erakon mökin pihapiireineen ja talousrakennuksien säilyttämiseen. Päijänteen virkistysalueyhdistyshän kunnostautui hävittämällä totaalisesti tuon liki satavuotiaan vanhan asuinpaikan.
Paikalla oli mukava aikoinaan mietiskellä millaista elämä on ollut ison selän keskellä. Eipähän ole uusilla veneilijäsukupolvilla enää sitäkään iloa, tuskimpa harva 10 vuoden kuluttua enää muistaa koko paikan historiaa.
Olisihan sekin mukava tietää ketkä Linnasaareen ovat turvaan aikoinaan hakeutuneet. Linna varmaan on rakennettu jo sen jälkeen kun vesistön lasku Längelmäveden kautta Poriin oli muuttunut Kymijoen suuntaan.
linnake on kait aikanaan ollut hämäläisten ja savolaisten välisten kahnausten aikana hämäläisten etuvartiota josta näki hyvin pitkin selkää onko niitä kelmejä tulossa ja ohtaanlyöntikilpailu alkamassa.
Nykyään kun nuo konfliktihommat tunnutaan hoitavan täällä Suomi 24 -palstalla, on nuo linnakket jääneet tarpeettomiksi.
Tunnen hyvin tarkasti, Lehtistensaarien (sekä Kuhmoisten, että Padasjoen Lehtisten saaressa oleen torppan) historiat 1920 alkaen.
Erakko (Toivo Pylväläinen) sensijaan asui n. 6-7 km Lehtistensaaresta itään Harhun saaressa,
josta osa kuului Kuhmoisiin, Padasjoelle ja Sysmään. Erakko vietti viimeiset vuotensa Kuhmoistyen kunnalliskodissa ja hänet on haudattu Kuhmoisiin.
Syypäänä saaren torpan tuhoon ei ole Päijänteen virkistysalueyhdistyshän .
Asuinpaikka on on yli satavuotias.
Ja torpan pellot istutetiit puille jo ainakin 1970-luvulla.
Savusaunan paloi Kuhmoisten pojilta samoihin aikoihin.
Antti ja Sylvi liikkuivat seillä vielä 1966-1967 saakka kesäisin siellä.
Antti kuoli kesällä 1968. Soudin Antille 1966 venettä kun hän nosti pitkääsiimaa,
silloin hän jo povaili lähtöään oli niin huonona.
Sylvi käytti omistajan oikeutta autoritäärisesti tuohon aikaan saakka.
Hehän muutivat pois 1958 (Kuhmoisten Lehtisistä) heidän poikansa
menehdyttään jäihin 24.12.1957
Sotainvalidi Ilpo Mäkelä vaimonsa Annan kanssa asusteli ilmeisesti torpassa 1952-53?? saakka kunnes heidät Terttu tytär tuli kouluikään. He lienevät torpan viimeisemmät oikeat asukkaat.
Asia löytyy Kalevi Vuorelan Virmaila kirjoista. Saari kuului Vuorelan taloon.
Muistan -50 luvulla saaressa laidunnetun lampaita ja hiehoja (nuoria nautoja).
Olen kirjoittamassa kirjaa Länsi-Päijänteeseen liittyen joka nivoutuu
1950 luvulta alkaen läheisesti nuoruuteeni ja vanhempieni sukujen elämään.
Koska siitä sitten valmista tulee se on toinen juttu...
Minä tiedän kyllä minkälaista elämä oli ja on ollut Lehtisten saarten asukkkailla!
Niukkuutta, vilua jne. Luonnon armoilla elämistä. Kuhmoisten Lehtisiin Antti Vikmanin isoisä tuli Sysmästä. 1800 luvulla ammatiltaan seppä.
Antti Oli nuorena maailmallakin, tuli sitten hoitamaan vanhaa äitiään.
Nai sitten naapurisaaresta leskeski jääneen Heinosen Sylvin.
Sylvillä oli ennestään Anetero niminen poika (kuoli sota-aiana) keukotuperk.
Sylvi odotti myös Helmi nimistä tytärtä. ( Sylvin ja Antin jälkikasvu miniöineen spekului vieläkin tänäkin päivänä onko Helmin biologinen isä Antti vai Heinonen)
Antille ja Sylville syntyi poika joka sai nimekseen Kalevi.
Erään uudenvuon aikaan Kalevi pelasti jäistä pikkuveljen Torstin, mutta jäihin menehtyi Kerttu-sisko.
Kalevi oli matkalla 24.12.1957 Pellavapään luo Kellosalmelle Joulupukiksi.
Hän menehtyi sitten matkalla jäihin, jossain Virmailan ja Varpusenlinnam tienoilla. Lähellä Soramäen taloa Akseli Soramäki kuuli Kalevin avunhuutoäänet.
