Koiraihmiset! Neuvoa kaivataan!
Pian 4 vuotta täyttä am.cockerspanielinarttuni, vallan valloittava tapaus, mutta silti pari asiaa on keturallaan. Taustaksi voin kertoa, että likka on äärettömän kiltti ja tottelevainenkin (itse koulutettu), mutta tottelevaisuutta häiritsee ongelma nro 1.
1)
Ruoka!
Tämä säätelee likan elämää, aamusta iltaan. Poikkeuksia ei ole! Opettamista on yritetty tavalla jos toisellakin, silti kaikki muu ympärillä unohtuu, kun on kyse ruoasta, mistä tahansa sellaisesta. Käytös EI muutu agressiiviseksi, mutta vahtiminen on sitä luokkaa, että kovempi hermoisellakin menee pasmat sekaisin touhua katsellessa. Ja mikä pahinta, toinen koiramme (3-vuotias hybridi-uroa) nauttii ruoasta hitaasti, mutta sen syöminen oleellisesti häiriintyy, kun 20 cm päässä tuijottaa kaksi kekälettä odottaen, milloin voi iskeä toisen ruokakupin kimppuun. Jenkillä ei ole ylipainoa, joetn fyysiseen kuntoon tämä ruokafetissi ei ole vaikuttanut, mutta käytös häiritsee yli-innokkuudellaan ja jatkuvalla levottomuudelle. Syömisprosessista itsestään, kertaakaan en ole kuullut, että ensimmäinenkään koiran kuivamuonan "papana" olisi rusahtanut hampaissa, ne menevät suoraan kupista vatsalaukkuun koskemattakaan hampaita.
2)
Kyse on samaisesta nartusta. N. kerran parissa kuukaudessa jenkki-narttu saa mitä ilmeisemmin hormonaalisesta toiminnasta johtuvan parin viikon kauden astumisen iloa ja sisälle tarpeiden tekoa. Muuten tapaus on täysin sisäsiisti. Kuvailemani kausi on menossa par aikaa. Lenkillä likka käy 3 kertaa päivässä aamun lyhyemmästä lenkistä aina illan pitkään lenkkiin (virtsaaminen tapahtuu yöllä). Astuminen on sidoksissa tähän "kauteen", sitä tehdään jopa yöllä emännän tai isännän jalkaan ja astumisintoa siivittää levottomuus ja voimakas läähättäminen...
Ongelmien ratkaisemisen avuksi voin kertoa, että rakkautta ja ihmisten läheisyyttä ko. jenkki-narttu kyllä on saanut. Leikkikaverikin on kotona (hybridi-uros), tullut perheeseen 2 kk sitten. Virtsaamis- ja astumiskausi ei voi olla sidoksissa uroksen saapumisesta perheeseen, sillä sitä on jatkunut viime kesästä saakka ja tuolloin uros ei ollut vielä perheessä. Ko. narttu on astutettu kerran.
Löytyykö "kohtalotovereita" ja jos löytyy, miten tilanteista on selvitty? Selostus voi olla epäselvä ja monimutkainen, mutta jos vastaavanlaisia tapauksia löytyy lukijoiden koirista, tiedän, että henkilöt tunnistavat oireet ja kokonaisuuden. Ja kuten jo painotin, ruoka-asiassa on käytetty monia konsteja, mutta jotain on varmasti jäänyt huomaamatta... Mutta mitä??
Pian 4 vuotta täyttä am.cockerspanielinarttuni, vallan valloittava tapaus, mutta silti pari asiaa on keturallaan. Taustaksi voin kertoa, että likka on äärettömän kiltti ja tottelevainenkin (itse koulutettu), mutta tottelevaisuutta häiritsee ongelma nro 1.
1)
Ruoka!
Tämä säätelee likan elämää, aamusta iltaan. Poikkeuksia ei ole! Opettamista on yritetty tavalla jos toisellakin, silti kaikki muu ympärillä unohtuu, kun on kyse ruoasta, mistä tahansa sellaisesta. Käytös EI muutu agressiiviseksi, mutta vahtiminen on sitä luokkaa, että kovempi hermoisellakin menee pasmat sekaisin touhua katsellessa. Ja mikä pahinta, toinen koiramme (3-vuotias hybridi-uroa) nauttii ruoasta hitaasti, mutta sen syöminen oleellisesti häiriintyy, kun 20 cm päässä tuijottaa kaksi kekälettä odottaen, milloin voi iskeä toisen ruokakupin kimppuun. Jenkillä ei ole ylipainoa, joetn fyysiseen kuntoon tämä ruokafetissi ei ole vaikuttanut, mutta käytös häiritsee yli-innokkuudellaan ja jatkuvalla levottomuudelle. Syömisprosessista itsestään, kertaakaan en ole kuullut, että ensimmäinenkään koiran kuivamuonan "papana" olisi rusahtanut hampaissa, ne menevät suoraan kupista vatsalaukkuun koskemattakaan hampaita.
2)
Kyse on samaisesta nartusta. N. kerran parissa kuukaudessa jenkki-narttu saa mitä ilmeisemmin hormonaalisesta toiminnasta johtuvan parin viikon kauden astumisen iloa ja sisälle tarpeiden tekoa. Muuten tapaus on täysin sisäsiisti. Kuvailemani kausi on menossa par aikaa. Lenkillä likka käy 3 kertaa päivässä aamun lyhyemmästä lenkistä aina illan pitkään lenkkiin (virtsaaminen tapahtuu yöllä). Astuminen on sidoksissa tähän "kauteen", sitä tehdään jopa yöllä emännän tai isännän jalkaan ja astumisintoa siivittää levottomuus ja voimakas läähättäminen...
Ongelmien ratkaisemisen avuksi voin kertoa, että rakkautta ja ihmisten läheisyyttä ko. jenkki-narttu kyllä on saanut. Leikkikaverikin on kotona (hybridi-uros), tullut perheeseen 2 kk sitten. Virtsaamis- ja astumiskausi ei voi olla sidoksissa uroksen saapumisesta perheeseen, sillä sitä on jatkunut viime kesästä saakka ja tuolloin uros ei ollut vielä perheessä. Ko. narttu on astutettu kerran.
Löytyykö "kohtalotovereita" ja jos löytyy, miten tilanteista on selvitty? Selostus voi olla epäselvä ja monimutkainen, mutta jos vastaavanlaisia tapauksia löytyy lukijoiden koirista, tiedän, että henkilöt tunnistavat oireet ja kokonaisuuden. Ja kuten jo painotin, ruoka-asiassa on käytetty monia konsteja, mutta jotain on varmasti jäänyt huomaamatta... Mutta mitä??
Vastaukset 1
Vanhimmat
...sitä että koirat syövät eri huoneissa?! Onhan se epäreilua toista koiraa kohtaan, kun ei saa rauhassa syödä. Tällä tavoin olisi ainakin uroskoiran rauhassa syöminen taattu?!