Iltaisin itken itseni puhki. Päätä särkee ja väsymys vie voimat. Tulevaisuus ja haavet ovat sanoja, joita en tunnista enään. Elän kuin zombie maailmassa, jossa en haluaisi olla. "olet vielä niin nuori, koita nyt jaksaa" sanoo ihmiset ympärilläni. Mutta mä en jaksa. Äiti itkee "miksi minun tyttäreni on niin onneton" hän kysyy. Katson aamuisin kun ihmiset lähtee töihin ja kouluun. Tavalliset ihmiset, tavallisissa arkiasioissa. Tahtoisin samaa... jaksaa aamuisin töihin ja hymyillä, tulla puhtaaseen kotiin ja tehdä arkisia ilta puuhia. Väsyttää, niin kamalasti, että oksettaa. Olen voimaton, samallalailla kun haavoittunut lintu. Sekään ei pääse lentämään. Niin kuin muut linnut.Juoma jota juon on taikajuomaa, se saa tuntemaan paremmaksi. Se turruttaa, niin etten tunne mitään. Taikamiehet tulee pelastamaan iltaisin ja vie kotiinsa yöksi. Olen lähellä taikamiestä, jota kohtaan en tunne mitään. Aamuisin se vie mut takaisin tyhjiöön. Ja taikajuomakin on loppu.Sitten taas itken. Toisinaan mietin ansaitsevani sen kaiken kivun ja tuskan mitä kannan, mutta en tiedä miksi. Ennen tunsin sanan tulevaisuus ja haavet. Silloin siihen kuului lapset ja mies, talo ja onnellisuus. Mutta olen likainen. En ansaitse haavetta, joten luovuin siitä.Nyt tunnen vain pelon.Maailma näyttää mustalta. Miten se voi olla niin musta? Osaan näytellä. Näyttelen iloista, mutta monet näkee sisälleni. he ajattelevat "Miten tuo tyttö ei pääse jaloilleen, niin helppoahan se on elää tässä maailmassa, tehdä asioita joita pitäisi tehdä. niinhän mekin teemme"En välitä enään, en jaksa. Väsyttää. En puhu kenellekkään, he eivät ymmärtäisi.En vastaa puhelimeen, se on liian raskasta.
Kaikki on niin hyvin
väsynyt
1327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinulle on tapahtunut jotain, mikä on pilannut ihanan unelmasi tulevaisuudesta ja elämänilosi. Rakas lapsi anna itsellesi aikaa ja ennen kaikkea anna anteeksi. Aina on uusi mahdollisuus, aika parantaa ja ne kauheat kliseet ovat TOTTA. Nyt sinun ei tarvitse mitään, ei väkisin iloita ei esittää mitään. Jos sinulla on perhe ympärilläsi, anna sen lämmön heijastua itseesi jos mahdollista, jos olet yksin, anna sulkiesi parantua tai ainakin arpien haavautua. Niin kauan kuin on elämää on toivoa. Elämä on koulu, jota käymme, siinä on iloa ja surua. Suuren menetyksen jälkeen voi saada vielä paljon iloa, pelko häipyy lopulta pois ja omat loat voi puhdistaa, sitten, kun sen jaksaa tehdä. Joskus tapahtuu myös ihmeitä!