Romanikulttuuri
Etninen ryhmä antaa ihmisille juuret ja historian. Se voidaan määritellä ryhmäksi ihmisiä, jotka puhuvat samaa kieltä ja tunnustavat yhteisen alkuperänsä ja joilla on yhteinen elämäntapa ja joukko traditioita ja tapoja, jota erottavat kyseisen ryhmän muista ryhmistä. Se omaa jäsenyyden ja identiteetin, jonka myös ryhmän ulkopuoliset tunnistavat. Suomen romanikansa on kehittynyt omaksi etniseksi ryhmäksi 1500-luvulta lähtien. Kielen lisäksi rajansäilyttämismekanismina on toiminut erottautuminen ulkoisten tunnusmerkkien, kuten pukeutumisen avulla valtaväestöstä.
Ryhmä muodostaa myös oman kommunikaatio- ja vuorovaikutuskenttänsä ja sillä on perustavanlaatuisia yhteisiä kulttuuriarvoja, jotka ilmentyvät yhdenmukaisina kulttuurin muotoina. Näitä ovat esimerkiksi puhtaus- ja häveliäisyystavat, jotka opitaan pitkällisen sosialisaation kautta ryhmän sisällä, jossa ne säätelevät ryhmän jäsenen ulkoista käyttäytymistä.
Kulttuurin ullkoiset tunnukset tai jäsenten kulttuuriset piirteet voivat muuttua, ryhmän rajan silti säilyessä muihin ryhmiin. Kulttuurin toteutuminen ja kehittyminen on ulkoisista olosuhteista riippuvaa. Vähemmistöpolitiikalla luodaan ja määritellään reunaehdot kulttuurin olemassaololle ja ilmenemiselle. Suomi allekirjoitti kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen helmikuussa 1995. Tässä sopimuksessa se Euroopan neuvostonjäsenvaltiona sitoutuu luomaan tarkoituksenmukaiset olosuhteet myös romanikulttuurin kehittymiselle sekä kunnioittamaan ja tukemaan vähemmistökansojen etnistä ja kielellistä identiteettiä.
Vuonna 1900 ilmestyneessä senaatin asettaman komitean mietinnössä pidettiin romanikielen puhumista pakanallisena ja vahingollisena. Romanikieli pyrittiin hävittämään. Vähemmistö suojasi kieltään ja se sai lähes salakielen aseman 1970-luvulle saakka. Tuolloin suomenkieli oli yleisesti omaksuttu aktiivikäyttöön ja oman kielen taito oli heikentynyt. Erityisesti nuorempi polvi oli kadottanut aktiiviyhteyden ruomanikielen käyttöön.
Kielen elvyttämiseksi ryhdyttiin toimenpiteisiin romanijärjestöjen aloitteesta. Opetusministeriön toimesta laadittiin vuoden 1970 aikana romanikielen normatiivisanasto. Ensimmäinen aapinen ilmestyi Viljo Koiviston toimittamana 1982. Niin normatiivisanasto kuin Viljo Koivoston aapinenkin olivat ensimmäisiä toimenpiteitä romanikielen kehittämiseksi kirjakieleksi. Kielen elvytyksessä on kuitenkin edistytty tehokkaammin vasta 1990-luvulla. Opetushallitus on kouluttanut romanikielen ja -kulttuurin opettajia. Vuonna 1995 ilmestyi Miranda Vuolasrannan laatima Romano tsimbako drom -romanikielen oppikirja peruskoulun ala-asteen oppilaille.
Kielitieteilijät ovat osoittaneet, että romanien kieli kuuluu Intian kieliin, mutta monet romanit pitävät itseään egyptiläisinä. Heitä myös kutsutaan egyptiläisiksi monissa eri kielissä. Esimerkiksi englannin sana gypsies, espanjan gitanos, albaanin evgjit ja kreikan yifti tarkoittavat kaikki egyptiläistä.
Romanikielessä ei tunneta sanaa 'tapa' tai 'perinne'. Kaikki käyttäytymismuodot ja tavat, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle, perustellaan sillä, että heidän esi-isänsä ovat aina tehneet niin, joten nykyisetkin polvet tekevät niin.
Yhteistyö ja toisten auttaminen sekä vanhempien ihmisten kunnioittaminen on hyvin tärkeää mustalaiskulttuureissa. Esimerkiksi nuori romani ei koskaan sylje vanhemman romanin läsnäolossa eikä istuudu ennen vanhemman lupaa. Nuoret mustalaiset eivät myöskään asu mielellään kerrostalossa vanhempien mustalaisten asunnon yläpuolella.
Käsite 'puhtaat' ja 'epäpuhtaat'
Vuosisatojen aikana romanit ovat joutuneet taistelemaan kovasti ryhmänsä yhtenäisyyden puolesta, sillä vaeltaessaan maasta ja maanosasta toiseen mustalaiset ovat joutuneet eri kulttuurien vaikutuksille alttiiksi enemmän kuin kansat, jotka ovat asettuneet asumaan tietylle alueelle. Tämän vuoksi mustalaiset ovat kehittäneet kaksi vaikuttavaa käsitettä 'puhtaus' ja 'epäpuhtaus'.
