Ajattelin kysyä pientä tai aika suurtakin vinkkiä kokeneilta vartijoilta anonyymisti, koska en kehtaa ottaa asiaa puheeksi täällä kivitalossa, enkä oikein uskallakaan.
Olen ollut vartijana 3 kuukautta ja oppinut talon tavat joten kuten. Kuiteskin mieltäni askarruttava ongelma on seuraava: Olen 170 cm lyhyt ja painan 58 kiloa. Eli aikamoisen ruipelo vartijan hommiin. Minua ei kiinnosta voimailu, vaan olen ajatellut hoitaa hommani päätä käyttäen ja keskustelemalla.
Tämä johtaakin siihen, kun eilen jouduin töihin osastolle, missä on paljon isoja, painoja nostelevia vankeja. Menin normaalisti osastolle jakamaan postia, kun yksi isokokoinen, suht hullun näköinen vanki otti päästäni silmälasit ja laittoi ne itselleen päähän. Pyysin antamaan lasit takaisin, mutta hän ei antanut. Pyysin uudestaan ja hän kieltäytyi. Aikamme tingattuamme, hän meni koppiinsa lasit päässään, eikä antanut laseja minulle. Koska olin yksin, en uskaltanut hakea laseja, vaan jaoin muillekin vangeille postit ensin. Lopulta menin hakemaan viimeistä kertaa silmälasejani, vanki kieltäytyi edelleen antamasta niitä minulle. Otin kännykkäni taskusta ja ajattelin soittaa apua muilta osastoilta. Ennenkuin ehdin soittaa mihinkään, vanki nappasi puhelimeni ja laittoi sen selkänsä taakse. En tohtinut alkaa haastamaan riitaa, joten poistuin osastolta äkkiä. Vanki huusi vielä perääni, että SAATANAN vellihousu!
Matkalla osastolta pois, tajusin, että jos menen tästä jollekin vasikoimaan, tulee kusiset oltavat. Vankilassahan vasikat on alinta kastia.
Eilisestä viisastuneena, laitoin tänään piilolinssit silmiini ja jätin lompakon, kellon, sormuksen ja muut henkilökohtaiset tavarani kaappiini. Sieltä niitä ei kukaan vie. Nyt kysyisinkin, että miten minun kannattaa menetellä? Uskallanko hakea silmälasit ja kännykän pois itsekseni, sillä kyseinen vanki moikkailee ja tuntee jengiläisiä? Uskallanko kertoa esimiehelle tai kollegoille? Onneksi tajusin sulkea liittymän eilen kotiin päästyäni.
Auttakaa joku, sillä olen pikku paineessa...
Olen ollut vartijana 3 kuukautta ja oppinut talon tavat joten kuten. Kuiteskin mieltäni askarruttava ongelma on seuraava: Olen 170 cm lyhyt ja painan 58 kiloa. Eli aikamoisen ruipelo vartijan hommiin. Minua ei kiinnosta voimailu, vaan olen ajatellut hoitaa hommani päätä käyttäen ja keskustelemalla.
Tämä johtaakin siihen, kun eilen jouduin töihin osastolle, missä on paljon isoja, painoja nostelevia vankeja. Menin normaalisti osastolle jakamaan postia, kun yksi isokokoinen, suht hullun näköinen vanki otti päästäni silmälasit ja laittoi ne itselleen päähän. Pyysin antamaan lasit takaisin, mutta hän ei antanut. Pyysin uudestaan ja hän kieltäytyi. Aikamme tingattuamme, hän meni koppiinsa lasit päässään, eikä antanut laseja minulle. Koska olin yksin, en uskaltanut hakea laseja, vaan jaoin muillekin vangeille postit ensin. Lopulta menin hakemaan viimeistä kertaa silmälasejani, vanki kieltäytyi edelleen antamasta niitä minulle. Otin kännykkäni taskusta ja ajattelin soittaa apua muilta osastoilta. Ennenkuin ehdin soittaa mihinkään, vanki nappasi puhelimeni ja laittoi sen selkänsä taakse. En tohtinut alkaa haastamaan riitaa, joten poistuin osastolta äkkiä. Vanki huusi vielä perääni, että SAATANAN vellihousu!
