Ihmettelen aina välillä tätä maailmanmenoa itsekseni ja pitihän nyt tännekin ihmetellä.
Mielestäni ensimmäinen asia, mikä kasvavalle lapselle elämäsisestä pitäisi opettaa, on vastuu itsestään. Vanhemman rakkauden pidän itsestään selvänä asiana. Sellainen ihminen, joka vastaa itsestään, pystyy arvioimaan ihan issekseen, mikä on hänelle sopivaa ja mikä ei. Olemme menossa aina vain enemmän (onko se amerikkailaista hölönpölyä vai mistä lie) siihen suuntaan, että joka paketissa pitää lukea, avaa tästä päästä -tyyliin. Oma ajattelu lakkautetaan täysin.
Mielestäni vaihtoehtoisten hoitomuotojen kohdallakin oma arviointi on paras tapa karsia huijausyritykset pois ja ainahan Suomessa varsinkin on erittäin helppo turvautua ainoastaan ja vain länsimaiseen lääketieteeseen niin kauan kuin sen hyväksi kokee. Kukaanhan ei pakota täällä menemään mihinkään muuhun hoitoon, vaan kyllä se itse pitää hakea ja etsiä.
Jotkut ihmiset haluavat uskoa ihmeisiin (itsekin olen halunnut, kun on todella kuolemanvakavasta sairaudesta kyse) ja hakevat siinä tapauksessa apua vaikka mistä. Silloin tulee kysymykseen hoitoa antavan henkilön vastuuntunto ja rohkeus sanoa aidosti ja rehellisesti, voiko hän sen ihmeen toteuttaa. Elämän ja kuoleman asiat yleensäkään eivät taida olla minkään suunnan hoitotieteen hallinnassa, joten niin lääkärien kuin vaihtoehtohoitajienkin täytyy olla rehellisiä, mutta EI julmia. Lääkäreiltä puuttuu usein taito ilmaista myötätuntoa, mitä vaihtoehtopuolelta taas useimmin löytyy yltiöpäisesti. Joten kaipaisin tasapainoa, eli lääkäreiden koulutukseen psykologista puolta enemmän ja vaihtoehtohoitajille realismia hoitojensa vaikutuksiin. Ei se parantumisihmettä estä, jos ihme on tapahtuakseen. Eikä ole epätieteellistä.
Olen vaihtoehtohoitojen lämmin kannattaja ja ilman muuta niitä ennen kuin kemiallisia oireen poistajamyrkkyjä. Toki: ruoka ja elintapamme ovat ensimmäinen lääkkeemme. Enemmän kuin vaihtoehtohoidoista, olisin huolestunut ihmisten mielialahoidoista, työperäisistä stresseistä (=turha kiire työpaikoilla), ihmelaihdutusdieettivalmisteista, tupakasta ja alkoholin suurkulutuksesta mm. Kukahan pistäisi nuo jutut huuhaa-listalle erittäin varottaviin asioihin ja niiden takana olevat tahot (tai ajan ilmiöt) todelliseen vastuuseen, että oikein lailla säädettäisiin asiasta. Olisihan se hyvä olla paperilla, että jos tupakoit ja teet työtä 20 tuntia vuorokaudessa, yhteiskunta pääsee sinusta halvemmalla ja kupsahdat sopivasti eläkkeelle päästyäsi, jos selviät siihen asti. Laki voisi myös julistaa, että juo pullo päivässä suomalaista viinaa, että kansantalous pysyy pystyssä. Lisäksi voisi senkin ilmoittaa, mielialapilleri päivässä pitää sinut kivasti poissa kalliista laitoshoidosta eikä lääkäreiden aikaa kulu niin paljon syiden pohtimiseen. Lopuksi vain, että kyllä Suomessa vaihtoehtolääketiede on marginaali-ilmiö ja jos se nyt on kauheinta mitä ihminen elämässään kohtaa ja käyttää, niin onpas päässyt sitten vähällä.
Mielestäni ensimmäinen asia, mikä kasvavalle lapselle elämäsisestä pitäisi opettaa, on vastuu itsestään. Vanhemman rakkauden pidän itsestään selvänä asiana. Sellainen ihminen, joka vastaa itsestään, pystyy arvioimaan ihan issekseen, mikä on hänelle sopivaa ja mikä ei. Olemme menossa aina vain enemmän (onko se amerikkailaista hölönpölyä vai mistä lie) siihen suuntaan, että joka paketissa pitää lukea, avaa tästä päästä -tyyliin. Oma ajattelu lakkautetaan täysin.
Mielestäni vaihtoehtoisten hoitomuotojen kohdallakin oma arviointi on paras tapa karsia huijausyritykset pois ja ainahan Suomessa varsinkin on erittäin helppo turvautua ainoastaan ja vain länsimaiseen lääketieteeseen niin kauan kuin sen hyväksi kokee. Kukaanhan ei pakota täällä menemään mihinkään muuhun hoitoon, vaan kyllä se itse pitää hakea ja etsiä.
