Aamuni alkaa parilla mukillisella kahvia, voileivällä ja mansikkajogurtilla, johon laitan mustikoita. Aterian yhteydessä nappaan 150 mg:n venlafaksiinikapselin. Se kohottaa mielialaa kummasti, mutta se saa päässä tuntumaan oudolta. Tunteet eivät toimi ihan normaalisti, mikä on hyvä juttu ettei ahdistuneisuus vie mennessään. Se aiheuttaa hieman tokkuraisuutta ja hikoilu on voimakasta. Tänään oli taas melko outo olo. En ollut oikein juttutuulella, koska olin jotenkin säikky ja vaitonainen.
Päivän päätteeksi nautitaan 45 mg:n mirtatsapiinitabletti. Se väsyttää ja saan nukutuksi hyvin yöt (kärsin unettomuudesta yli 10 vuotta ja nyt tuolla em. mielialalääkkeellä ongelma on entinen).
Taas viimepäivinä on alkanut ankarasti v-tuttamaan vaikka noita troppeja vedänkin säännöllisesti ja lääkärin määräyksestä. En tiedä, ei onnekski sellaista koko ajatusmaailman vievää ahdistuneisuutta ole ollut, mutta pelottaa senkin uhka. Viikonloppu onneksi tulossa ja nyt tuntuu että haluaisi nukkua sen kaiken vapaan. Voi olla että syön loppuelämäni mielialaa nostavia lääkkeitä, koska en ehkä kykene saamaan sellaista elämäntilannetta, että olisin tyytyväinen ja tuntisin itseni hyväksi ja riittäväksi, eli rakastetuksi.
Päivän päätteeksi nautitaan 45 mg:n mirtatsapiinitabletti. Se väsyttää ja saan nukutuksi hyvin yöt (kärsin unettomuudesta yli 10 vuotta ja nyt tuolla em. mielialalääkkeellä ongelma on entinen).
Taas viimepäivinä on alkanut ankarasti v-tuttamaan vaikka noita troppeja vedänkin säännöllisesti ja lääkärin määräyksestä. En tiedä, ei onnekski sellaista koko ajatusmaailman vievää ahdistuneisuutta ole ollut, mutta pelottaa senkin uhka. Viikonloppu onneksi tulossa ja nyt tuntuu että haluaisi nukkua sen kaiken vapaan. Voi olla että syön loppuelämäni mielialaa nostavia lääkkeitä, koska en ehkä kykene saamaan sellaista elämäntilannetta, että olisin tyytyväinen ja tuntisin itseni hyväksi ja riittäväksi, eli rakastetuksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Voi olla että syön loppuelämäni mielialaa nostavia lääkkeitä, koska en ehkä kykene saamaan sellaista elämäntilannetta, että olisin tyytyväinen ja tuntisin itseni hyväksi ja riittäväksi, eli rakastetuksi."
Teillä on hyvä unelma. Kuitenkin jotta voisimme auttaa teitä, olisi teidän vastattava muutamiin kysymyksiin:
1. Minkä ikäinen olette ?
2. Mikä tapahtuma laukaisi masennuksenne ?
3. Mitä te arvostatte ihmisessä ?
4. Mikä on teidän koulutuksenne ?
5. Asutteko omillanne vai vanhemmillanne ?
6. Onko teillä säännöllistä hoitoa ?
7. Mikä on taloudellinen tilanteenne ?
Kaikkea parasta teille.
Oliko tuo "hyvä aloitus" v-ttuilua vai tottako? Joskus minun on vaikea erottaa hyvää ja pahaa tarkoitusta.
Ongelma on siinä ettei tahdo saada elämää "kantamaan". Luulin SB:n jo muistavan minut, mutta olen 28,8-vuotias omillaan asuva lukion ja ammatillisen tutkinnon suorittanut. Olen kärsinyt ehkä lapsesta saakka masentuneesta mielialasta, mutta lopullinen naula iskeytyi arkkuun muutaman viimeisen vuoden aikana.
Minulla ei ole mitään, mitä tämänikäiseltä veronmaksajalta odotetaan. Olen siis kannattamaton yksilö, suorastaan kuluerä tälle yhteiskunnalle. Yritän edelleen opiskella, koska haluan kehittyä, kasvaa ja saada paremmat valmiudet päästä joskus töihin. Koen voimakasta arvottomuutta siitä etten ole sijoittunut vielä työelämään, enkä ole kyennyt hankkimaan perhettä. Perhe on yksilön tärkein tukiverkosto. Toki maksan pientä veroa opintoetuuksista, ostan hyödykkeitä ja työllistän esimerkiksi mielenterveysalan ihmisiä ja opettajia. Mutta koen syyllisyyttä tilanteestani. Asiat voisivat toki olla huonomminkin, esim. jos olisin alkoholisoitunut, syrjäytynyt ja huumeongelmainen.
Lisäksi tämä kaikki ahdistaa minua henkilökohtaisestikin. En osaa hyväksyä tätä tilannetta ja elää ilman huolehtimista. Kaikki vaikeudet johtuvat huonosta kivijalasta. Kivijalka ei kanna ja rakenteet horjuvat. En ole oppinut hyväksymään itseäni. Jos onnistun jossakin, se on vain tuuria. On vaikeaa onnistua elämässä, jos joka päivä saa turpiin itseltään, ajattelee olevansa turha, ruma, heikko jne...
PITÄISI VOIDA AJATELLA: Olen yhtä hyvä kuin kaikki muutkin. Minulla on paljon taitoja ja hyviä ominaisuuksia. Saan olla kiitollinen kaikesta tästä. Pidän itsestäni ja varmasti minua voisi joku nainen rakastaakin. Olen tärkeä ja arvokas Luojan luomus.
"Oliko tuo "hyvä aloitus" v-ttuilua vai tottako? Joskus minun on vaikea erottaa hyvää ja pahaa tarkoitusta."
Se ei ollut v-ttuilua.
"Ongelma on siinä ettei tahdo saada elämää "kantamaan"."
Kaikki asiat lutviutuvat omalla painollaan.
"Olen kärsinyt ehkä lapsesta saakka masentuneesta mielialasta, mutta lopullinen naula iskeytyi arkkuun muutaman viimeisen vuoden aikana."
Kertokaa toki lisää.
"Olen siis kannattamaton yksilö, suorastaan kuluerä tälle yhteiskunnalle."
Arvottomuuden tunteenne liittyy sairauteenne. Teidän on syytä antaa anteeksi kaltoinkohtelijoillenne, ja ottaa moraalinen ylemmyys. Tunteillanne on leikitty ja te olette nielaisseet syötin. Ette ole uhri. Teidän pitää määrittää itsenne teidän kykyjenne mukaan, ei sen mukaan mitä muut ajattelevat teistä.
"Yritän edelleen opiskella, koska haluan kehittyä, kasvaa ja saada paremmat valmiudet päästä joskus töihin."
Sitten teette sen omaan tahtiinne. Me kaikki olemme herran huomassa. Ilmottautukaa vaikka johonkin vertaistukiryhmään tai terapiaan. Aloittkaa lukemaan kirjoja niin saatte näkemystä ja itsekunnioitusta.
"Koen voimakasta arvottomuutta siitä etten ole sijoittunut vielä työelämään, enkä ole kyennyt hankkimaan perhettä."
Älkää määrittäkö itseänne työnne tai yhteiskunnallisen statuksenne mukaan. On monia ihmisiä jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä. Olette vielä nuori mies, 28 vuotta.