Monet valkoihoisten toimet ovat tabuja mustalaisille, minkä vuoksi erityisesti nuoria varoitetaan sekaantumasta valkoihoisiin. Yhteyksiä valkoihoisiin vältetään ja kontrolloidaan ankarasti, jotta ei saastuttaisi heidän epäpuhtauksistaan (eli tavoista ja toimista, jotka ovat mustalaisille kauhistus). Epäpuhtaat, tabuja rikkoneet yhteisön jäsenet eristetään, jotta muut eivät saastuisi. Joissakin tapauksissa yhteisö saattaa karkottaa jäsenensä yhteisöstään julistamalla hänet kuolleeksi. Tämä on kova sosiaalinen ja psykologinen tuomio, sillä usein mustalaisyhteisöstä erotetun jäsenen on vaikea sopeutua elämään ei-mustalaisten keskuudessa suurten kulttuurierojen vuoksi.
Romanit työskentelevät monilla eri aloilla: metalli-, käsityö- ja taidealoilla. He korjaavat autoja ja taloja, punovat koreja, pitävät sirkuksia ja ennustavat ihmisten tulevaisuutta esimerkiksi korteista tai kahvinporoista, tanssivat ja musisoivat sekä pitävät erilaisia kiertäviä tai pysyvämpiäkin kauppoja ja liikkeitä. Esimerkiksi Itä-Euroopassa mustaiset tekevät usein puutöitä, ennustus on hyvin yleistä Yhdysvalloissa ja joissakin maissa jotkut mustalaiset työskentelevät myös lääkäreinä, lakimiehinä ja kirjailijoina. 1970-luvulla Romanian Tieteiden Akatemian presidenttinä toimi romanimies, matematiikan professori Moron Niculescu. Romanian Kansallisen Filharmonisen Orkesterin johtajana toimii myös romani, Ion Voicu.
Mustalaisyhdyskunnassa kaikki huolehtivat kaikista. Jos joku sairastuu ja joutuu sairaalaan, koko perhe menee hänen kanssaan. Tulipalon tai muiden onnettomuuksien sattuessa perheyhteisön jäsenet auttavat uhria ja omaisia selviytymään takaisin jaloilleen. Englantilainen kirjailija on tiivistänyt mustalaisten periaatteet seuraaviin sanoihin: Auta aina veljiä, älä koskaan vahingoita veljeäsi, avusta aina veljiäsi, jos sinulla on vähänkin rahaa äläkä koskaan pelkää.
Romanien ja ei-romaanien keskinäiset suhteet eivät ole koskaan olleet täysin ongelmattomia. 1300-luvun lopussa ja 1400-luvulla Länsi-Eurooppa eli voimakasta valtioiden organisoinnin ja kontrollin aikaa. Romanit ilmestyivät juuri tällöin kuvaan eivätkä suostuneet osallistumaan kontrolliyhteiskunnan elämään. Romanit olivat hyvin pieni vähemmistö, usein alle yksi prosentti valtaväestöstä, mutta he aiheuttivat käytöksellään ja elämäntavallaan huolta ja pelkoa hallitsijoissa. Heidän kulttuuriaan ei ymmärretty. Niin Ranskassa kuin Tsekinmaassa, Venäjällä ja Espanjassa romaneja on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Heitä on syrjitty ja he ovat eläneet kaikkialla halveksittuna vähemmistönä.
Joissakin maissa mustalaisten vaeltaminen paikasta toiseen on kielletty erillisin laein. Romaneja on kidutettu, tapettu ja suljettu keskitys- ja vankileireihin, heille on varattu omia asuinalueita ja jopa ajettu pois paikkakunnilta ja valtioista. Heidän lapsiaan on pakkosijoitettu orpokoteihin ja heidän omaisuuttaan on takavarikoitu. Toisen maailmansodan aikaan mustalaisia vainottiin useissa Saksan valtaamissa Itä-Euroopan maissa samalla tavalla kuin juutalaisia. Tällöin yli puoli miljoonaa mustalaista kohtasi kuolemansa natsi-Saksan ja sen liittolaisten kaasukammioissa.
Joissakin maissa on yritetty saada mustalaisia vakiintumaan perustamalla heille leirintä- ja asuinalueita, joissa lapsille on tarjottu normaalia perusopetusta sekä sosiaalisia palveluja. Mutta mustalaiset ovat suhtautuneet tällaisiin tarjouksiin epäilevästi. Ne on koettu lähinnä poliisien keinoksi pitää mustalaisia silmällä, jotta he voivat vangita nämä milloin haluavat.
Vuosisatojen kuluessa suhtautuminen romaneihin ei ole juurikaan muuttunut, vaikka nyt 2000 vuosisadan vaihdetta lähestyttäessä heidän arvostus on noussut. Valkoihoiset yleistävät edelleen hyvin mielellään kaikki mustalaiset samanlaisiksi: pelottaviksi varkaiksi, sivistymättömiksi ja likaisiksi vaeltajiksi, jotka leiriytyvät ihmisten takapihoille lupaa kysymättä. Mutta jos romanit ovat tarpeeksi kaukana, poissa näkyvistä, heidät mielletään usein hyvin romanttiseksi, taiteelliseksi kansaksi, joka uhraa vapautensa puolesta pysyvän ja paikoilleen vakiintuneen elämäntavan. Usein elokuvien ja kirjojen romantisoitu mustalaiselämä ei vastaa alkuunkaan todellista mustalaiselämää.