Matkalla osastolta pois, tajusin, että jos menen tästä jollekin vasikoimaan, tulee kusiset oltavat. Vankilassahan vasikat on alinta kastia.
Eilisestä viisastuneena, laitoin tänään piilolinssit silmiini ja jätin lompakon, kellon, sormuksen ja muut henkilökohtaiset tavarani kaappiini. Sieltä niitä ei kukaan vie. Nyt kysyisinkin, että miten minun kannattaa menetellä? Uskallanko hakea silmälasit ja kännykän pois itsekseni, sillä kyseinen vanki moikkailee ja tuntee jengiläisiä? Uskallanko kertoa esimiehelle tai kollegoille? Onneksi tajusin sulkea liittymän eilen kotiin päästyäni.
Auttakaa joku, sillä olen pikku paineessa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et kykene hoitamaan työtäsi muuta kuin toisten takana seisten olelmalla ns. hyvä vartija, ja se onkin se oikea linja. Jatka samaan malliin, ole rento, tarkkaile, tee ilmiantoja ja homma pelaa, no proplem! Älä ihmeessä ala hankalaksi vangille ilman todellista syytä, koska se on kivinen tie jos alat patoumiasi vankiin purkamaan.
Epävarmana itsestäsi et etenkään pienikokoisena kykene omaamaan auktoriteettiä, eli turha alkaa pullistelemaan.
Sama homma niillä ketkä hankkineet itsellen kokoa tai alkaneet trenaamaan jotakin kamppailujlajia. Itseluottamus hankitaan jo lapsena, eikä se kasva lihasten myötä. Etenkään kun lihas hankitaan aineilla.
Mutta kyllä sinä pärjäät nakkivarkaiden kanssa ihan siinä missä isompikin mies.
Ne itsensä edes miehenpuolikkaaksi treenanneet urpot ovat jo ehtineet katkeroitua ja "mulkustuneet". Siinäpä ei enää sitten auta mikään, kun ei ole kavereita eikä mitään, eikä kenenkään kanssa pärjätä, aina vittuillaan ja ollaan mulkkuja ja poltetaan sillat joka suuntaan. En tiedä onko se vaivansa arvoista edes itselleen katkeroituneelle mulkulle?
Jatka vain kauppojen kärryjen keräilyä, ja nauti haaveestasi "linnnan ritarina". Kauppojen vartijoiden työ on yhtä arvokasta kuin tuleva linnatyösi...
Tai sitten... muista ottaa myös iltalääkkesi säännöllisesti.. ilman omia titrauksia....
Kyllä myymälässä äxönii on enemmän kun linnassa. Mutta jonkunhan se päätyö on tehtävä ja toimitettava vankeja sinne linnaan lusimaan ja pilalle passattavaksi.
ko asiasta.hoidat työsi hyvin niin kkuin tähän astikin.jos haluat tehdä jotain asian hyväksi taitaisi se olla että menet selliin siis sen vangin tykö ja kerrot miten olet aina ihaillut ja halunnut dominoivaa vankia elämääsi.tämä vanki kyllä antaa sinulle lasit takaisin koska jokaisessa japanilais elokuvassa on vastaanottajalla lasit silmillä.tästä alkaa vielä elämäsi kestävä seikkailu.pidä hauskaa!
Menet heti aamulla sen selliin ja kimität kovalla äänellä, NYT SÄ SAA¤ANAN SOKEA ANNAT MUN RILLIT JA KAPULAN TÄNNE! VUOROKAUSI VUOKRA NÄISTÄ OLI 1000E JA SÄ MAKSAT VAIKKA PERS¤LLÄS SEN.
Tämä on kopio Kaapon ekasta kirjotuksesta. Muistaako kukaan Kaapoa? Hauskat tarinat olivat ehdottomasti sivuston parhaimmistoa. Kunnes Kaapon suu tukittiin...
Ja hae se helvetin puhelin pois sieltä kongilta (tai käske jonkun toisen hakea)! Siinä ei paljon littymän sulkemiset auta, kun talo valmiiksi täynnä sim-kortteja! Alan vaihto ja äkkiä! Jessus sentään...
sitä voimailua, kun ei tuo keskustelu ja pään käyttö tunnu tuottavan tulosta noinkaan arkipäiväisessä tilanteessa?! En tiedä, mut kävipähän vaan mielessä...