mitä teen…
Noin kolme vuotta sitten tapasin elämäni naisen. Hän on hyvän kaverini sukulainen, leskenä ollut nyt pari vuotta. Hän auttoi minua tietokoneongelmien kanssa ja opetti käyttämään konetta. Hän on älykäs, oma ikäiseni, fiksu ja tulemme hyvin juttuun. Mitään suhdetta meillä ei ole ollut mutta minä haluaisin lähempää tuttavuutta, voisin ajatella jopa avioliittoa.
Hän ei halua ja sanoi, että ei halua minkäänlaista läheistä ihmissuhdetta enää koskaan. Väittää oman elämänsä olleen niin raskas että ei jaksa ja sanoi olevansa ensi kertaa elämässään vapaa vailla vastuuta kenestäkään paitsi itsestään.
Tiedän kyllä, että hänen äidillä oli mielenterveysongelmia koko ikänsä ja joutui lopulta pakkohoitoon, vanhin poika on ollut narkomaani alle kaksikymppisestä ja mies sairasti pitkään ja oli viimeiset vuodet täysin sekaisin. Vaimo jäi lopulta varhennetulle eläkkeelle omaishoitajaksi. Mies kuoli vuoden päästä ja jätti vaimonsa puille paljaille, hänellä on pieni eläke eikä edes omaa asuntoa. Minä voisin tarjota hänelle hyvän ja turvallisen loppuelämän rinnallani, mutta ei halua ei.
Mitä voin tehdä, vai voiko tässä tilanteessa tehdä enää mitään?
Noin kolme vuotta sitten tapasin elämäni naisen. Hän on hyvän kaverini sukulainen, leskenä ollut nyt pari vuotta. Hän auttoi minua tietokoneongelmien kanssa ja opetti käyttämään konetta. Hän on älykäs, oma ikäiseni, fiksu ja tulemme hyvin juttuun. Mitään suhdetta meillä ei ole ollut mutta minä haluaisin lähempää tuttavuutta, voisin ajatella jopa avioliittoa.
Hän ei halua ja sanoi, että ei halua minkäänlaista läheistä ihmissuhdetta enää koskaan. Väittää oman elämänsä olleen niin raskas että ei jaksa ja sanoi olevansa ensi kertaa elämässään vapaa vailla vastuuta kenestäkään paitsi itsestään.
Tiedän kyllä, että hänen äidillä oli mielenterveysongelmia koko ikänsä ja joutui lopulta pakkohoitoon, vanhin poika on ollut narkomaani alle kaksikymppisestä ja mies sairasti pitkään ja oli viimeiset vuodet täysin sekaisin. Vaimo jäi lopulta varhennetulle eläkkeelle omaishoitajaksi. Mies kuoli vuoden päästä ja jätti vaimonsa puille paljaille, hänellä on pieni eläke eikä edes omaa asuntoa. Minä voisin tarjota hänelle hyvän ja turvallisen loppuelämän rinnallani, mutta ei halua ei.
Mitä voin tehdä, vai voiko tässä tilanteessa tehdä enää mitään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
että et voi. Ainakaan tällä hetkellä. Pysy ystävänä ja katso mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)
kunnioittaisin hänen päätöstään.
Voi olla että ystävyytennekin loppuu, jos "jahtaat" häntä.
Lämpimät tunteet voivat syttyä vielä hänenkin puoleltaan.
Ehkä hän todella tarvitsee nyt "omaa" aikaa.
Naisena tiedän, että sitä on aina liian vähän.
Vaikutat niin rauhalliselta ja ajattelevaiselta mieheltä, odottele tovi, ehkä asia korjaantuu toivomallasi tavalla..
Toivotan sinulle hyvää ystävyyden syksyä!
mieltä jo vastanneiden kanssa. Ole nyt ystävä, vahva tuki ja turva tarvittaessa. Itse arvostaisin juuri sinun kaltaista miestä.
Antoisaa ystävyyssyksyä molemmille!