Romanit eivät myöskään ilahdu, jos heitä erehdytään kuvailemaan "kuin valkoihoiseksi", esimerkiksi kuin suomalaiseksi tai ruotsalaiseksi. Katarina Taikon kirjoitti ruotsalaisessa Zigenaren -lehdessä, että he haluavat yksinkertaisesti olla sitä mitä ovat ja elää vapaasti. Tuleminen yhdeksi ruotsalaisista tuntui hänestä epäterveelliseltä, sillä ruotsalaisten elämä oli vain tyhjän mallin apinoimista, johon hän ei halunnut sortua.
Nykyään romanit ovat yhdistäneet voimansa ja järjestäneet muun muassa romanikonferensseja, joissa he ovat tavanneet toisiaan ja miettineet keinoja, joilla vaikuttaa ja ajaa asiaansa eteenpäin valtayhteiskunnassa. He ovat myös tehneet enemmän yhteistyötä valtakulttuurien kanssa, minkä seurauksena molemminpuoleinen yhteisymmärrys ja hyväksyntä on kasvanut. Useissa maissa romanien oloja yritetäänkin parantaa ja tunnustaa heidät yhtenäiseksi kansakunnaksi.
Romanit elävät ja asuvat eri puolilla maailmaa erilaisissa olosuhteissa. Heidän tapansa ja uskomuksensa ovat toisistaan poikkeavia. Silti heidän identiteettinsä on harvinaisen voimakas. He tietävät keitä ovat, ja ovat siitä ylpeitä.
Samalla havahduin jälleen kerran huomaamaan sen, että vaikka ihminen on keksinyt suuria tieteellisiä ja teknologisia asioita, hänen suvaitsevaisuutensa ja ymmärryksensä erilaisia ihmisiä kohtaan ei ole kehittynyt eikä kasvanut vuosisatojen mittaan.
Juutalaiset ja romanit, kristityt ja mustat sekä kymmenet muut vähemmistökansat ja -ryhmät ovat saaneet kärsiä "parempien" ihmisten ennakkoluuloista. Mutta he kaikki ovat selviytyneet. Juutalaiset ja kristityt muodostavat nykyisin kannattajamäärältään suurimmat uskontokunnat maailmassa, mustia asuu kaikkialla maapallolla eivätkä romanitkaan ole kuolleet sukupuuttoon.
Minusta olisi hienoa, jos voisimme kohdata vähemmistöryhmät, romaanit mukaan luettuna, tasavertaisina ihmisinä. Voisimme ottaa oppia toinen toiseltamme ja säästyisimme turhilta verenvuodatuksilta ja murhenäytelmiltä.
Etninen ryhmä antaa ihmisille juuret ja historian. Se voidaan määritellä ryhmäksi ihmisiä, jotka puhuvat samaa kieltä ja tunnustavat yhteisen alkuperänsä ja joilla on yhteinen elämäntapa ja joukko traditioita ja tapoja, jota erottavat kyseisen ryhmän muista ryhmistä. Se omaa jäsenyyden ja identiteetin, jonka myös ryhmän ulkopuoliset tunnistavat. Suomen romanikansa on kehittynyt omaksi etniseksi ryhmäksi 1500-luvulta lähtien. Kielen lisäksi rajansäilyttämismekanismina on toiminut erottautuminen ulkoisten tunnusmerkkien, kuten pukeutumisen avulla valtaväestöstä.
Ryhmä muodostaa myös oman kommunikaatio- ja vuorovaikutuskenttänsä ja sillä on perustavanlaatuisia yhteisiä kulttuuriarvoja, jotka ilmentyvät yhdenmukaisina kulttuurin muotoina. Näitä ovat esimerkiksi puhtaus- ja häveliäisyystavat, jotka opitaan pitkällisen sosialisaation kautta ryhmän sisällä, jossa ne säätelevät ryhmän jäsenen ulkoista käyttäytymistä.
Kulttuurin ullkoiset tunnukset tai jäsenten kulttuuriset piirteet voivat muuttua, ryhmän rajan silti säilyessä muihin ryhmiin. Kulttuurin toteutuminen ja kehittyminen on ulkoisista olosuhteista riippuvaa. Vähemmistöpolitiikalla luodaan ja määritellään reunaehdot kulttuurin olemassaololle ja ilmenemiselle. Suomi allekirjoitti kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen helmikuussa 1995. Tässä sopimuksessa se Euroopan neuvostonjäsenvaltiona sitoutuu luomaan tarkoituksenmukaiset olosuhteet myös romanikulttuurin kehittymiselle sekä kunnioittamaan ja tukemaan vähemmistökansojen etnistä ja kielellistä identiteettiä.
Vuonna 1900 ilmestyneessä senaatin asettaman komitean mietinnössä pidettiin romanikielen puhumista pakanallisena ja vahingollisena. Romanikieli pyrittiin hävittämään. Vähemmistö suojasi kieltään ja se sai lähes salakielen aseman 1970-luvulle saakka. Tuolloin suomenkieli oli yleisesti omaksuttu aktiivikäyttöön ja oman kielen taito oli heikentynyt. Erityisesti nuorempi polvi oli kadottanut aktiiviyhteyden ruomanikielen käyttöön.
