Lueskelin tuossa aikani kuluksi alempana olevaa keskustelua, joiss äidit kertoiat omia "kohtaloitaan".
Itse olen 24-vuotias, naimisissa oleva nainen, jolla ei ole yhtään lasta.
Jos rakas Taivaanisä sillä hetkellä niitä antaa, kun koen olevani valmis äidiksi, olen onnellisempi kuin ikinä. Se on kuitenkin Jumalan käsissä se.
Syytä lapsettomuuteeni ei löydy siitä, ettemmekö saisi lapsia.
Päinvastoin, meillä on erittäin hedelmällinen perhe (ü) ja ympärilläni on aina ollut paljon pienokaisia, niitä on tullut hoidettua ja paijailtua tuon tuosta. Ja ihania ovat.
Ajattelin jopa pienenä, että minusta tulee toivottavasti oikein nuori äiti, että menisin naimisiin presidentin luvalla jo ennen kahdeksaatoista ja alkaisin heti tekemään lapsia.(:
Onneksi niin ei käynyt.
Varhaisnuoruudessani, jolloin vielä olin vanhoillislestadiolainen, seurustelin erään pojan kanssa jo niin pitkän aikaa, että ihmiset ympärillä rupesivat ounastelemaan suurempia suunnitelmia ja asiaa vihjailtiinkin jo muutamaan otteeseen.
Ajatus niin nuorena sitoutumisesta, kun minä sillä hetkellä olin, tuntui todella ahdistavalta. Jotenkin minulla oli tunne, ettei sellaista pitäisi missään nimessä mennä tekemään.
Yleensä vaistoni ovat osuuneetkin aikalailla kohdalleen, niinkuin silloinkin, tietysti näin jälkeenpäin viisaampana ajatellen.(:
Päätin, että haluaisin elämältä jotain muuta, kuin äitinä olemista ja uuden lapsen odottamista vuodesta toiseen. Näin ehkä sitä elämää aivan liian läheltä, miten väsyneet äidit yrittivät niellä väsymystään ja pitää siinä sivussa parisuhdettaankin jotakuinkin kasassa.
Se puistatti joka kerran ja puistattaa vieläkin. Sellainen vaihtoehto ei ole kaikille elämää, vaan pahimmillaan raahautumista päivästä toiseen umpiväsyneenä.
Olen onnellinen, että olen säästynyt sellaiselta, johon minua ei ole tarkoitettu.
Jos joku sanoo minua itsekkäksi, siitä vain. Otan kuitenkin lapset Jumalan lahjana aikanaan, JOS niitä minulle siunataan. Olen kiitollinen elämästä näinkin, joka ikinen päivä on ollut suuri siunaus ja olen onnellinen.
Miellä on mieheni kanssa ihana avioliitto, jossa rakastetaan ja riidellään vähän.(: Luottamus ja kunniotus ovat meille elintärkeitä asioita. Suuret, kuin pienetkin asiat ovat tärkeätä päättää yhdessä.
Yhä kuuden vuoden jälkeenkin olen hulluna mieheeni. Rakastan häntä yli kaiken.
Siksipä minut pysäytti tämä teksti:
>>Voihan se vieraissa juostakki, ihan vapaasti jos minä vain saan olla rauhassa. Minun fysiikka ja psyyke ei kestä uusia vauvoja ja jos miehen uskottomuus on hinta siitä, sen maksan. Näin meillä.
Itse olen 24-vuotias, naimisissa oleva nainen, jolla ei ole yhtään lasta.
Jos rakas Taivaanisä sillä hetkellä niitä antaa, kun koen olevani valmis äidiksi, olen onnellisempi kuin ikinä. Se on kuitenkin Jumalan käsissä se.
Syytä lapsettomuuteeni ei löydy siitä, ettemmekö saisi lapsia.
Päinvastoin, meillä on erittäin hedelmällinen perhe (ü) ja ympärilläni on aina ollut paljon pienokaisia, niitä on tullut hoidettua ja paijailtua tuon tuosta. Ja ihania ovat.
Ajattelin jopa pienenä, että minusta tulee toivottavasti oikein nuori äiti, että menisin naimisiin presidentin luvalla jo ennen kahdeksaatoista ja alkaisin heti tekemään lapsia.(:
Onneksi niin ei käynyt.
