Mieheni on kohta 50 ja itse olen vähän päälle 40. Miehelläni ei ole lapsia, minulla on.
Hänen hartain toiveensa on tulla vielä isäksi ja olen alkanut itsekin toivoa että me voisimme saada yhteisen lapsen. Itselläni on säännölliset kuukautiset ja olen edellisillä kerroilla tullut tosi helposti raskaaksi. Mieheni isäkin oli lähellä 50:tä saadessaan kuopuksensa.
Taitaa vain aika olla vähissä molemmilla. Suhteessamme on kaikki kunnossa se vaan on vielä aika nuori, eikä olisi silti hyvä hätiköidäkään. Jäitä hattuun? En nyt täältä ole hakemassakaan vastausta. Mutta kokemukset tai mielipiteet ovat tervetulleita.
Hänen hartain toiveensa on tulla vielä isäksi ja olen alkanut itsekin toivoa että me voisimme saada yhteisen lapsen. Itselläni on säännölliset kuukautiset ja olen edellisillä kerroilla tullut tosi helposti raskaaksi. Mieheni isäkin oli lähellä 50:tä saadessaan kuopuksensa.
Taitaa vain aika olla vähissä molemmilla. Suhteessamme on kaikki kunnossa se vaan on vielä aika nuori, eikä olisi silti hyvä hätiköidäkään. Jäitä hattuun? En nyt täältä ole hakemassakaan vastausta. Mutta kokemukset tai mielipiteet ovat tervetulleita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
onnea yritykselle.toivottavasti onnistuu
Äitini oli neljänkymmenen ja isäni viisikymppinen, kun pikkusisareni syntyi. Pikku iltatähtönen, meillä ikäeroa on kymmenen vuotta! =)
En ole nähnyt mitään syytä miksi vanhempani olisivat olleet liian vanhoja, siskoni syntyessä!
Kyllä kai se on teidän omasta halusta ja jaksamisesta kiinni.
Siskoni on nyt teini ja aivan normaali sellainen... (hmmmm... ehkä hieman hemmoteltu, on ehkä vieläkin se meidän pikkuinen =))
Ja käsittääkseni vanhempani eivät ole sitä katuneet, että hankkivat vauvan vielä sen ikäisinä. Päinvastoin!
Minulla on myös muutama ystävä, kenen vanhemmat ovat olleet neljä-viisikymppisiä heidän syntyessään ja heidän mukaansa ainoa "huonopuoli" on ollut se, että koulun ensimmäisillä luokilla "hävetti, kun muiden lasten vanhemmat oli nuoria". Ja sekin oli ohi menevä vaihe!