Kielen elvyttämiseksi ryhdyttiin toimenpiteisiin romanijärjestöjen aloitteesta. Opetusministeriön toimesta laadittiin vuoden 1970 aikana romanikielen normatiivisanasto. Ensimmäinen aapinen ilmestyi Viljo Koiviston toimittamana 1982. Niin normatiivisanasto kuin Viljo Koivoston aapinenkin olivat ensimmäisiä toimenpiteitä romanikielen kehittämiseksi kirjakieleksi. Kielen elvytyksessä on kuitenkin edistytty tehokkaammin vasta 1990-luvulla. Opetushallitus on kouluttanut romanikielen ja -kulttuurin opettajia. Vuonna 1995 ilmestyi Miranda Vuolasrannan laatima Romano tsimbako drom -romanikielen oppikirja peruskoulun ala-asteen oppilaille.
Kielitieteilijät ovat osoittaneet, että romanien kieli kuuluu Intian kieliin, mutta monet romanit pitävät itseään egyptiläisinä. Heitä myös kutsutaan egyptiläisiksi monissa eri kielissä. Esimerkiksi englannin sana gypsies, espanjan gitanos, albaanin evgjit ja kreikan yifti tarkoittavat kaikki egyptiläistä.
Romanikielessä ei tunneta sanaa 'tapa' tai 'perinne'. Kaikki käyttäytymismuodot ja tavat, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle, perustellaan sillä, että heidän esi-isänsä ovat aina tehneet niin, joten nykyisetkin polvet tekevät niin.
Yhteistyö ja toisten auttaminen sekä vanhempien ihmisten kunnioittaminen on hyvin tärkeää mustalaiskulttuureissa. Esimerkiksi nuori romani ei koskaan sylje vanhemman romanin läsnäolossa eikä istuudu ennen vanhemman lupaa. Nuoret mustalaiset eivät myöskään asu mielellään kerrostalossa vanhempien mustalaisten asunnon yläpuolella.
Käsite 'puhtaat' ja 'epäpuhtaat'
Vuosisatojen aikana romanit ovat joutuneet taistelemaan kovasti ryhmänsä yhtenäisyyden puolesta, sillä vaeltaessaan maasta ja maanosasta toiseen mustalaiset ovat joutuneet eri kulttuurien vaikutuksille alttiiksi enemmän kuin kansat, jotka ovat asettuneet asumaan tietylle alueelle. Tämän vuoksi mustalaiset ovat kehittäneet kaksi vaikuttavaa käsitettä 'puhtaus' ja 'epäpuhtaus'.
Monet valkoihoisten toimet ovat tabuja mustalaisille, minkä vuoksi erityisesti nuoria varoitetaan sekaantumasta valkoihoisiin. Yhteyksiä valkoihoisiin vältetään ja kontrolloidaan ankarasti, jotta ei saastuttaisi heidän epäpuhtauksistaan (eli tavoista ja toimista, jotka ovat mustalaisille kauhistus). Epäpuhtaat, tabuja rikkoneet yhteisön jäsenet eristetään, jotta muut eivät saastuisi. Joissakin tapauksissa yhteisö saattaa karkottaa jäsenensä yhteisöstään julistamalla hänet kuolleeksi. Tämä on kova sosiaalinen ja psykologinen tuomio, sillä usein mustalaisyhteisöstä erotetun jäsenen on vaikea sopeutua elämään ei-mustalaisten keskuudessa suurten kulttuurierojen vuoksi.
Romanit työskentelevät monilla eri aloilla: metalli-, käsityö- ja taidealoilla. He korjaavat autoja ja taloja, punovat koreja, pitävät sirkuksia ja ennustavat ihmisten tulevaisuutta esimerkiksi korteista tai kahvinporoista, tanssivat ja musisoivat sekä pitävät erilaisia kiertäviä tai pysyvämpiäkin kauppoja ja liikkeitä. Esimerkiksi Itä-Euroopassa mustaiset tekevät usein puutöitä, ennustus on hyvin yleistä Yhdysvalloissa ja joissakin maissa jotkut mustalaiset työskentelevät myös lääkäreinä, lakimiehinä ja kirjailijoina. 1970-luvulla Romanian Tieteiden Akatemian presidenttinä toimi romanimies, matematiikan professori Moron Niculescu. Romanian Kansallisen Filharmonisen Orkesterin johtajana toimii myös romani, Ion Voicu.
Mustalaisyhdyskunnassa kaikki huolehtivat kaikista. Jos joku sairastuu ja joutuu sairaalaan, koko perhe menee hänen kanssaan. Tulipalon tai muiden onnettomuuksien sattuessa perheyhteisön jäsenet auttavat uhria ja omaisia selviytymään takaisin jaloilleen. Englantilainen kirjailija on tiivistänyt mustalaisten periaatteet seuraaviin sanoihin: Auta aina veljiä, älä koskaan vahingoita veljeäsi, avusta aina veljiäsi, jos sinulla on vähänkin rahaa äläkä koskaan pelkää.
Romanien ja ei-romaanien keskinäiset suhteet eivät ole koskaan olleet täysin ongelmattomia. 1300-luvun lopussa ja 1400-luvulla Länsi-Eurooppa eli voimakasta valtioiden organisoinnin ja kontrollin aikaa. Romanit ilmestyivät juuri tällöin kuvaan eivätkä suostuneet osallistumaan kontrolliyhteiskunnan elämään. Romanit olivat hyvin pieni vähemmistö, usein alle yksi prosentti valtaväestöstä, mutta he aiheuttivat käytöksellään ja elämäntavallaan huolta ja pelkoa hallitsijoissa. Heidän kulttuuriaan ei ymmärretty. Niin Ranskassa kuin Tsekinmaassa, Venäjällä ja Espanjassa romaneja on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Heitä on syrjitty ja he ovat eläneet kaikkialla halveksittuna vähemmistönä.
