meidän tarinamme

sussu84 kirjoitti:

Tapasimme keväällä 2004, juuri ennen kuin lähdin ulkomaille kesäksi. Aloimme silti seurustella ja hän kävi katsomassa minua kerran. Tultuani takaisin suomeen en kertonut hänelle että olen tullut takaisin vaan yllätin hänet työpaikallaan, mutta hän oli oudon oloinen. Kysyin siitä huolimatta että saako halata, olinhan innoissani tapaamisesta. Halasimme ja juttelimme. Myöhemmin sain tietää selityksen outoon käytökseen: hän oli pettänyt minua exänsä kanssa ja alkanut seurustella hänen kanssaan. Myöhemmin exä kuitenkin jätti hänet ja me palasimme yhteen (tiedän kyllä että se oli väärin, mutta rakastan häntä niin paljon että en olisi halunnut luopua hänestä). Syksyllä kuitenkin lähdin 10 kuukaudeksi töihin ulkomaille (sain tietää tästä kesällä ja työ oli tavallaan pakko ottaa vastaan), olimme yhdessä koko tämän ajan ja myös palattuani suomeen. Syksyllä kuitenkin sain häneltä viestin, jossa luki: ”oon miettiny että meidän ois ehkä parempi olla vaan kavereita”, ilman mitään selityksiä. Hän oli sulkenut puhelimen etten soittaisi. Alkuvuodesta 2006 kuitenkin tavattiin yhden jutun takia ja samalla sitten keskusteltiin erosta ja siihen johtaneista syistä ja aloimme taas seurustelemaan ja syksyllä muutimme yhteen. Kaikki on mennyt hyvin, sovimme hyvin yhteen emmekä ole pahemmin riidelleet. On kuitenkin eräs ongelma: minä en voi asua suomessa, haluan muuttaa lämpimään, mutta hän ei voi asua ulkomailla. Olemme keskustelleet tästä useasti ja aina tulleet siihen tulokseen että katsotaan mitä tästä tulee. Minä kuitenkin keksin keinon miten voisimme pysyä yhdessä ja olin suunnitellut kaiken ja ottanut kaiken huomioon. Yksi pikkujuttu vain piti tehdä ja sitten olisin voinut kertoa tästä miehelleni (hän luultavasti olisi suostunut ehdotukseeni), kaikki olisi ollut hyvin ja olisimme voineet alkaa hoitamaan asioita. Niin.... otin huomioon kaiken muun paitsi sen pahimman... sen että mieheni jättäisi minut..... Niin siis tapahtui. Syytä en taaskaan tiedä... tai siis hän kyllä sanoi syyksi että ei tästä tule mitään, koska aiot lähteä ulkomaille, mutta en usko että se oli todellinen syy, koska olimme puhuneet siitä niin monta kertaa... Luulen, että kyse on siitä että hän ei enää rakasta minua tai on löytänyt uuden tytön. Aina kun suutelimme, halasimme tai harrastimme seksiä ajattelin että tämä voi olla viimeinen kerta. Pitkään aikaan en kuitenkaan ajatellut niin, koska olin melkein varma ettei hän lähitulevaisuudessa minua jätä. Hän nimittän oli luvannut minulle monta kertaa että ei jätä minua. Kesälläkään en ajatellut että nyt pitää tehdä yhdessä kaikkea mahdollista, sillä ensi kesään on niin pitkä aika että voi olla ettemme ole silloin enää yhdessä...
Nyt tuntuu vähän hölmöltä kun asumme yhdessä ja hän pyörii lähelläni kokoajan, mutta en voi halata tai suudella häntä. En ole vieläkään kunnolla tajunnut että hän ei enää halua kanssani... nyt kuitenkin alkaa omaisuuden jako, kämpän etsintä ja sen sellaset... Tiedän, että on väärin että olen ollut hänen kanssaan, mutta rakastan häntä niin paljon että halusin olla hänen kanssaan kaikesta huolimatta.... Tiedän että ei olisi pitänyt alkaa seurustelemaan. Tiesin että ero tulee kuitenkin jossain vaiheessa, koska en voi asua suomessa..
Sitä ihanuutta kesti yli 3 vuotta, mutta se ei ollut minulle tarpeeksi... en usko että tulen löytämään toista samanlaista miestä.... Nyt sitten loppu myös autolla ajaminen, ulkona syöminen eikä hän enää hae minulle netistä leffoja, musiikkia ym...
Tällainen tarina meillä... paska juttu, eiks ookki ?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä