lapselle erityisoppilaan aseman hankkimisesta?
Kuntakohtaiset erot tuntuvat olevan isoja tässäkin asiassa, joten olisi mielenkiintoista kuulla, jos joillakin on kokemusta tästä asiasta.
Juttelin erään pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevan luokanopettajan kanssa, joka kertoi, että heidän koulussaan aletaan asian valmisteluun heti kun lapsen diagnoosi on varmistunut.
Helsingissä yritetään säästää viimeiseen asti ja asia pitkittyy ja mutkistuu sen mukaisesti.
Miten muualla?
Kuntakohtaiset erot tuntuvat olevan isoja tässäkin asiassa, joten olisi mielenkiintoista kuulla, jos joillakin on kokemusta tästä asiasta.
Juttelin erään pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevan luokanopettajan kanssa, joka kertoi, että heidän koulussaan aletaan asian valmisteluun heti kun lapsen diagnoosi on varmistunut.
Helsingissä yritetään säästää viimeiseen asti ja asia pitkittyy ja mutkistuu sen mukaisesti.
Miten muualla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
vielä vuodenkin matka viralliseen erityisoppilaaksi asettamiseen. Sen nimittäin tekee opetusvirasto ja asioita käsitellään siellä vain kerran vuodessa.
Mutta koulu voi tehdä jo paljon asian eteenpäin viemiseksi ennen sitä. Tiedän tapauksia, että esim. Lastenlinnan sairaalasta tulee erityisopettaja seuraamaan kouluun oppilaan opiskelua ja tutustumaan häneen sekä hänen ongelmiinsa. Tämä on erityisen tärkeää, koska luokanopettajan koulutuksessa ei käsitellä erityisoppilaiden ongelmia mitenkään, eikä riittävää kokemusta ole edes kaikilla koulun erityisopettajillakaan juuri kyseisestä diagnoosista.
Tämän konsultoinnin perusteella voidaan pohtia, miten lasta voidaan koulussa parhaiten auttaa jo ihan siinä vaiheessa ennen virallista erityisoppilaspäätöstäkään.
ne vanhemmat, jotka ovat saaneet lapsensa sellaiseen kouluun, missä oikeesti erityisoppilas otetaan huomioon ja hän saa asianmukaista opetusta. Niitä kouluja ei montaa ole koko Suomessa.
Minulla on kokemusta vain sellaisista ESY-luokista, joihin ns. vaikeat tapaukset on työnnetty pois opettajien silmistä. Meilläpäin taitaa olla vain yksi erityisryhmä, jossa annetaan oikeaa opetusta ja jossa on pätevä opettaja tehtävässään. Tämäkään ryhmä ei toimi koulun sisällä, vaan ihan eri paikassa. Koulujen ESY-opetukset meilläpäin ovat opettajien suojatyöpaikkoja. Niissä toimii "opettajat" vailla minkään laista pätevyyttä ja he saavat pitää paikkansa vuodesta toiseen, koska kukaan muu ei sitä hommaa muuten tekisi. Kukaan ei edes valvo näiden opettajien toimintaa. Heillä on se oma luokkansa ja systeeminsä ihan erillään ja he yksin päättävät mitä siellä tehdään. Aivan liian usein koulu saattaa loppua jo puolilta päivin, vaikka lukkarin mukaan pitäis olla kolmeen asti. Opettajalla kun on parempaakin tekemistä, niin ilmottaa vaan, et pääsette aikasemmin ja taatusti ei kakarat valita. Saavat huidella kartsalla monta tuntia täysin vanhempien tietämättä. Kotona kun luullaan, et lapsi on turvallisesti koulussa.
Näitä tapauksia meillä niin paljon, etten jaksa enempää selostaa, mutta itse en anoisi koskaan lastani ESY-luokalle, vaan vaatisin normaaliluokalle erityisavustajan lapselle, jos sitä tarvii. Jos lapsi kärsii isosta ryhmästä, niin nykyäänhän ne monesti muutenkin jakaa pienempiin ryhmiin luokan sisällä, miksi ei voisi soveltaa käytäntöä erityislasten kanssa.
Aivan hukkaan heitettyä kaikki aika mikä on erityisopetukseen käytetty. Meidän lasten uuden oppiminen jämähti siihen. Kaikki aika noilla luokilla menee vaan siihen, että opettaja yrittää pitää edes jonkinlaista järjestystä luokassa ja saa oppilat istumaan paikoillaan. Ei siinä kukaan mitään opi.
Minulle sanoi kerran yks sukulainen, joka toimii opettajana Helsingissä peruskoulussa, että ainakin
Hesassa ne ESY:t on ihan p:stä. Naurettavaa touhua, ei niitä kukaan ota tosissaan. Se on vaan ajankulua, ei muuta. Oppimisen kanssa ei mitään tekemistä.
paljonkin jossain kouluissa? Kaipa niitä on.
Ne ovat kuitenkin ihan vanhan ajan apukoulun tasoa ja kertomasi perusteella niissä ei edes pyritä opettamaan oppilaita. Mutta sehän on aivan edesvastuutonta touhua lapsia kohtaan!
Nykyisin kuitenkin noita luokkalyhenteitä on jos sun jonkinlaisia, on tarkkaavaisuus- ja hahmotushäiriöistä kärsiville omansa jne. Ne ovat erityisopetuksen luokkia ja niissä nimenomaan on tarkoitus auttaa lasta oppimaan ottamalla huomioon hänen erityisvaikeutensa.