Joissakin maissa mustalaisten vaeltaminen paikasta toiseen on kielletty erillisin laein. Romaneja on kidutettu, tapettu ja suljettu keskitys- ja vankileireihin, heille on varattu omia asuinalueita ja jopa ajettu pois paikkakunnilta ja valtioista. Heidän lapsiaan on pakkosijoitettu orpokoteihin ja heidän omaisuuttaan on takavarikoitu. Toisen maailmansodan aikaan mustalaisia vainottiin useissa Saksan valtaamissa Itä-Euroopan maissa samalla tavalla kuin juutalaisia. Tällöin yli puoli miljoonaa mustalaista kohtasi kuolemansa natsi-Saksan ja sen liittolaisten kaasukammioissa.
Joissakin maissa on yritetty saada mustalaisia vakiintumaan perustamalla heille leirintä- ja asuinalueita, joissa lapsille on tarjottu normaalia perusopetusta sekä sosiaalisia palveluja. Mutta mustalaiset ovat suhtautuneet tällaisiin tarjouksiin epäilevästi. Ne on koettu lähinnä poliisien keinoksi pitää mustalaisia silmällä, jotta he voivat vangita nämä milloin haluavat.
Vuosisatojen kuluessa suhtautuminen romaneihin ei ole juurikaan muuttunut, vaikka nyt 2000 vuosisadan vaihdetta lähestyttäessä heidän arvostus on noussut. Valkoihoiset yleistävät edelleen hyvin mielellään kaikki mustalaiset samanlaisiksi: pelottaviksi varkaiksi, sivistymättömiksi ja likaisiksi vaeltajiksi, jotka leiriytyvät ihmisten takapihoille lupaa kysymättä. Mutta jos romanit ovat tarpeeksi kaukana, poissa näkyvistä, heidät mielletään usein hyvin romanttiseksi, taiteelliseksi kansaksi, joka uhraa vapautensa puolesta pysyvän ja paikoilleen vakiintuneen elämäntavan. Usein elokuvien ja kirjojen romantisoitu mustalaiselämä ei vastaa alkuunkaan todellista mustalaiselämää.
Romanit eivät myöskään ilahdu, jos heitä erehdytään kuvailemaan "kuin valkoihoiseksi", esimerkiksi kuin suomalaiseksi tai ruotsalaiseksi. Katarina Taikon kirjoitti ruotsalaisessa Zigenaren -lehdessä, että he haluavat yksinkertaisesti olla sitä mitä ovat ja elää vapaasti. Tuleminen yhdeksi ruotsalaisista tuntui hänestä epäterveelliseltä, sillä ruotsalaisten elämä oli vain tyhjän mallin apinoimista, johon hän ei halunnut sortua.
Nykyään romanit ovat yhdistäneet voimansa ja järjestäneet muun muassa romanikonferensseja, joissa he ovat tavanneet toisiaan ja miettineet keinoja, joilla vaikuttaa ja ajaa asiaansa eteenpäin valtayhteiskunnassa. He ovat myös tehneet enemmän yhteistyötä valtakulttuurien kanssa, minkä seurauksena molemminpuoleinen yhteisymmärrys ja hyväksyntä on kasvanut. Useissa maissa romanien oloja yritetäänkin parantaa ja tunnustaa heidät yhtenäiseksi kansakunnaksi.
Romanit elävät ja asuvat eri puolilla maailmaa erilaisissa olosuhteissa. Heidän tapansa ja uskomuksensa ovat toisistaan poikkeavia. Silti heidän identiteettinsä on harvinaisen voimakas. He tietävät keitä ovat, ja ovat siitä ylpeitä.
Samalla havahduin jälleen kerran huomaamaan sen, että vaikka ihminen on keksinyt suuria tieteellisiä ja teknologisia asioita, hänen suvaitsevaisuutensa ja ymmärryksensä erilaisia ihmisiä kohtaan ei ole kehittynyt eikä kasvanut vuosisatojen mittaan.
Juutalaiset ja romanit, kristityt ja mustat sekä kymmenet muut vähemmistökansat ja -ryhmät ovat saaneet kärsiä "parempien" ihmisten ennakkoluuloista. Mutta he kaikki ovat selviytyneet. Juutalaiset ja kristityt muodostavat nykyisin kannattajamäärältään suurimmat uskontokunnat maailmassa, mustia asuu kaikkialla maapallolla eivätkä romanitkaan ole kuolleet sukupuuttoon.
Minusta olisi hienoa, jos voisimme kohdata vähemmistöryhmät, romaanit mukaan luettuna, tasavertaisina ihmisinä. Voisimme ottaa oppia toinen toiseltamme ja säästyisimme turhilta verenvuodatuksilta ja murhenäytelmiltä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tietosanakirja romaneista
Tarkoitukseni on tuoda esille se, miten mustalainen on määritelty Otavan tietosanakirjoissa eri vuosikymmeniltä. Kun lukee teoksia eri vuosikymmeniltä, voi hyvin huomata määrittelyn muuttuneen.