Uskon että et voi tehdä mitään,hän on kokenut tosi kovia asoita elämässään ja haluaa olla vapaa,riippumaton kenestäkään.Ystävää hän varmaan tarvitsee,mutta kunnioita hänen päätöstään,anna aikaa,älä painosta,muuta en osaa sanoa.Hyvää syksyä molemmille.
Jo vastanneet ovat vastanneet viisaasti. Pakottaa ei voi ketään eikä aina kärsivällisyyttäkään varmuudella palkita haluamallasi tavalla. Ystävänä voit olla tukena, mutta en uskaltaisi myöskään vakuuttaa, että hän koskaan olisi halukas enempään. Tietenkin toivon, että hän sinut lopulta valitsisi, koska vaikutat rehdiltä mieheltä.
yhden viestin perusteella.
Analyysi Sinun luonteestasi on helppo tehdä. Ihminen, joka kulkee viestistä toiseen toisen perässä ja kaiken lisäksi nimettömänä nälvimässä, on pahansuopa ikävä ihminen - ja purkaa kiukkuaan sivullisiin, joilla ei ole yhtä paha olla. Minulla kun ei ole paha olla sinustakaan huolimatta. :)
Vie hänet jonnekkin pois tutuista nurkista.
Lappiin tai saaristoon. Ei pois kotimaasta.
Älä tyrkytä itseäsi vaan oli lähellä.
Viettäkää yhdessä niin teatteri kuin ulkoilu hetkiä.
ÄLÄ hoppuile! Kyllä te ehditte ehkä avioitua tai elää avoliitossa.
Ette te ole ainoata tässä tilanteessa.
Eräs ystävättäreni on samassa elämän vaiheessa. He asuvat "vissällä puheella" yhdessä.
Naisen lapset hyväksyy sen.
Toivon sinulle aikaa jaksaa odottaa.
Ystäväsi on sanonut mielipiteensä. Kertomasi perusteella hänellä ei ole todellakaan ollut tähän mennessä itsenäistä, omaa aikaa ennen kuin nyt.
Vapaus on kallis asia.
Hän joutuisi taas jakamaan elämänsä uuden ihmisen kanssa, ja sitä hän ei jaksa ainakaan vielä, vaikka olisitte kuinka läheiset.
Ole hyvä ystävä.
ovat mielipiteensä ennen minua sanoneet ja olen samaa mieltä: anna aikaa ja ole ystävä. Oletteko keskustelleet tilanteesta? Itse leskenä nautin vapaudestani enkä halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa saati sitten avioitua. Mieheni kuoli kolmisen vuotta sitten ja kahteen vuoteen en juuri ollut edes tekemisissä miesten kanssa. Viitisen kuukautta on ollut uusi miesystävä kuvioissa. Ystävyys on kullan arvoinen asia.
Paras olla ystäviä. Kyllä se luonto tikanpojan
puuhun vetää.
Miten osoitat rakkautasi? Nainen ei halua itsestään vain seksikohdetta ja olla auttaja. Sitotumattomana hän voi valita itse tekemisensä.
vain "kolahda" sillä tavalla, vaikka kaikki edellytykset olisivat. Esim. itseni kohdalla hyvin harva mies on kiinnostanut pitkän elämäni varrella. Ystävyys on arvokasta.
itse ajattelin,eli tämä ko. nainen ei vaan kykene nyt rakastumaan ja ehkäpä olet aivan "väärä" ihminen Hänen rakkaudentunteensa herättäjäksi.
Myös kovia kokeneena oletan tietäväni ettei pitkiin aikoihin kukaan kiinnosta siten että suhdetta tai avioliittoa jaksaisi .
Ensin on hoidettava itsensä parisuhteen vaatimaan kuntoon ja näin ikätyttönähän se vie voimia toisella tavoin kuin nuorempana. :)
Minulla hieman samat jauhot pussissa ja olen vannonut,että ikinä ei niin kaunista ja rohkeaa enää tule,joka saisi pääni pyörälle.Olen nyt yksin ollut jo parikymmentä vuotta ja vieläkin menee hyvin!En minä silti mikään miesvihaaja ole mutta minun on näin hyvä.