me ollaan kumpikin masentuneita.minä ja mies.se alko siitä ku tulin raskaaksi,vaikka lasta oltiin jo odotettukin.mutta tämä odotusajan arki.mä oon koko ajan väsyny ja pahaolo on jatkuvasti.oksella käyn melkein joka päivä.mä en oo ikinä oksentanu näin paljon ku nyt.ja tää väsymys on kauheeta.mä oon varmaan vanhettunu 10 vuotta.silmät aina sameet ja väsyneet ja tummat silmänaluset.sitte ku on vielä pieni epäily et kaikki ei ois kohdallaan ja testien oottaminen ja koko ajan pelkääminen että jotain ois vialla.seksielämä on kuihtunu pois.4 kuukauteen ei oo sekstailtu,johtuen minusta.aina oon sanonu et seuraavan ultran jälkeen sit taas,mutta eipä siitä oo sittenkään mitään tullu.ku kerta kaikkiaan ei jaksa.kai tästä on kärsiny koko suhde.miten sais taas positiivisen mielen takas,vai palaako se enää koskaan?
minä&mies
masentuneet
4578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
muuta en osaa sanoa kuin että kannattaa ottaa asia neuvolassa puheeksi ja jos siltä tuntuu niin pyytää vaikka lähete ihan psykiatrille ja mielellään tietty miehen kanssa yhdessä.
Tsemppiä! kyllä se iloksi kääntyy! :)
Noi on kyllä ihan normaaleja tuntemuksia, ja mielestäni nyt teidän tulisi panostaa kunnolla suhteeseenne. Vaikkei sinua haluttaisikaan niin anna silti miehelle,ehkäpä itse jopa alat pitämään siitä taas. Ottakaa toisenne enemmän huomioon. Annan usein miehelle vaikkei haluttaisikaan, mutta pidänpähän toisen tyytyväisenä. Miehelle seksi on kuitenkin tärkeä osa elämää ja vaikuttaa muuhun elämiseen enemmän kuin naiset ehkä ajattelevat.
Voihan olla että tilanne paraantuu automaattisesti n. 3 :n ensimmäisen raskauskuukauden jälkeen kun se pahaolo alkaa kaikota ja jaksat enemmän henkisestikin. Älkää missään nimessä jatkako tuollaista elämää pitkään. Entäs sitten jos tulee raskauden jälkeinen masennus ja vauvan kanssahan perhe joutuu kovalle koetukselle.
Ihan muutama spontaani pikku ohje, jotka jotensakin toimivat meillä niin, että vaikeimmista (tähänastisista) vaiheista selvisi:
*Syö usein ja mitä tahansa vain parhaiten saat alas - terveellisyyteen ehtii tarkemmin panostaa, kun pahoinvointi hellittää.
*Lepää, laiskottele ja NUKU niin paljon kuin voit! Useimmilla väsymys hellittää neljännellä-viidennellä kuulla ainakin siedettävälle tasolle.
*Opettele armeliaisuutta ulkonäkösi suhteen, mutta toki panosta laittautumiseen entiseen malliin jos/kun siltä vähänkin tuntuu, keksi vaikka tyyliisi jotakin uutta piristävää.
*Harrasta kevyttä ulkoliikuntaa (kävely/pyöräily) mieluiten joka päivä edes 30 min.
*Seksiä ei kannata kokonaan jättää väsymyksen (tai pahoinvoinninkaan) takia, itse asiassa ikävät raskausoireet voivat siinä puuhassa unohtuakin hetkeksi, kun antaa miehen viedä. Teet vain miehellesi (ja itsellesikin) selväksi, että mies saa nyt olla aktiivisempi osapuoli, koska olet nyt sattuneesta syystä niin väsynyt!
*Yritä vain olla ajattelematta sikiöseulontoja ja kaikkia mahdollisia ongelmia - muuten siitä itse ajattelusta tulee suuri ja todellinen ongelma! (olen itsekin taipuvainen "krooniseen huolestuneisuuteen".) JA jos et vain voi olla ajattelematta, käännä masennus ärtymykseksi (siitä saa voimaa!): ennen vanhaan mitään tutkimuksia ei tehty ollenkaan - ja ehkä ihmisillä oli vähemmän turhia pelkoja ja stressiä raskauksista. Sillä jatkuva pelkohan juuri aiheuttaa masentuneisuutta, ja avuttomuuden tunnetta muidenkin asioiden suhteen, joita etenkin raskaana on liiankin helppo keksiä. Jos suinkin pystyt, yritä viljellä huumoria, vaikka mustaakin!
ja koittakaa nauttia pienistäkin asioista! Irtaantukaa välillä arjesta! Ja muistakaa pyytää apua, etenkin jos olo tuntuu nyt noinkin väsyneeltä. Ei ole paha asia kääntyä ammattiauttajien puoleen jos omat voimat ei riitä. Parempi hakea apua ennenkuin joutuu pattitilanteeseen. Ottakaa asia puheeksi neuvolassa ja huolehtikaa, että saatte tukea ja apua kotiin myös lapsen syntymän jälkeen. Se kuitenkin on raskasta aikaa, etenkin jos on masentunut ja väsynyt. Tsemppiä, ja onnellista odotusta teille!