Otavan Tietosanakirja vuodelta 1913 kertoo mustalaisista muun muassa seuraavaa:
"Mustalaiset, kulkurikansa, jota tavataan kaikkialla Euroopassa, monissa osissa Aasiaa sekä jonkun verran Afrikassa, Amerikassa ja Australiassa. Ruumiiltaan mustalaiset ovat keskikokoisia, solakkavartaloisia; kädet ja jalat ovat pienet. Ihonväri on ruskeankeltainen; kauniisti muodostunut nenä on kaareva, suu siro, hampaat pystyt ja valkeat, otsa on korkea, hiukset kiiltävän mustat. Heidän ravintonsa on yleensä niukka. Tupakkaa polttavat ahkerasti sekä miehet että naiset, vieläpä lapsetkin."
Ennen Suomen sisällissotaa julkaistussa teoksessa mustalaiset siis kuvataan hyvin tarkasti.
Otavan Iso Tietosanakirja vuodelta 1961 kertoo mustalaisista rotuna seuraavasti:
"Mustalaiset: kulkurikansa, jota tavataan kaikkialla maapallolla lukuun ottamatta Itä- ja Kaakkois-Aasiaa; ei kuitenkaan missään luonnonkansojen keskuudessa. Rotuominaisuudet viittaavat intialaiseen alkuperään; sukulaiskansoja ovat draviat ja mon-khmerit. Sekoittumattomat mustalaiset ovat mustasilmäisiä, sinivivahteisen mustatukkaisia, lyhyitä (miehet 160-165 cm). Iho on ruskeankellertävä tai vaalea. Tavataan sirorakenteinen, heikosti kyömynenäinen ja karkearakenteisempi leveämpinenäinen tyyppi."
Vuoden 1976 Otavan Suuressa Enslykopediassa ei kerrota mustalaisten ulkoisista ominaisuuksista mitään. Yhdessäkään edellä mainituista opuksista mustalaisista ei käytetty nimitystä romani, jota he haluaisivat itsestään käytettävän. Romani tulee muuten sanasta rom, joka tarkoittaa ihmistä tai laumaa.
toivoisin monen lukevan. Bakro vertaili tietosa-nakirjoja (mitä ovat mustalaisista, kaaleista kirjoittaneet) eri aikausina ja vuosikymmeninä.
Tosi mielenkiintoinen vertailu.Itse toivon,että Bakro mainitsisi muutkin lähteet, niin olisi hel pompi "jälettää" ja itsekin lukea, mitä kirjoi tettu on eriaikoina.
Kiitos molemmista katsauksista, olivat kuin suo raan oppikirjoista,ainakin sopisivat sellaisiksi
t. Kaisanimen Tahvo
palannut ja entiseen tapaan käyttää nonia nimijä,on omrija vaika mitä.samoja jutuja koko ajan vaan kopsaa keksis nyt jotai omaakin,taitaa olla liikaa bakron aivoile
Ei jaksa lukea noin pitkiä..Sitäpaizi,tää on KESKUSTELU PALSTA,mitä keskustelua se on ,jos kopioi jonkun tekstiä ja monologina läpättää sivukaupalla??Minä kaipaan jo KUNNON keskusteluja.Mikä tätä palstaa vaivaa??Missä on ne hyvät jutut ja kirjottajat??Onko joku teijät karkottanut karkeilla ja loukkaavilla sanoilla??Viime keväänä oli hyvät jutut,eikö vaan ollukkin?
Tämä keskustelu mitä tänä kesänä on käyty on suonut tulla ulos ns. "kaapista" ulos. Se että miksi näin, se toinen puolikas on voimakkaampi persoonassani, en voi mitään enkä enää halua peittää sitä, se on osa minua. Olen jopa kokonaisempi henkilö ja voin antaa sille työyhteisölle enemmän mitä aiemmin.
Kaikille Meille rakentavaa elämänasennetta.
Tietokirjallisuus määrittelee meitä kaikkia vaikka miksi, mutta kirjoittaja me kaikki muutumme eikö niin? Mutta keskustelun se on ainakin saanut aikaan! Tutustukaa tähänpäivään, tuosta ja tuolta pohjalta olen iloinen!
Romanien keskustelupalsta. Tämä palsta on tarkoitettu vain romanien käyttöön.
Opettele ALIISA LUKEMAAN , OLETKO ROMANI?
MINÄ OLEN. BAKRO
on hyvä että tuotte näitä tietoja yleiseen tietoon,netissä on paljon hyviä juttuja itekin tutkin sillon tällön monta tuntia mutta helpompi niitä on lukea täältä palstalta
Enpä viitsi tuohon muuta vastata, kuin EN KESKUSTELE SAIRAIDEN, JA MOMGOLIEN KANSA, MUUTEN KUIN KASVOTUSTEN
Christina Florin
Christina Florin är professor emerita i kvinnohistoria vid Stockholms universitet. Hon är, redaktör för antologin Kvinnor mot kvinnor.