Varhaisnuoruudessani, jolloin vielä olin vanhoillislestadiolainen, seurustelin erään pojan kanssa jo niin pitkän aikaa, että ihmiset ympärillä rupesivat ounastelemaan suurempia suunnitelmia ja asiaa vihjailtiinkin jo muutamaan otteeseen.
Ajatus niin nuorena sitoutumisesta, kun minä sillä hetkellä olin, tuntui todella ahdistavalta. Jotenkin minulla oli tunne, ettei sellaista pitäisi missään nimessä mennä tekemään.
Yleensä vaistoni ovat osuuneetkin aikalailla kohdalleen, niinkuin silloinkin, tietysti näin jälkeenpäin viisaampana ajatellen.(:
Päätin, että haluaisin elämältä jotain muuta, kuin äitinä olemista ja uuden lapsen odottamista vuodesta toiseen. Näin ehkä sitä elämää aivan liian läheltä, miten väsyneet äidit yrittivät niellä väsymystään ja pitää siinä sivussa parisuhdettaankin jotakuinkin kasassa.
Se puistatti joka kerran ja puistattaa vieläkin. Sellainen vaihtoehto ei ole kaikille elämää, vaan pahimmillaan raahautumista päivästä toiseen umpiväsyneenä.
Olen onnellinen, että olen säästynyt sellaiselta, johon minua ei ole tarkoitettu.
Jos joku sanoo minua itsekkäksi, siitä vain. Otan kuitenkin lapset Jumalan lahjana aikanaan, JOS niitä minulle siunataan. Olen kiitollinen elämästä näinkin, joka ikinen päivä on ollut suuri siunaus ja olen onnellinen.
Miellä on mieheni kanssa ihana avioliitto, jossa rakastetaan ja riidellään vähän.(: Luottamus ja kunniotus ovat meille elintärkeitä asioita. Suuret, kuin pienetkin asiat ovat tärkeätä päättää yhdessä.
Yhä kuuden vuoden jälkeenkin olen hulluna mieheeni. Rakastan häntä yli kaiken.
Siksipä minut pysäytti tämä teksti:
>>Voihan se vieraissa juostakki, ihan vapaasti jos minä vain saan olla rauhassa. Minun fysiikka ja psyyke ei kestä uusia vauvoja ja jos miehen uskottomuus on hinta siitä, sen maksan. Näin meillä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"siksipä minut pysäytti tämä teksti:
>>Voihan se vieraissa juostakki, ihan vapaasti jos minä vain saan olla rauhassa. Minun fysiikka ja psyyke ei kestä uusia vauvoja ja jos miehen uskottomuus on hinta siitä, sen maksan. Näin meillä.
"Mutta sitten tuon asian toinen puoli on tuo että jossain vaiheessa ihminen joutuu siihen tilanteeseen ettei voi tehdä omaa itseään vastaan. Sanon pahasti mutta sanon kuitenkin... Tuossa tilanteessa jos ihminen "suostuu sekisiin" niin väitän että tunne tasolla se on sama asia kun nainen suostuu tulla raiskatuksi.
Tuossa tilanteessa tunnetasolla on kyse ihan juuri samasta asiasta kun seksuaalisessa hyväksikäytössä. Toinen käytää sinun ruumistasi omien tarpeitten tyydyttämiseen tavalla jonka koet vääräksi."
Minusta sinä osaat erittäin tarkkanäköisesti analysoida näitä asioita. Minulle on erittäin helpottavaa lukea selviksi sanoiksi puettuna se, mitä mielessään hahmottomana on pyöritellyt. Olen kokenut juuri tuon tekstistäsi lainaamani pätkän mukaisesti. Olen tehnyt vääryyttä itselleni, ja tuntenut, että rakastamani mies raiskaa minut, vaikka OMASTA tahdosta (muka) suostuin seksiin.Minun oli pakko, koska käsitykseni mukaan en voinut kiletäytyä, vaikka miten pelkäsin raskautta. Nämä raiskatuksi tulemisen kokemukset vihdoin herättivät minut todellisuuteen. Tajusin tehneeni vääryyttä. Miehenikin tajusi, että tämä ei mene oikein näin. Asiasta kärsittiin kuitenkin vuosia, ennenkuin uskalsimme katsoa asioita eri näkökulmasta. Ehkäisyn myötä raiskatuksi tulemisen tunne hälveni!
