Täällä on aika monia kertomuksia koulukiusatuksi joutumisesta. Moni meistä on joutunut myöhemmässä elämässä kasaamaan haavoittunutta itsetuntoaan, jopa niin että se on vienyt voimat kaikelta muulta yrittämiseltä. Meillä on vaikeuksia luottaa ihmisiin ja tästä syystä vaikea solmia pidempiaikaisia suhteita kuten parisuhteita, vaikeus uskoa että kykenemme pärjäämään työelämässä, koska olemme joutuneet sielläkin kiusatuksi. Me koulukiusatut joudumme lähes joka ainoa päivä karsimaan itsetuntomme rippeitä kasaan: kuka terapiassa, kuka harrastusten parissa, kuka täällä palstalla. On tapahtumia, jotka muistuttavat meitä siitä, millaisia kauhuntäyteisiä hetkiä koimme joskus koulunpihalla.
Mutta missä ovat koulukiusaajat? Huippujohtajina kansainvälisissä yrityksissä, eduskunnassa, reality-sarjoissa? Missä? He jatkavat kai elämäänsä katsomatta taakseen, koskaan. He eivät näe meidän rämpivän heidän jätöksissään. He eivät näe sitä, kuinka taas yksi ihmissuhteeni meni pilalle, koska en pystynyt luottamaan tai uskomaan ihmisen hyvyyteen. Kuinka tapasin ihanan miehen, jonka sitten jätin, koska alkoi ahdistamaan se, että hän oli niin kiltti. Pelkäsin sitä hetkeä kun hän muuttuisi samanlaiseksi kuin nuo kiusaajat enkä vain kyennyt jatkamaan. Anteeksi.
Suuri osa koulukiusatuista on todennäköisesti älykkäämpiä ja empaattisempia kuin kiusaajat. Mutta koulun pihalla se ei merkinnyt mitään. Eikä se merkitse mitään myöskään nykyajan työmaailmassa. Pitäisi merkitä. Mutta usein kun menemme työelämään, joudumme näiden koulukiusaajiemme alaisiksi. Katselemaan kuinka he juonitteluillaan saavat yhä enemmän valtaa ja asemaa samalla kun yhä vielä jaksavat kiusata meitä.
Milloin ihmeessä tämä kaikki muuttuu?
Mutta missä ovat koulukiusaajat? Huippujohtajina kansainvälisissä yrityksissä, eduskunnassa, reality-sarjoissa? Missä? He jatkavat kai elämäänsä katsomatta taakseen, koskaan. He eivät näe meidän rämpivän heidän jätöksissään. He eivät näe sitä, kuinka taas yksi ihmissuhteeni meni pilalle, koska en pystynyt luottamaan tai uskomaan ihmisen hyvyyteen. Kuinka tapasin ihanan miehen, jonka sitten jätin, koska alkoi ahdistamaan se, että hän oli niin kiltti. Pelkäsin sitä hetkeä kun hän muuttuisi samanlaiseksi kuin nuo kiusaajat enkä vain kyennyt jatkamaan. Anteeksi.
Suuri osa koulukiusatuista on todennäköisesti älykkäämpiä ja empaattisempia kuin kiusaajat. Mutta koulun pihalla se ei merkinnyt mitään. Eikä se merkitse mitään myöskään nykyajan työmaailmassa. Pitäisi merkitä. Mutta usein kun menemme työelämään, joudumme näiden koulukiusaajiemme alaisiksi. Katselemaan kuinka he juonitteluillaan saavat yhä enemmän valtaa ja asemaa samalla kun yhä vielä jaksavat kiusata meitä.
Milloin ihmeessä tämä kaikki muuttuu?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mä uskon karman-lakiin ja jälleensyntymään. Siihen,että ihminen joko tässä tai seuraavassa elämässä joutuu vastuuseen teoistaan. Tää on monien mielestä luonnollisesti silkkaa huuhaata (noh,se ei minua haittaa), mutta mä olen elämässäni joutunut kohtaamaan niin kohtuuttomia kokemuksia, että mielenterveyteni ei kestäisi jos en moiseen uskoisi. Ja kun kattoo ympärilleen, varsinkin yli maan rajojen, ja vertaa sitä eriarvoisuutta jota ihmiset kohtaa ihan kaikessa riippuen vain esim. siitä missä maassa on syntynyt niin huh-huh!