Böcker av Christina Florin
http://www.bokus.com/cgi-bin/book_search.cgi?FAST=Florin, Christina&FAST_VALUE=AUTHOR&SORT_ORDER=SO_PRINTYEAR_DESC
Romanivainojen historiallinen tausta
Syitä romanien julmaan vainoamiseen on monia. Yleisen rasistisen perustelun antaa vuonna 1914 julkaistu suomalainen tietosanakirja: "Aluksi m:ia kaikkialla kohdeltiin hyvin, mutta pian heitä petostensa ja varkauksiensa vuoksi ruvettiin vieromaan ja vainoomaan. Joskin vainon aika on lakannut, ovat he kaikkialla pysyneet hyljittyinä mierolaisina."
Romanien vainoaminen oli ensinnäkin olennaisesti yhteydessä Euroopassa vallinneeseen turkkilaispelkoon. "Mustalaisten" katsottiin toimineen turkkilaisten vakoojina. Toiseksi vainojen taustalla oli heidän elämäntapansa yhteensovittamattomuus teollisen palkkatyön kanssa. Romanit joutuivat kohtaamaan saman lainsäädännön, jonka tarkoituksena oli pakottaa "tuotantovälineistä vapaa" talonpoikaisto palkkatyöhön. Länsi-Euroopassa tilansa menettäneiden talonpoikien pakottaminen palkkatyöhön alkoi 1400-luvun lopulla. Nämä toimeentulonsa perustan menettäneet ihmiset eivät vapaaehtoisesti halunneet sopeutua palkkatyön vaatimaan kuriin. He muuttuivat joukoittain kerjäläisiksi, rosvoiksi ja maankiertäjiksi usein olojen pakosta. Sen seurauksena 1400-luvun lopulla ja 1500-luvulla julkaistiin koko Länsi-Euroopassa julmia lakeja irtolaisuutta vastaan. Romanit joutuivat niiden kohteeksi perinteisten ammattiensa ja kiertävän elämäntapansa vuoksi. He joutuivat samaan kurimukseen kuin kehityksen alle sortuneet talonpojat. Esimerkiksi Englannissa 1500-luvun puolivälin jälkeen se, joka toisen kerran tavattiin irtolaisuudesta, ruoskittiin uudelleen ja häneltä leikatiin puolet korvasta ja kolmannella kerralla hänet mestatiin suurena rikoksentekijänä ja yhteiskunnan vihollisena.
Kuningatar Elibeth sääti vuonna 1527 lain, jonka mukaan 14 vuotta vanhempia kerjäläisiä, joilla ei ole kerjuuoikeutta, on ankarasti ruoskittava ja heidän vasempaan korvalehteensä on poltettava merkki, jollei joku tahdo ottaa heitä 2 vuodeksi palvelukseensa. Rikoksen uusiutuessa tuli yli 18 vuotiaat mestata, ellei kukaan ota heitä kahdeksi vuodeksi palvelukseensa. Kolmannella kerralla heidät olisi armotta mestattava valtiopetokseen syyllistyneinä. Ranskassa puolestaan vielä 1770-luvulla jokainen terve 16-60 vuoden ikäinen henkilö, joka oli ilman toimeentuloa eikä harjoittanut mitään ammattia, oli määrättävä kaleeriorjaksi.
Tämä lainsäädäntö kohteli yhtä julmasti romaneja, jotka eivät halunneet sopeutua palkkatyön rautaiseen kuriin. He säilyttivät vuosisataiset perinteensä, jonka elementteinä olivat kaupankäynti, ennustaminen, erilaisten sirkusammattien harjoittaminen ja kiertävä elämäntapa. Lainsäädäntö ei suinkaan suuntautunut pääosiltaan romaneja vastaan, vaan yleensä maankiertelijöitä, irtolaisia, kerjäläisiä ja "vieraita" vastaan. Romaneja ko. lainsäädäntö kohtasi erityisen ankarasti heidän ulkonäkönsä, kulttuurinsa ja tapojensa erilaisuuden vuoksi.
Kolmantena syynä on mainittava nationalismin nousu ja kansallisvaltion muodostuminen. Nationalismin henkeen ja kansallisvaltion puitteisiin ei sopinut ryhmä, joka "epäisänmaallisesti" siirtyi maasta toiseen olematta minkään maan kansalainen sen edellyttämin velvollisuuksin (asevelvollisuus, veronmaksu jne).
Neljäs syy syrjintään liittyy kristinuskoon ja kirkon suhtautumiseen. Useasti romanien esitettiin olevan Kainin jälkeläisiä. Heitä syytettiin myös pakanallisuudesta tai näennäisestä kristinuskon hyväksymisestä. Suomalainen tietosanakirja 1914 ilmaisi asia seuraavasti: "Mitään varsinaista uskontoa m:lla ei ole: mutta he omaksuvat mielellään ja useimmiten mukavuussyistä ympäristönsä uskonnolliset käsitykset."
Noitavainot ja inkvisitio ja niihin liittyneet uskomukset magiasta, taikuudesta, ennustamisesta eli yleisesti taikauskon leviäminen voimisti osaltaan romaneihin kohdistuneita epäluuloja ja vainotoimenpiteitä. 16. ja 17. vuosisadan kollektiivinen paranoia salli hallitsevien polttomerkitä mustalaiset 'tekijöiksi', jolloin hänestä tuli ihmisten taikauskon uhri. 1700-luvulla noituuden lisäksi romaneja syytettiin sen ajan rosvojoukkioiden tekosista. Heidät samaistettiin murhaajiin, rosvoihin ja varkaisiin.