Enkä kykene kertomaan sanoin, miltä se hyväksikäytetyn olotila tuntuu. Siinä joutuu tappamaan omasta sisimmästään jotain. Minusta on erittäin murheellista, että seksi avioliitossa merkitsee vl-naiselle (joillekin) kaikkea muutakuin sitä miksi se on tarkoitettu. Oikeampi tunne on, että seksi/rakastelu lujittaa parisuhdetta ja lisää rakkautta eikä vähennä sitä, ei katkeroita jne....
että tuot tämän asian esille...
Tästä tilanteesta on olemassa myös ulospääsytie. Minä uskon että tunnet kiitollisuuta siitä että viimein heräsit ajatelemaan asioita. Ja olet saanut nähdä myös auringon taas nousevan.
Ymmärrän ettet kykene kertomaan miltä hyväksikäytetystä tuntuu. Kuitenkin sen verran haluan omalta puolelta käydä tuota teemaa ja nostaa näistä tunteista ja asioita muutaman esille.
Yksi tärkeimmistä on omanarvon tuntu. Hyväksikäytetystä tuntuu ettei hänelä ja hänen tunteilla ole merkitystä kenellekään. Tai että hänen tunteensa ovat outoja tai vääriä.
Oma tahto, liityy tuohon edelliseen. Ihmiseltä ehkä puutuu se oma tahto. Ja hän ehkä pienin palasin lupuu siitä omasta tahdota koska hänellä on tunne siitä ettei sillä ole väliä. Tai jos hänen tahtonsa on eri kuin jonkun muun tahto se on väärin. Luopua omien tarpeiden "tyydyttämisestä". Tave nimitäin on sekin ettei halua olla raskaana tai imettää tai hoitaa pientä lasta. Halu päätää edes jotain omasta elämästään eikä elää vain toisten tarpeiden tyydyttämiselle.
Tarve miellytää muita/toista. Ihmisellä on tarve miellytää muita ja olla toisten odotusten mittainen. Ihmisenä kasvamiseen pitäisi kuulua myös vaihe jolloin toteaa ettei toisille mieliksi voi elää vaan on elettävä niin että voi elää itsensä kanssa.
Vl tuo tähän asiaan oman mausteensa siläli että vl ei ole hyäksyttävää tuntea tulleensa hyväksikäytetyksi vaikka vl ulkopuolella tätä tilannetta kuvataan usein tällä sanalla. - seksuaalinen hyäksikäyttö.
Jotta ymmärtäisin mitä seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan pitäsi ehkä ymmärtää tuota käsitettä...
- seksuaalista hyväkiskäyttöä minusta on se että ihmine ei a i d o s i t i halua seksiä ja kuitenkin henet tavalla tai toisella suostuellaan siihen. Ihminen joutuu tuossa tilanteessa kieltämään omat tunteensa. Eikä seksi tuossa tilanteessa anna "hyväksikäytetylle" sitä mitä tuo "hyväskikäyttäjä" saa.
Suoraa ei voida sanoa että vl mies on näin ollen "hyväksikäyttäjä". Vaan pitää ymmärtää se että hän ei ehkä todellakaan ymmärrä miltä naisesta tuntuu.
Eikä ehkä todellakaan ymmärrä sitä mitä nainen pelkää vaikka raskaudessa. Tai miski nainen ei pääse näistä asioita yli... Koska vl vain toitotetaan ja toitotetaan sitä lapsiasian ihanuutta. Äitiyden ihanuutta. Kuinka äitiys tuo naiseuteen uuden ulottuvuuden. Kuinka ihanaa ja täydellistä uuden elämän kantaminen ja synnyttäminen on.
Kuinka siis kaiken vl kuulemansa jälkeen mies voisi ymmärtää että nainen ei todellakaan halua tulla raskaaksi. Ja että "pakkoraskaus" alistaa naisen tekemään omalla ruumiilaan jotain sellaista jota hän ei aidosti halua.
Puhumme aidoista tunteista ei niistä sensuroiduista ja kaunistelluista tunteista.
Kun naiselta viedään elämän halu ja ilo. Viedään näkymät tulevaisuuteen. Elämältä ei ole odotettavissa mitään hyvää. Niin todellakin on niin että nainen voi todellakin kokea että mies käytää häntä hyväksi omien tarpeiden tyydyttämiseen. Vaikka "varsinasita" pakkoa ei olekkaan.