Lisäksi on erityisopetuksen pienryhmiä, joissa saattaa olla parhaimmillaan luokanopettajan lisäksi enemmän kuin yksi koulunkäyntiavustaja. Mutta se on jo suorastaan luksusta, kun ottaa huomioon, miten suurin osa kouluista kärsii erityisopettajien ja avustajien puutteesta.
Nyt kuitenkin on paljon ollut kesän aikana keskustelua Hesarin palstoillakin siitä, että mikä opetustapa on paras erityisoppilaille, jakaa kaikki omiin luokkiinsa vai yhdistää erityisopetusta osaksi tavallista luokkaopetusta. Itse olen tavalliseen luokkaan integroinnin kannalla, vai pitäisikö sanoa, että hyväksyn sen, koska muuta ei rahan puutteen takia ole lapseni koululla tarjota ilmeisesti.
Lapsen oppimiskyvyssä ei ole puutteita kun vain olosuhteet ovat suotuisat hänen kannaltaan, eikä hän ole häirikkö, että häiritsisi luokassa kenenkään toisen opiskelua. Enemmän häirikköjä löytyy ihan ns. tavallisissa oppilaissa.
Ja nykyisinhän on tyyli muuttunut sillä tavalla, että erityisopetuksen tunneilla käyvät kaikki oppilaat vuorollaan, sillä halutaan varmistaa tietty oppimisen taso jokaisen kohdalla ilmeisesti.
käy niitä ihmisiä, jotka saavat sellaisen kunnan alueella asua, missä on asiat hoidettu kuvaamallasi tavalla.
Täällä meilläpäin on aivan takapajulan touhua.
Varmaan johtuu myös siitä, että liian moni opettaja on vailla minkäänlaista ammatillista pätevyyttä.
Täällä juuri lähtökohtana on, että syy on vain kasvatuksessa tai vast. ei haluta mitenkään myöntää, että voisi yrittää miettiä mikä on todellinen ongelma ja koskaan ei ole vika koulussa tai opettajassa.
Tämä missä asumme ei ole kuitenkaan aivan pieni kylä vaan yli 60.000 ihmisen kaupunki.
Kouluja paljon ja lähes kaikki yhtä huonotasoisia.
vanhempien aktiivisuudella, että vaadittaisiin kuntaan päteviä opettajia, kun eivät päättäjät sen vertaa tajua, että heitä järjestettäisiin.
Tuo on surkea tilanne perheiden ja ennen kaikkea lasten kannalta. Minkähän verran siellä tapahtuu huostaanottoja kouluvaikeuksien takia kun lapset eivät saa tarvitsemaansa ja perusopetuslain lupaamaa apua. Vanhempien sokea syyllistäminen oppimisongelmista niin kuin kaikesta muustakin on sulaa tietämättömyyttä ja kostautuu kaikkein eniten lapsille niin tässä kuin yleensä kaikissa muissakin tilanteissa.
ihmisten ennakkoluuloisista asenteista erityisoppilaita kohtaan:
Tässä esimerkki lasten kouluelämän kahtiajaosta. Mitä tämän perusteella voi päätellä nykyisen yhteiskuntamme arvoista? Niiden, joilla jo on, pitäisi saada vielä lisääkin?
Pojan as 7-luokkaa integroidaan matikassa sekä fykessä tavalliselle yläasteelle. Heidän kanssaan näillä tunneilla on 7a ja 7b-luokan tyttöjä. Nämä luokat ovat keskiarvokarsinnoilla valikoituneita liikuntaluokkia, kaupungin todellista eliittiä (sanoi rehtori).
Yläasteen vanhempainillassa noin sadan ihmisen läsnä ollessa yksi äiti kysyi yläasteen rehtorilta: “Kun meidän lapsemme ovat päässeet näihin luokkiin tiukkojen karsintojen perusteella, niin miten voidaan taata heidän matematiikanopetuksensa taso, kun luokassa on näitä erityiskoulun oppilaita? Tytär kertoi, että siellä joku oppilas laski aika hitaasti.” Rehtori vastasi: “Niin… miten voidaan taata, että teidän oppilaanne pysyvät matematiikassa näiden erityisoppilaiden tahdissa?” Siihen vielä nousi matematiikanopettaja lisäämään: “Viime vuoden matematiikkakilpailun voittaja oli erityiskoulun oppilas, ja niin muuten oli kakkoseksi tullutkin.”
Heh-heh kaikille ennakkoluuloisille nipottajille!
näitä ennakkoluuloisia jne vanhempia kohtaan!
Vanhempien ennakkoluulot ovat monesti kaikkein pahimimpia ja satuttavimpia ............
äitien ja isien on hyvä aina ennakkoon miettiä
kun näitä epäasiallisia asenteitaan toisenlaisia ihmisiä kohtaan jakelevat ja huomauttelevat .......... sattuu muuten hyvin usein sinne omaan nilkkaan.......
puutteesta. Mutta tosi surkeaa, että aikuinen ihminen syyllistyy tuollaiseen ala-arvoisuuteen.
Mutta onhan tällä palstallakin nähty, että vanhempien haukkumisella ei ole rajaa. Ensin haukutaan juopoksi ja kun toinen ei sitä ole, niin haukutaan joka tapauksessa. Kaiken huippu oli se, kun solvattiin nimenomaan erityislapsiakin. Ja eräällä oli jossain vaiheessa sydämen asiana väärän tiedon levittäminen AS-lapsista.
Mutta siinä se noiden haukkujien taso nähdäänkin, mikä se lopulta on...