Vuoden 1423 turvakirje mustalaisille
Miltei jokainen eurooppalainen valtio pyrki vuosien 1400-1600 välillä lakiteitse estämään romanien maahantulon hyvinkin väkivaltaisesti. Yhden harvoista poikkeuksista muodosti kuningas Sigismund, joka osoitti hyvin laajaa suvaitsevaisuutta vuonna 1423 myöntämällä romaneille turvakirjeen, jossa todettiin:
"Me, Sigismund, Jumalan armosta Rooman kuningas, aina jalo, Unkarin, Böömin, Dalmatian, Kroatian ja muitten paikkojen kuningas, kaikkille uskollisille alaimaisillemme..., kaupungeillemme ja kylillemme...!
Meidän uskolliset Ladislas, mustalaisten voivodi, ja muut hänestä riippuvat ovat nöyrästi pyytäneet meitä osoittamaan erityisestä hyväntahtoisuutta. Olemme suvainneet vastaanottaa heidän kunnioittavan pyyntönsä, emmekä kiellä heiltä tätä käsillä olevaa kirjettä. ...jos mainittu Ladislas ja hänen kansansa ilmestyvät valtakuntamme jollekin paikkakunnalle..., me suosittelemme teille, että osoitatte heille uskollisuutta Meitä kohtaan. Suojelkaa heitä kaikin tavoin,... Jos heidän keskuudessaan olisi jotakin rikkaruohoa, jos sattuisi jokin ikävä tapaus, millainen tahansa, me ... säädämme..., että ainoastaan Ladislasilla, voivodilla, on silloin oikeus rangaista ja päästää, paitsi teitä kaikkia. Annettu .... vuonna 1423,..."
Turvakirje on yksi niistä harvoista hallitsijan virallisista dokumenteista, jotka ovat säilyneet ja jotka on säädetty romanien suojaksi ja jossa hyväksyttiin heidän siirtolaiselämänsä.
Kuningas Sigismund on osittain sen vuoksi esitetty kielteissä valossa myöhemmässä historiankirjoituksessa.
Romaneihin liittyvät stereotypiat
Hitlerin ajan romanivainoilla ja joukkomurhaamisella on ideologiset juurensa vuosisatojen aikana syntyneessä rasistisessa näkemyksessä romaneista ja sinteistä. Rasistisluontoisella suhtautumisella romaneihin on pitkät perinteet myös Suomessa.
Kun romaniheimot saapuivat 1400-luvun puolivälissä Eurooppaan, syntyi kuvitelma, että heillä ja juutalaisilla olisi yhteinen alkuperä. Erotuksena heidän välillään olisi ainoastaan se, että romanien katsottiin luoneen itselleen kristittyjen vainojen pelosta uuden kielen. Tämän teorian kumosi vuonna 1763 teologianopiskelija Stefan Valyi kielitieteellisellä havainnollaan.
Romanielämää romantisoitiin 1800-luvun alkupuolen kirjallisuudessa. Mutta olennainen osa 1700-luvun -vainojen perintöä siirtyi 1800-luvun tieteelliseen tutkimukseen. Esimerkin tästä tarjoaa Tetznerin kirja "Geschichte der Zigeuner, ihrer Herkunft, Natur und Art" (1835). Kirja on alusta lähtien äärimmäisen vihamielinen suhteessa romaneihin. Tetzner kirjoitti:
"Kuka olisi saattanut aavistaa näiden rääsyisten varkaiden joukkion saapuessa Saksaan, että sellaisten irtolaisten jälkeläiset eivät tulisi neljän vuosisadan kuluttua olemaan yhtään sen parempia kuin esi-isänsä."
Tetznerin mukaan "mustalaiset" olivat "ihmiskunnan roskaväkeä", joka oli saapunut Eurooppaan kuin "Jumalan rangaistuksesta". Hänen mukaansa keskiajan suuret ruttoepidemiat olivat romanien ja juutalaisten aikaansaannosta. Hän yhdisti "ulkoisen olemuksen puolesta" kummatkin etniset ryhmät toistensa kanssa. Tetznerin mukaan molemmat etniset ryhmät olivat työtävieroksuvia, kieroja ja epärehellisiä. Romanit olivat hänelle varkaita ja juutalaiset varastetun tavaran kauppiaita.
Kyseisten negatiivisten stereotypioiden sitkeähenkisyyden osoittaa suomalaiset sanakirjojen tarjoama kuva. Suomalainen tietosanakirja vuodelta 1914 yhtyy täysin tähän negatiiviseen käsitykseen romaneista: "Elantonsa m. hankkivat kerjäämällä ja varastamal-la, petollisella eläintenpuoskaroimisella ... yms. työllä... Henkiset, varsinkin taiteelliset lahjat ovat vähäiset... Tupakkaa polttavat ahkerasti sekä miehet että naiset, vieläpä lapsetkin. Puku on tavallisesti repaleinen...heidän asuntonaan on teltta,... Kiinteäasuntoiset asuvat huonoissa olkikattoisissa savimajoissa." Yleisestä poiketen "Suomen m. ovat siistimpiä ja paremmin puettuja kuin muut heimolaiset." Otavan suuri tietosanakirja levittää kieltestä näkemykstä vielä vuonna 1962 todeten: "Säännöllistä työtä m. yleensä karttavat."