Tässä kohdassa vl nainen kasvatetaan siihen ettei nämä asiat ole ihmisen omassa päätettävissä. Jos eivät ole ei ole ihme että tunne hyväksikäytöstä nousee pintaan. Naisella ei ole oikeutta päätää omasta seukuaalisuudestaan.. Niinkö?
Ja siinä on kyllä paljon miettimisen aihetta.
"Siksipä minut pysäytti tämä teksti:
>>Voihan se vieraissa juostakki, ihan vapaasti jos minä vain saan olla rauhassa. Minun fysiikka ja psyyke ei kestä uusia vauvoja ja jos miehen uskottomuus on hinta siitä, sen maksan. Näin meillä.Voihan se vieraissa juostakki, ihan vapaasti jos minä vain saan olla rauhassa. Minun fysiikka ja psyyke ei kestä uusia vauvoja ja jos miehen uskottomuus on hinta siitä, sen maksan. Näin meillä.
siitä kenellä on oikeus tyydytää seksuaalisia tarpeita ja miten. Kenelä on oikeus sanella ehtoja miten seksuaalisuutta toteutetaan?
Kuinka kukaan "tosiuskovainen" voisi hyväksyä avioliiton ulkopuolisen suhteen? Vai voidaanko tähän kohtaan löytää joku porsaanreikä jolla vieraissakäynnistä tässä kohdassa tehdään hyväksyttyä?
Tosiasia ja faktaa on että vl piirissä elävie miehiä (ja ehkä myös naisia) on jotka käyvät vieraissa. Kaikki ajan ilmiöt myös tämä löytyy vl-kristillisyyden "sisältä".
Ehkä mies on kasvatettu siihen että mihen sana on laki perheessä. Mies on perheen pää ja siihen on vaimon tyytyminen.
Kun vaimo on väsynyt niin jo moni muukin asia on jo syntiä ennen vieraissakäyntiä. Jos mies on toisena osapuolena siinä että tilanne ajautuu tuohon tilanteeseen on hän yhtä lailla syntiä tehnyt?
Tälläiset tilanteet eivät syylisyyttä palloitelemalla rakea. Eikö ollutkin hurskaasti sanottu :) Olisipa se näin helppoa ja yksinkertaista. Kuitenkin on niin että tuo nainen on voinut niellä omat tunteensa kiukunsa jne monta kertaa. Ja kuitenkin hän kerta toisensa jälkeen kokee vääräksi sen mitä hänen ruumiileen mieleleen ja sielulleen tehdään. Hänet ajteaan sellaisen pimeyten ja ahdistukseen josta ei tunnu olevan ulospääsyä...
Ja näiden ajatusten jatkon voit lukea vististäni tuosta ylempää.
"puhutaan
Kirjoittanut: hyshys 6.9.2007 klo 13.06
siitä kenellä on oikeus tyydytää seksuaalisia tarpeita ja miten. Kenelä on oikeus sanella ehtoja miten seksuaalisuutta toteutetaan?"
Kaikesta, hänet alistetaan miehensä tahtoon oli se tahto mikä tahansa. Vaimolta viedään oikeus olla nainen, häneltä viedään jopa seksuaalisuus, ja hän ei voi sitä edes avioliitossaan toteuttaa, vaikka sen kuuluu juuri avaioliittoon, ja sen pitäisi olla rakkautta lisäävä asia.
Mieshän ne ehdot on sanellut miten toimia seksuaalisesti. Mies pitää ehkäisyä syntinä, ja ei ole vaimonsa kanssa jos tämä ehkäisee, eli silkkaa kiristämistä. Vaimo taas pelkää raskautta, ja voimiensa puutetta, niin hän ei uskalla olla yhdynnässä, vaan hänen on kieltäydyttävä. Ja mielestäni hän toimiikin oikein laittaa lähimmäisensä (lapsensa) etusijalle, ja uhontaa omat tarpeensa.
Sen sijaan mies taas ei osaa laittaa lähimmäisiään etusijalle, vaan omat himonsa ja tarpeensa. Hän menee ja tekee jopa aviorikoksen, vaikka tietää sen vääräksi Jumalankin edessä, hän tekee lähimmäisiään kohtaan väärin, vain siksi, että saa ne omat tarpeensa tyydytettyä. Olisi miettinyt sitä ehkäisyä, niin sen käyttäminen olisi varjellut miehenkin monelta synniltä, nyt sen käyttämättömyys ajaa miehen kaikkeen pahaan vääryyteen, jopa Jumala antaa ottaa avioeromn huorintekemisen vuoksi, niin paha asia sekin on.