Jotkut ihmiset haluavat uskoa ihmeisiin (itsekin olen halunnut, kun on todella kuolemanvakavasta sairaudesta kyse) ja hakevat siinä tapauksessa apua vaikka mistä. Silloin tulee kysymykseen hoitoa antavan henkilön vastuuntunto ja rohkeus sanoa aidosti ja rehellisesti, voiko hän sen ihmeen toteuttaa. Elämän ja kuoleman asiat yleensäkään eivät taida olla minkään suunnan hoitotieteen hallinnassa, joten niin lääkärien kuin vaihtoehtohoitajienkin täytyy olla rehellisiä, mutta EI julmia. Lääkäreiltä puuttuu usein taito ilmaista myötätuntoa, mitä vaihtoehtopuolelta taas useimmin löytyy yltiöpäisesti. Joten kaipaisin tasapainoa, eli lääkäreiden koulutukseen psykologista puolta enemmän ja vaihtoehtohoitajille realismia hoitojensa vaikutuksiin. Ei se parantumisihmettä estä, jos ihme on tapahtuakseen. Eikä ole epätieteellistä.
Olen vaihtoehtohoitojen lämmin kannattaja ja ilman muuta niitä ennen kuin kemiallisia oireen poistajamyrkkyjä. Toki: ruoka ja elintapamme ovat ensimmäinen lääkkeemme. Enemmän kuin vaihtoehtohoidoista, olisin huolestunut ihmisten mielialahoidoista, työperäisistä stresseistä (=turha kiire työpaikoilla), ihmelaihdutusdieettivalmisteista, tupakasta ja alkoholin suurkulutuksesta mm. Kukahan pistäisi nuo jutut huuhaa-listalle erittäin varottaviin asioihin ja niiden takana olevat tahot (tai ajan ilmiöt) todelliseen vastuuseen, että oikein lailla säädettäisiin asiasta. Olisihan se hyvä olla paperilla, että jos tupakoit ja teet työtä 20 tuntia vuorokaudessa, yhteiskunta pääsee sinusta halvemmalla ja kupsahdat sopivasti eläkkeelle päästyäsi, jos selviät siihen asti. Laki voisi myös julistaa, että juo pullo päivässä suomalaista viinaa, että kansantalous pysyy pystyssä. Lisäksi voisi senkin ilmoittaa, mielialapilleri päivässä pitää sinut kivasti poissa kalliista laitoshoidosta eikä lääkäreiden aikaa kulu niin paljon syiden pohtimiseen. Lopuksi vain, että kyllä Suomessa vaihtoehtolääketiede on marginaali-ilmiö ja jos se nyt on kauheinta mitä ihminen elämässään kohtaa ja käyttää, niin onpas päässyt sitten vähällä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Länsimainen yhteiskunta pitää luontais- ja vaihtoehtohoitoja huuhaana kun taas esim. idässä edellämainitut hoitomuodot ovat olleet käytössä jo useita satoja vuosia. Ei voi sanoa etteikö ne olisi toimivia, sillä juuri niissä maissa missä luontaishoidot kukoistavat, myös ihmiset kukoistavat niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja ihmisten elinikäkin on huomattavasti pidempi kuin länsimaissa.
Joku viisas joskus vertasi:
Terveys on kuin lampi, jonka pohjalla on kiviä. Kun ihmisen terveys heikkenee, lammen vesi laskee ja paljastaa pohjalla olevat kivet.
Länsimaissa ihmistä hoidetaan niin, että ne esiin paljastuneet kivet, laskeneen terveyden oireet koetetaan tökkiä takaisin pinnan alle, kun taas paras ratkaisu olisi täyttää lampi uudestaan vedellä.
Sen sijaan, että niitä oireita aina tökitään piiloon sitämukaa kuin ne ilmaantuuvat, tulisi mielestäni nykylääketieteen keskittyä myös ennaltaehkäisyyn ja ymmärtämiseen.
Eikä ihmistä tulisi koskaan kohdella objektina, jolla on sairaus. Olemme kaikki erilaisia ja toiselle ei välttämättä toimi se mikä taas toiselle toimii.
Siksi moni länsimainen lääkäri on päässyt ihmettelemään miten joku ihmeparantuu terminaalivaiheessa olevasta syövästä kun taas joku terve ja nuori ihminen kuolee käsittämättömästi johonkin arkiselta vaikuttavaan virustartuntaan esim. keukokuumeeseen.
se, että usein tämä sairastunut kehonosa...poistetaan, lääkitään pois pelistä tms. Ja kuinka kokonaisterveyden silloin käy. Mihin sairaus seuraavaksi iskee?
Minä taas muistan sellaisen "vitsin" joskus kuulleeni, että
"hölmöläinen sai uuden peiton, vaan se oli liian lyhyt, varpaat jäi näkyviin. No mitä sitä sitten tekisi ja ahaa, minäpä leikkaan ylhäältä peitosta osan ja ompelen sen alaosaan, niin ei varpaat näy."
Ei tämä vitsi nyt ihan täysin sovi ajatukseeni, mutta jotenkin kuitenkin.
erilaisia terveyskeinoja jotta itsestään huolehtiminen onnistuu.
http://geocities.com/yinyangparantaja/