Minäkin uskon karman-lakiin, joskin myös Jumalan
olemassaoloon. Olen ollut koulukiusattu tuolla 60-
luvulla eli ikääkin on siis jo kertynyt. Eipä sitä siihen aikaan mitään apua kiusaamiseen saanut, yksin
taistelin monet vuodet ja kärsin vaan. No itsetunto meni, kouluts hommat jäi. Kaikkinaisia pelkoja,
ahdistuksia ja masennuskausia olen elämässäni kokenut. Kun lapsen mieli tuhotaan, eikä kukaan välitännyt tai siis en kellekkään uskaltanut asioista kertoa. Kotiolotkin olivat sellaiset, että ei sieltäkään myötätuntoa herunut.
Minä kyllä luulen useimpien muiden tavoin, että enemmisto kiusaajista on myös epäonnistuneita
elämässään. Eikä se, että joku on hyvässä virassa tai rikas ja menestynyt takaa, että olisi onnellinen!
Minulla ei ole enää minkäänlaisia vihan tai kaunan
tunteita kiusaajiani kohtaan. Moiset ajatukset vaan turhaan kuluttaa energiaani ja voimavaroja,
koska en kuitenkaan voi menneisyyttä muuttaa!
Minulla on sellainen käsitys, jotta vaikka noista
koulkiusaamisista nykyään jo puhutaan, niin mitään
konkreettista apua tuskin tämän päivän kiusatutkaan ei saa.
Onneksi oma elämäni on jo loppusuoralla.
Ainut pakotie on ottaa moraalinen ylemmyys ja antaa anteeksi.
Yli 90% vankilassa olevista rikollisista on koulukiusaajia. Myös huume ja alkoholiriippuvaiset ovat monen tutkimuksen mukaan entisiä koulukiusaajia.
Tuota ohjetta on hieman vaikea noudattaa...
Nietzschen ajatuksia käyttäen, voisin sanoa, että kiusaajat tekevät omasta tahdostaan ja oman persoonan rajoitteistaan säännöt toisten ihmisten moraalille.
Myös Raamatussa, mitä Nietzsche lainasi, on hyvin huomoitu tämä asia. Kiusaajat ovat moraalin jumalia, koska he eivät pysty ottamaan muita huomioon.
Esim. kristillistä ideologiaa on käytetty hyväksi tällaisessa kiusaajatyyppisessä vallankäytöllisessä mielessä, kun vallankäyttäjät ovat pyrkineet oikeuttamaan sadisminsa.
Vastaus kysymykseesi suoraan on, että riippuu kiusaajasta.
Ylä-asteen pahispojat, jotka kiusasivat muita lähinnä käyttämällä väkivaltaa, ovat varmaan osa vankilassa ja vastaavissa okkupaatioissa.
Sitten on näitä dynaamisia psykopaatteja, jotka kiusaavat lapsesta asti ihmisiä elävältä ympäriltään, mutta elävät aina hyvin suosittuina. Nämä kiusaajat ovat pahempia ja he yleensä kouluttautuvat korkeasti ja menestyvät elämässä.
Monet näistäkin olivat niitä pahispoikia, sillä pahiksena olemisella sai sitä kaivattua huomiota, mutta se toimi vain työkaluna.
Tällainen psykopaatti-tyyppinen kiusaaja on myös kouluaikana usein opettajan suosikki oppilas siitä huolimatta, että hän on kiusaajana aivan omaa luokkaansa.
Tavallinen pahispoikatyyppi ikään kuin elää sellaisessa pahiksen roolissa ja hänet voisi auttaa jalkeilleen ymmärryksen ja tuen avulla.
Psykopaattityyppinen kiusaaja taas osaa kääntää myös muut uhria vastaan ja onnistuu saamaan myös muut kiusaamaan uhria.