Jouluaamuna Helmisisko kuuli radiosta, että Kalevi Vikman oli menehtynyt jäihin.
Konstaapeli Aarno Leppänen kun antoi tiedon suoraan STT:lle ilman tunteiluja. Ei silloin ensin omaisiin otettu yhteyttä!
Tässä nyt alkulämmittelyä siitä mitä Saaristolaisen eläminen oli!
Kymiyhtiön lierott veivät kalastaja Antti Vikmanilta ja vaimoltaan Sylvi Vikmanilta kierosti ja katalalla tempulla selkeän omistusoikeuden saareen. Pilkkarahalla ostivat rakennukset. Pellot oli Antti omin käsin raivannut.
Olin melko nuori vielä kesällä 1958 kun nämä lierot tulivat, Onneksi en muuista nyt "juoksupojan ninmeä" joka oli isoja herroja kyydissä.
Takaan että olen sydäömmeni pohjasta aina vihannut ja halveksinut metsäyhtiön risuteknikoita.
Muistan sen Kymiyhtiön juoksupojasta senverran, kun olen häneltä (siltä) ttanut allekirjoituksen kauppahommissa. Ihan nauratta vieläkin kuinka hän kirjoitti nimensä, ensin se veti pitkän kaarevan viivan nimenpitusena ylle ja sitten kirjoitti alle sanan mikä lie Lehtitönnäs ollu. Varmasti hänellä on nyt puhdas omatunto, suoritettuaan riistoa koko ikänsä. Tai taivaassa Kymiöhtiön almuilla ostettu hyvä taivasosuus.
VAIN Rehtimihistä käytän termiä hän!
Olen kuitenkin kiitóllinen, että minun ei ole elämäniaikana koskaan tarvinut alistua tuollaiselle tasolle.
Elämäntyötäni olen aina tehnyt oikeanmukaisuuden ja heikopien puolesta!
jo luonnon suojelu lain alainen alue ja uikutus loppuu.sen jälkeen kukaan muu kuin viranomaiset tai maan omistaja ei saa edes rantaua tai ankkuroitua rannan läheisyyteen kuin ainaostaan merihädässä.se on keinoja aina kovennettava tässä yksityisyyden suojauksessa sen takia kun nämä sosialistit haluavat muiden omaisuuden omaan käyttöön,mutta se oma purkki on pyhä.ei saa muut sitä käyttää,ainoastaa ihailla laiturilta
Eipä se paljoa haittaa alueen käyttöä, vaikka se olisikin luonnosuojelualue (tosin luonnonsuojelualeeksi pääsyyn vaaditaan jotain muutakin, kuin omistajan tahto...).
Luonnonsuojelualue voi olla myös Luonnonpuisto.Luonnonpuistot ovat tieteellisiin tarkoituksiin perustettuja luonnonsuojelualueita. Luonnonsuojelun ohella ne palvelevat tutkimusta ja opetusta. Luonnonpuistot ovat luonnontilaisia vertailualoja tutkittaessa luonnon omaa muutosta. Luonnonpuistot sijaitsevat valtion mailla ja ne perustetaan lailla tai asetuksella. Luonnonpuistojen suojelumääräykset ovat kansallispuistoja ankarammat. Suurin osa niistä on suljettuja muilta ihmisiltä kuin tutkijoilta. Ossassa puistoista on yleisölle avoin retkeilypolku. Polkujen ulkopuolella liikkuminen vaatii erillisen luvan ja se myönnetään vain tieteellisiin tarkoituksiin. (Lähde:Vikipedia)
Tuota lukien Linnasaarella on kova työ päästä luonnonpuistoksi, varsinkin kun tuo itäosa on eläimistöltään ja kasvistoltaan kovin köyhää aluetta. Kalliota ja mäntyä Suomessa piisaa muuallakin.
ympäristö ministeriöön ja ylläty.asia on jo aika hyvässä mallissa
Ei missään laissa kielletä luonnonsuojelualueelle menemistä. Rauhoitusalueet on erijuttu, esim joidenkin lintujen pesimäalueet tiettynä aikana tai jotkin yksittäiset rauhoitetut kohteet. Linnasaaresta niitä ei kuitenkaan löydy. Kun alueella on jo valmiiksi muotoutuneet polut, joita liikkua ei mitään estettä siellä liikkumiselle jokamihenoikeudella ole. Luonnonsuojelualueelle saa myös rantautua, mutta puihin kiinnittymistä pitää välttää.
Lyhyt, mutta ytimekäs tietopaketti jokamiehenoikeuksista luonnonsuojelualueilla löytyy osoitteesta:
http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=8763
Meille riittää suojainen paikka, eli voimme olla ankkurissa lahdella. Veneemme on täysin omavarainen pitkään asumiseen. Redillä oloa ei kyltit kiellä, ei meidän tarvitse joka kesä sitä kivikasaa nähdä, mutta en usko että maanomistaja saa lupia maihinnousu kielletty-lapuille. Kiitos nimim. Juorukellolle asian viemisestä eteenpäin, hyvä!