Ja miten tosiaan on, mies kiristää vaimoaan, että ei yhdy häneen jos tämä käyttää ehkäisyä, koska mies pitää sitä syntinä, ja näin seksuaalisuus avioliitossa on loppu. Mutta mikä on totuus, käyttääkö mies kuitenkin sitä ehkäisyä niiden vieraiden naisten kanssa, ja ei pidäkkään sitä syntinä, vai onko miehellä lapsia myös avioliiton ulkipuolella joista ei kuitenkaan edes huolehdi, vaan jättää kaiken niiden vieraitten naisten vastuulle?
Nainen syyllistetään, hänestä tehdään syyllinen jopa miehen aviorikoksiin, nainen ajetaan nurkaan, ja hän menettää ihmisarvonsa. Hän suree ja murehtii, mutta kukaan ei kuuntele, sormella osoittelijoita saataa riittä ja syyllistämistä, kun ei ole miehensä kanssa kun pelkää voimiensa vähyyttä. Miehelle kukaan ei sano mitään, hän saa nauttia seksistä yllinkyllin käymällä vieraissa, ja vaimo luulee, että se on oikein kun hänet on siitä asiasta syyllistetty kun "pihtaa", vaikka todellinen syy on pelko, ei pihtaaminen.
Nainen syyllistetään...
Naisen syy taas ei voi olla se jos mies siitää lapsia kylillä.
Kristus asetettiin miehelle esikuvaksi ei sen enempää eikä sen vähempää. Oletko sitä mieltä että Kristus olisi pitänyt hyväksyttävänä naisen alistamisen omien halujen tyydyttämiseen?
Mielestäni kyse ei ole enää siitä sekuaalisuudesta jonka Jumala on avioliitoon asettanut. Seksuaalisuus on asetettu yhteiseksi hyväksi ja nautinnoksi lujittamaan ja kiinnittämään puolisoita toisiinsa.
Ja siinä vaiheessa kuin seksistä tulee vallan ja alistamisen väline se mittari millä aviopuoliso alkaa mitata toisen uskoa niin minä sanon että siinä kohdass jo mennään syntiin.
Ja jos ihminen ei halua nähdä tukkikuormaa omassa silmässä hän voi kaivaa sitä pölyhiukkasta toisen silmästä kerata toisensa jälkeen.
Tottaikai vl nainen on se joka syyllisttään seksuaaliongelmista parisuhteessa. Kuitenkin täytyy todeta mailmasta että lähes jokaine pari joka saa lapsia joutuu niitä myös kohtaamaan kuten myös parit jotka evät koskaan "hanki lapsia".
Kuitenkin pidän täysin käsittämättömänä sitä miten kylmästi ja julmasti naisen kokemiin tuntiesiin suhteessa raskauteen ym vl suhtautudutaan. Naiselta vaaditaan palvelumieltä (myös sängystä) ja kuitenkin itsekyys on jokaista lähellä myös miehiä. Ei ehkä ollakaan valmiita antamaan kuin vain se mikä on ihan pakko. Vaaditaan paljon annetaan vähän.
Onko Kristuksen mieli se että nainen alisteaan vastoin omaa tahtoaan tekemään asioita. Ei miehelle ole annettu valtaa alistaa naista mielivaltaisesti omien tarpeiden jälkeen.
"Kristus asetettiin miehelle esikuvaksi ei sen enempää eikä sen vähempää. Oletko sitä mieltä että Kristus olisi pitänyt hyväksyttävänä naisen alistamisen omien halujen tyydyttämiseen?"
Pitäisi olla hyvyy, ei pahuus joka on Jumalan Tahdon vastainen. Mielestäni minkään alistaminen ei ole oikein, eikä missään tapauksessa eikä myöskään millään verukkeella.
Avioliitossa ei koskaan saisi tulla sitä tilannetta, että jompikumpi on pomo, ja sanelee ehdot, säännöt tai jopa alistaa toisen. Avoliitossa pitäisi keskityä siihen toisen kunnioittamiseen, ja siihen, että osaa otta muidenkin tarpeen huomioon, ei vain niitä omia tarpeitaan.
Pitäisi molempien oppia luopumaan omasta ehdottomuudesta, kun omasta kannastaan on molemmat valmiita vähän luopumaan, niin keskutelemalla asioista löydetään varmasti molempia tyydyttävä ratkaisu, kun kumpikin on valmis antaa edes pikkuisen periksi, sitä periksi antamista ei voí koskaan vaatia vain toiselta, vaan siihen on oltava itsekkin valmis.