Tästä yksi historiallinen esimerkki, minkä voisi mainita, on itä-Saksan joukkoraiskaus keväällä 1945, jolloin puna-armeijan hajanaisten yksikköjen kontrolli siirtyi epävarmoissa olosuhteissa upseereilta psykopaateille sotilasarvosta riippumatta ja kaikki yli 8-vuotiaat saksalaiset tytöt ja naiset raiskattiin Saksan itäisillä alueilla.
Psykologisesti vastaava tapaus sattui myös Irakissa tässä vankila-tapauksessa, missä irakilaisia vankeja oli mm. seksuaalisesti pahoinpidelty amerikkalaisten taholta.
Olen aivan samaa miettinyt. Oksettavaa. Osa kiusaajista on suosittuja, hyviä puhumaan, sosiaalisesti taitavia manipuloijia, joita ihaillaan ja joita pidetään johtajina. Jos vaan voisin niin tekisin kiusaajien loppuelämästä yhtä helvettiä mitä kiusatut ovat saaneet kokea. Kiusaajat vain kiusaavat, sitten jättävät kun eivät enää jaksa kiusata, ja jättävät kiusatut rypemään paskassa taakseen katsomatta.
Noh, pakko tässä on itse ryhdistäydyttävä ja menestyttävä, pakottaa itsensä vähintään yhtä hyväksi kuin kiusaajat, niin sitten olen tyytyväinen. Minähän en pohjasakaksi jää.
kyllä kiusattu on se kuka tilanteesta eniten kärsii.
Minun kiusaajilla on kaikilla työpaikat,perheet,ja yleensäkin elämä ihan kivalla mallilla.
Yleisesti ajatellaan että vain tulevat linnakundit kiusaa,BULLSHIT!,kiusaajia on ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Tietääkseni yksikään minua kiusannut ei ole joutunut elämässään sen kummempiin vaikeuksiin,vaan ovat ihan tavallisia suomalaisia ihmisiä.
Se on oikeastaan aika iljettävää.
"Tietääkseni yksikään minua kiusannut ei ole joutunut elämässään sen kummempiin vaikeuksiin,vaan ovat ihan tavallisia suomalaisia ihmisiä. Se on oikeastaan aika iljettävää. "
Niinpä. Se on iljettävää. Se, että joku esimerkiksi hakkaa päivittäin toista koulunpihalla eikä koskaan saa minkäänlaista tuomiota tästä. Käsittämätöntä suorastaan. Tiedän, että esimerkiksi yksi minua kiusannut poika on tällä hetkellä miljonääri eikä rahasta tule olemaan puutetta koskaan.
Koulukiusaajien ajatellaan olevan ahdistuneita lapsia, heitä paapotaan, ajatellaan että sisimmissään he ovat ihan kilttejä lapsia. Mutta ei tämä päde kaikkiin koulukiusaajiin, joihinkin. On lapsia, jotka ovat jo syntyessään pahoja. Tätä ei kai saisi sanoa ääneen, mutta totta se on. Ja näistä lapsista kasvaa pahoja aikuisia, lukuisista terapia-istunnoista huolimatta.
Ainakin mun tapauksessa, ne kiusaajat ei todellakaan ole menestyneet elämässä, vaan niiden elämä on jossain paskakaivossa. Itseasiassa yksi niistä tuli soittelemaan ovikelloa muutama vuosi sitten.
Jätkä varastelee autoja huviajelua varten, varastaa autostereoita, sillä on lapsi jota tämä nainen ei anna hänen tavata, tyypillä oli käsivarsi täynnä viiltely jälkiä. Siis ihan olkapäästä melkein ranteeseen, kulkee porukoissa joissa käytetään huumeita ja alkoholia. Sitä kai saa mitä tilaa ja vielä moninkertaisesti enemmän.
En ole kostonhimoinen ja olen pääasiassa unohtanut kaiken, mutta silti toivon HUONOA LOPPUELÄMÄÄ myös tälle toiselle tyypille.