Meille riittää suojainen paikka, eli voimme olla ankkurissa lahdella. Veneemme on täysin omavarainen pitkään asumiseen. Redillä oloa ei kyltit kiellä, ei meidän tarvitse joka kesä sitä kivikasaa nähdä, mutta en usko että maanomistaja saa lupia maihinnousu kielletty-lapuille. Kiitos nimim. Juorukellolle asian viemisestä eteenpäin, hyvä!
uskomatonta, sikäli mikäli uusi omistaja tai edustajansa kirjoittaa tähän aiheeseen noita varsin lapsellisia kommentteja koskien Linnasaaren mahdollista luonnonsuojelualueeksi muuttamista sun muuta. Asenne on ainakin kohdallaan...
On vaikea kuvitella, että veneilijöistä aiheutuisi kummemmin haittaa uudellekaan omistajalle. Kyltittämisellä ja muulla vastaavalla toiminnalla saadaan taatusti veneilijät takajaloilleen ja ärsyyntymään. Kaikenlaisia huhuja velloo Päijänteellä rantautumisen estämisestä - osa varmaan liioiteltuakin.
Olisi mielenkiintoista saada Pekka Tuunasen kanta jokamiehenoikeuksia koskien.
ymmärrän omistajan kannan.oman mökki saareni toisella puolen on kanssa tälläinen lahti joka on venelijöiden suosiossa.se sinäänsä ei haittaa,mutta ne roskat ja nuotio jätteet.kuka ne siivoaa.minä,eikä nämä veneiliät ja siihen sotkemiseen riittää yksi ihminen,jonka ansiosta minäkin jos olisi mahdollista kieltäisin kaikkien rantautumisen,eikä tähän riitä vastaukseksi , etten se minä,vaan nuo muut,sillä se olen minä joka ne roskat kerää ja rahtaa kaatopaikalle
Valitettavasti samanlaista toimintaa näkyy myös ns. virallisissa leiripaikoissa. Tällaisten kaikkien veneilijöiden mainetta pilaavien sotkijoiden määrä on toki viime vuosina vähentynyt, mutta yksikin on liikaa. Toivottavasti ne, jotka eivät vielä osaa omia roskiaan mukanaan kuljettaa oppivat poiskuljettamisen ja mahdollisimman pian tai etsivät veneilyn sijaan jonkin muun mukavan harrastuksen.
Saimaan vesistössä Haukivedellä, Savonlinnan ja Varkauden välillä on Linnansaari niminen kansallispuisto. Sinne saa rantautua mihin tahtoo poislukien lintuluodot pesintäaikaan. Alueeseen kuuluu hirmuisesti saaria ja niissä on Metsähallituksen ylläpitämiä retkisatamia tulipaikkoineen, halkokuureineen ja huusseineen. Paikat ovat siistejä ja mainioita ohjaamaan veneilijöitä sopiviin kohteisiin. Roskaamista on vähän.
Viimekesän erikoisin tapahtuma oli kun saksalainen melojaporukka yritti tyrkyttää pussillista tyhjiä säilyketölkkejä minulle ja naapuriveneilijälle väittäen että olisimme velvollisia viemään ne pois. Sanoessani että vähemmänhän ne nyt painavat kuin täysinä ja jokainen on velvollinen viemään omat roskansa. Ei turistilla ole etuoikeutta eikä suomalaisilla heidän hyysäämisvelvoitetta heitti sakemanni tölkkikassinsa nuotiopaikalle ja läksi. Minulta meinasi palaa hihat mutta ne kerkesi karkuun. Viereisen veneen pariskunta oli menossa kotiinsa ja ottivat tölkit mukaansa. Harmi että en saanut sakemanneista edes valokuvaa. Mieli olisi tehnyt lähteä perään kuvaamaan niitä mutta oma sakkini oli saaressa tutkimassa kallioita eikä isolla veneellä viitsi noin vain lähteä kusipäitä jahtaamaan.
roskaajat ärsyttävät jopa näitä muitakin veneilijöitä. ei minustakaan ole kivaa rantautua sotkettuun rantaan.
välillä nämä maanomistajien valitukset vain ovat vähän sitätasoa, että muutetaan ensin lentokentän viereen ja sitten aletaan valittamaan lehdissä meluhaitoista... oho kun tuli yllätyksenä, että siellä on melua ja siksi hinnat halvempia.
eli jos mökki pitää saada totaalisen rauhalliseen paikkaan, niin sitten pitää hankkia sellainen, eikä alkaa muuttamaan ympäristöä väkisin sellaiseksi, kun itse haluaa.