"Mielestäni kyse ei ole enää siitä sekuaalisuudesta jonka Jumala on avioliitoon asettanut. Seksuaalisuus on asetettu yhteiseksi hyväksi ja nautinnoksi lujittamaan ja kiinnittämään puolisoita toisiinsa."
Ihan samaa mieltä. Seksuaalisuus on osa avioliittoa, ja osa rakkautta. Sen kuuluu tapahtua molempien yhteisestä tahdosta, ja siten että siihen ovat molemmat valmiita, ja sitä haluavat. Toisen ehdoilla ei voi mennä, sillä jos niin käy niin rakkaus on muuttunutkin kärsimykseksi ja se ei ola Jumalan Tahto.
Lisäksi ei mikään anna lupaa aviorikokselle, ei edes se, että vaimo ei uskalla yhtyä kun pelkää raskautta. Ja mielestäni tämä asia pitäisi olla täysin tiedossa vl-miehellä kun hän avioliittoon astuu, että jos vaimo on kovin hedelmällinen niin ehkäisysynti saattaa tehdä lopun avioelämästä jos siitä opista ei ole valmis luopumaan, sillä etukäteen sitä ei voi mistään tietää miten vaimo jaksaa ottaa lapsia vastaa, tai sitten isäkin, sen näyttää vasta aika.
Lisäksi sekin pitää huomioida aviotuessa, että seksuaalinen kanssa käyminen voi koska tahansa loppua, miehelle voi tulla ongelmia ja niitä voi tulla naisellekkin. Ei sekään, että toiselle tulee sairaus anna mitään lupaa aviorikokselle, pitää siinäkin vaiheessa muistaa toisen kunnioittaminen sekä lähimmäisenrakkaus, itsekäs rakastaminen ei ole mitenkään oikein jos sillä pahentaa toisen mielen.
"Ja siinä vaiheessa kuin seksistä tulee vallan ja alistamisen väline se mittari millä aviopuoliso alkaa mitata toisen uskoa niin minä sanon että siinä kohdass jo mennään syntiin."
Kyllä olen ihan samaa mieltä. Jos valtaa tai alistamista käytetään omien seksitarpeiden tyydyttämiseen, niin se on syntiä, lähimmäisen väärinkäyttöä.
"Tottaikai vl nainen on se joka syyllisttään seksuaaliongelmista parisuhteessa. Kuitenkin täytyy todeta mailmasta että lähes jokaine pari joka saa lapsia joutuu niitä myös kohtaamaan kuten myös parit jotka evät koskaan "hanki lapsia"."
Jokaisessa avioliitossa tulee hiljaisiahetkiä myös seksinsuhteen, ei se seksi ole avioliitossakaan itsestään selvä asia. Pietkin ongelmat, väsy saattaa aiheuttaa haluttomuutta, ja jotkut miehet herkästi "sillä" saattavat reagoida tressiin.
"Kuitenkin pidän täysin käsittämättömänä sitä miten kylmästi ja julmasti naisen kokemiin tuntiesiin suhteessa raskauteen ym vl suhtautudutaan. Naiselta vaaditaan palvelumieltä (myös sängystä) ja kuitenkin itsekyys on jokaista lähellä myös miehiä. Ei ehkä ollakaan valmiita antamaan kuin vain se mikä on ihan pakko. Vaaditaan paljon annetaan vähän."
Johtuneeko siitä, että kaikken vl-naisten pitäisi olla superäitejä, ja jos joku ei pystykkään superäitiyteen, niin hänen katsotaan olevan huono uskovainen kun ei voi täyttää SRN:n tahtoa ja vaatimuksia? Mutta sen sijaan, hän vaikka on väheksytty, niin hän kelpaa Jumalalla, jos ja kun saa laittaa Jumalan Tahdon etusijalle, ei sitä SRK:n tahtoa. Eikö se ole kuitenkin tärkeintä, että kelpaamme Jumalalle sellaisena kuin olemme, mitä siitä pitää välittää jos emme pysty täyttämään jokun maallisentahon vaatimuksia. Jos joku suhtautuu julmasti, niin kannattaa etsiä sitä valoa muualta, sillä se vielä kirkkaana paistaa kunhan sen vain ensin löytää.