Terkkuja vaan Markku Törmäselle. Hell is where you're going!
Olin kiusattu, koska asuin pienessä kunnassa ja vanhempani olivat erikoisella tavalla tunnettuja, kiusaajia oli vuosien aikana kymmeniä eri luokilta, joista kaksi pahimpia.
Pojista kaksi tappanut itsensä. Muutama linnassa.
Muutama ihan tavallisia perheellisiä duunareita, yksi, koko rumban aloittanut pyytänyt anteeksi sen jälkeen kun itsestään tuli isä.
Tytöt: Opettaja, pari sairaanhoitajaa, Kelan virkailija. Hmm. missäs niitä työpaikkakiusaajia oikein on..
Yksi kiusattujen puolustaja ala-asteajoilta on kuulemma mielisairaanhoitaja.
Ei saa nimetä ketään henkilöä netissä, joka ei ole julkisuuden henkilö!!! Sut voidaan helposti haastaa oikeuteen yksityisyyden rikkomisesta!
Kiusaajan yksityisyydellä ei kai niin väliä ole.
Minä en ole kyllä aloittajan kanssa samaa mieltä. Minä olin aikoinaan koulukiusattu, mutta ainakin osa kiusaajistani on tällä hetkellä surkeissa töissä duunareina. Sääliksi käy heidän kakaroitaan, kun on tuollaiset vanhemmat.
Kiusaajien elämän kohokohta oli juuri tuolloin kouluaikoina ja siitä lähtien heidän elämänsä on ollut pelkkää alamäkeä.
Minä puolestani olen menestynyt hyvin elämässäni. Minua kiusaaminen on sisuunnuttanut elämässä. Todellisuus on se, että asetelma on pikemminkin niin päin, että minusta voi tulla johtaja tai vallankäyttäjä suhteessa heihin. Mikäli näin tapahtuu pidän huolen, että he saavat ansionsa mukaan.
Minusta on väärin, että esimerkiksi julkisuudessa käydyssä kekustelussa huomiota on kiinnitetty niin paljon kiusaajien auttamiseen. Näin oli tilanne silloinkin, kun minua kiusattiin. Koin, että kukaan ei ollut minun puolellani. Kiusaajaani tuettiin sen sijaan oikein olan takaa.
Mutta oikeus voittaa aina lopulta. Minun tekisi mieleni sanoa kiusaajilleni: "Katsokaa nyt millaisia mitättömyyksiä teistä on tullut. Jos minä olisin tuollainen en kestäisi itseäni. Te ette ikinä olisi pystyneet siihen mitä minä olen saavuttanut elämässäni." Toivon kiusaajilleni kaikkea pahaa elämässä.
että joskus noinkin päin,minulla taas kävi aivan päinvastoin.Kiusaajat voitti,pakko se on myöntää.
Olen luuseri,ruma,yksinäinen työtön.
Tietenkään en voi kaikesta syyttää kiusaajia,en oikeastaan syytä heitä ollenkaan,enkä oikeastaan syyttänyt heitä silloinkaan.
Siinähän se onkin se kiusaamisen tragedia,kiusattu ei yleensä vihaa kiusaajiaan,vaan itseään.
Olin poikkeava ja kiusattu lapsi,josta kasvoi poikkeava ja syrjitty aikuinen.
Kiusaamista esiintyy aikuisenakin,se vain muuttaa muotoaan.
Sinä vaikutat masentuneelta ja varmaan siksi puhut itsestäsi noin negatiiviseen sävyyn. Et sinä ole luuseri. Sun pitäisi varmaan saada tuo viha jotenkin purettua itsestäsi ulos. Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty, koska olen itsekin ollut masentunut.
Toivon, että voisit nähdä hyviä puolia itsessäsi ja mahdollisuuksia elämässäsi. Olisikohan sinun mahdollista päästä terapiaan? Masennuksesi voisi sen ansiosta hieman helpottaa. Toivon sinulle voimia tulevaisuuteen. Minun myötätuntoni on ainakin sinun puolellasi!