Join koko alkuvuoden, kesän. Pisin aika juomatta oli korkeintaan kolme päivää.
Pullo kirkasta ei tuntunut missään. Muisti tosin meni muutaman kerran. Varsinkin kun tuli juotua kaksi pulloa kirkasta.
Kolme viikkoa sitten ajattelin: Tässä ei ole mitään järkeä!
Lopetin ja olen ollut siitä asti selvänä. Eikä tee edes mieli. Syy lopetukseen oli narsistinen itserakkaus. Ajattelin, että tämä ei voi tehdä hyvää pidemmän päälle terveydelle, vaikka minulle ei tullut edes krapulaa.
Myönnän, ei se helppoa ollut. Yritin aiemminkin, mutta en kai tosissani.
Mutta sitten rukoilin pari kertaa ja jälkimmäisen kerran jälkeen tuli tämä olo. En näe mitään syytä juomiseen. Pitäisikö kiittää Jumalaa?
Pullo kirkasta ei tuntunut missään. Muisti tosin meni muutaman kerran. Varsinkin kun tuli juotua kaksi pulloa kirkasta.
Kolme viikkoa sitten ajattelin: Tässä ei ole mitään järkeä!
Lopetin ja olen ollut siitä asti selvänä. Eikä tee edes mieli. Syy lopetukseen oli narsistinen itserakkaus. Ajattelin, että tämä ei voi tehdä hyvää pidemmän päälle terveydelle, vaikka minulle ei tullut edes krapulaa.
Myönnän, ei se helppoa ollut. Yritin aiemminkin, mutta en kai tosissani.
Mutta sitten rukoilin pari kertaa ja jälkimmäisen kerran jälkeen tuli tämä olo. En näe mitään syytä juomiseen. Pitäisikö kiittää Jumalaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ole kiitollinen siitä, sinun rukouksiin on vastattu
... pikemminkin olet mielikuvitusolento.
arvasin, että joku luulee kyseessä olleen provon.
Mutta kun ei ole. Olen itsekin ihmeissäni. Koko alkuvuoden ja ylikin yritin opetella sitä kuuluisaa kohtuukäyttöä, joka ei minulta kuitenkaan onnistunut. Alkoholi täytti elämäni ja hyväksyin sen, olivathan asiani mielestäni niin huonosti, minua oli kohdeltu väärin jne. Juominen auttoi hetkeksi unohtamaan.
Asiani eivät ole kolmessa viikossa korjaantuneet, mutta en murehdi niitä koko aikaa, enkä pakene vaikeuksia viinaan. Olen tullut tunne, että kaikki kyllä järjestyy.
Vaimo ja lapset (aikuiset) sanovat, että olen nyt aivan eri ihminen.
Raitistumista olen yrittänyt ennenkin, mutta koskaan ei ole asia tuntunut näin selkeältä.
Ehkä olen nyt saanut juotua itselleni varatun viinamäärän. (näinhän sanotaan, että meillä jokaisella on kiintiö).
Yhtään ei tuota paskaa enää tee mieli.
Tämä tarina on tosi, uskokoon ken haluaa.
Ainoa mikä harmittaa, on että pilasin koko alkuvuoden, yhden ulkomaanmatkan ja join satojen eurojen edestä alkoholia. Kun rahat ovat muutenkin tiukalla.
rukous auttaa. Raitis päivä oli eilen ja raitista päivää pyydän tänäänkin. Aikoinaan sain rukousvastauksena tutustua raitistuneisiin alkoholisteihin ja pidän heihin edelleen tiivistä yhteyttä.
Sanonpa vaan että jos meikäläinen olisi rukoilemalla pyytänyt raittiutta niin joisin vieläkin. Mittari vaan tuli täyteen ja siihen se loppui.
tiedä sitten pitäisikö alkaa...
Yritin lopettamista monin keinoin. Viimeinen keino oli lapseni haudalla itkeä humalassa ja rukoilla. Reppu täynnä kaljapurkkeja. Sinä päivänä ei juominen loppunut, vaan n. pari viikkoa myöhemmin tuli minullakin mitta täyteen. Ehkä rukous auttoi siihen?
Samantekevää mikä auttoi. Oma päätös tai tai järjen voitto. Mutta jokin minun ulkopuolinen voima siihen auttoi. Tai jokin minussa oleva tiedostamaton voima.
Mikään keino ei tosiaan ole kielletty, kun haluaa tosissaan eroon viinasta ja alkoholismista.
"Syy lopetukseen oli narsistinen itserakkaus."
Meitä on opetettu, että narsistinen itserakkaus on aina ja ainoastaan pahasta.
Mutta juomisen lopettamisessa se on kaikkein tehokkain työkalu.
Hyvä juttu että pääsit piinaavasta kierteestä!
Alkoholi ei todellakaan ole sen arvoista.
Rukoilu tuo voimaa.