noniin, elikkäs... kaipaisin hieman neuvoja. minulla on tämmöinen tilanne: olen 17-vuotias, pian 18. seurustelen rakastamani miehen (23) kanssa. emme ole kihloissa, emme asu yhdessä, mutta olemme seurustelleet reilun vuoden, ja näemme joka päivä. meillä menee todella hyvin, vaikka välillä on todella hankalaa, mutta kaikesta ollaan selvitty. asun vielä kotona vanhempieni luona,samoin miesystäväni. ongelma on sellainen, että haluaisin lapsen, minä sekä mieheni haluttaisiin lapsi. mieheni on töissä, mutta se ei ole vakituista, pian hän alkaa etsimään vakituista työtä. minä opiskelen helsingissä ja etsin parhaillaan keikka luontoista työtä mitä tehdä opiskelujen ohella. jotta saisi hommattua asunnon. kaipaan siis apua että mitä minun olisi hyvä tehdä tässä tilanteessa, ei ole asuntoa eikä töitä, mutta haluaisin lapsen, haluaisin sen todella. tämä ei ole mikään hetkellinen mielihalu, vaan olen miettinyt lapsen hankintaa kauan, ja nyt olen aivan varma että sen haluan, mutta en tiedä miten se tulisi onnistumaan, pitääkö opinnot keskeyttää vai miten tämänkin asian kanssa tulisi toimia? en ole mikään tyypillinen 17-vuotias vastuuton hihittäjä-pissis, vaan olen vastuuntuntoinen ja ikäisekseni vanha, viisas ja muutenkin aikuismainen. olen valmis hoitamaan lasta, minulla on paljon kokemustakin, minulla on kaksi kummilasta ja muutenkin olen hoidellut lapsia ja eläimiä koko nuoruuteni. opiskelen siis ensimmäistä vuotta ammattikoulussa. kiitän ja kumarran jo valmiiksi jos joku ihana ihminen jaksaisi minua neuvoa. :)
APUA!!!
neuvoja kiitos...
91041
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuuluu yleensä ihmisen luonteeseen. on kuitenkin sekä itselle että lapselle parempi että se lapsi syntyy kotiin missä vanhemmilla on jo se oma koti ja talous kunnossa. silloin jaksaa lapsen kanssa paremmin.
kerkeättehän te niitä lapsia hankkia myöhemminkin , vai mitä? ei se ole mukavaa sinne sosiaaliinkaan mennä rahaa anomaan sitten jos tuloja ei ole. ajatelkaa nyt vähän pitemmälle. ensin asunto ja ainakin toisella vakituinen työ.
Totta totta totta totta... Aina ei kannata ajatella kaikkea mitä haluaa. Lapsen syntyessä tulee vähän muitakin huolia. Vakuutukset, lääkärit, ruoat, vaatteet, rattaat, vaunut, tuttipulloista leikkikehiin, KAIKKI aika, Jos parisuhde ei ole tarpeeksi vakaalla pohjalla, voin kertoa, että paineet kasvavat räjähdysmäisesti! Ette ole vielä päivääkään asuneet yhdessä... Kokeilkaa eka sitä vaikka vuosi, pari...? Hankkikaa koira vauvaa odotellessa, jos sen hoitaminen tuottaa mitään hankaluuksia, voitte heti unohtaa vauvat!
Minulla oli myös krooninen vauvakuume.
Mieti, mistä tuo kaipuu voisi todella johtua. Se voi olla luonteessasi eli sinulla voi olla vahva huolenpitovietti tms. Kannattaa kuitenkin odottaa, että toisella ainakin on vakinainen työ tai ainakin opiskelut ohi. Kun vauva tulee, aikataulut pitää järjestää uudelleen ja opiskelujen jatkaminen on sekä taloudellisesti että käytännöllisesti vaikeampaa. Monet ovat sen tehneet, mutta kivuttomamminkin voisi selvitä.
Sinulla on enää pari vuotta opiskeluja jäljellä. Keskustele poikaystäväsi kanssa tulevaisuudesta, onko hän valmis saattamaan sinut vihille ja olemaan rinnallasi loppuelämänsä. Mahdollisten lasten kannalta ei ole järkevää tehdä vain "katsotaan nyt" ratkaisuja.
Jäitä hattuun!
Myö alettiin seurustella kun olin 18, muutettiin yhteen vuoden sisällä, mentiin siitä vuoden sisällä kihloihin, vauvakuumeeseen hommattiin koiran pentu ja puoltoista vuotta sen jälkeen huomattiin että NYT vihdoin ollaan ihan varmoja ja hommattiin vauvakin, tai no vauva on laskettu saapuvaksi tammikuussa :D
Odottele nyt vielä hetki ennen ku päätät mitään. Hommaa koira, sen hoitaminen on vaikeeta, mutta helpompaa kuin lapsen. Ja sitä rakastaa melkein yhtä paljon kuin omaa lastaan :D
Muutat sen miehes kanssa yhteen, eli vuokraatte kämpän ja kokeilette miltä se arki oikeasti tuntuu. Maksatte luonnollisesti itse kaikki kulunne, jos vielä 18 vuotispäivänäsikin kaikki menee hyvin, ei ku lapsentekoon ja naimisiin.
kiitos tästä neuvosta. minulla siis on jo koira, peräti kaksi kappaletta. rakastan heitä kuin kuuta nousevaa, ja hoidan hyvin. joten koiran hommaaminenkaan ei tässä tilassa auta vauvakuumeeseen. kämppää ollaan pian hakemassa, ja kosintakin on tiedossa, kunhan tulee oikea tilanne. ollaan juteltu tulevaisuudesta, ja haluamme olla yhdessä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. yhteisestä arjesta meillä on paljon kokemusta, perjaatteessa asun poikaystäväni perheen luona, harvoin olen kotona. koirat ovat mukanani aina poikaystävän luona. olisi kiva vielä kuulla kokemuksia joltain joka on joskus ollut samassa tilanteessa, että miten se lapsenteko tälläisessä vaiheessa sujui. :)
Jos todella olet niin viisas ja vastuuntuntoinen kuin väität, tiedät tasan tarkkaan itsekin vastauksen. Kannattaa hoitaa oma elämä ensin raiteilleen ja sitten siirtyä lapsenteko puolelle.
toisen perheen nurkissa, kuin pyörittää sitten kaksin sitä omaa taloutta.
vai maksatko ruuasta ja asumisesta jne poikaystäväsi perheelle?
voin kokemuksesta sanoa että kyllä se arki kummasti muuttuu kun sitten muutetaan kaksin asumaan, eikä asuta toisen vanhempien nurkissa..
Mutta jos tyttö on vasta "HALUAMASSA" lasta, niin turhaa kehottelemaan mutsin nurkille! Apua! Siitähän tulee painajainen! Ja jos vauvakuumeinen kyseinen henkilö on noin kauan jo ajatellut, että hankkiiko lapsen ja on vielä ikäisekseen viisas, niin kyllä pitäisi olla jo pillit pussissa omaa elämää perustamaan! Nyt on kyseessä perheen perustaminen, mikä kannattaa todella valmistella huolella. Toki kaikesta selviää...Itse tekisin sen tyylillä, en kerjuulla...