Onko kokemuksia toipumisesta tilanteessa, jossa henkilöllä on ollut useita lieviä aivoinfarkteja? Miehelläni ( 35 v, 1-tyypin diabeetikko) on ollut pari isompaa tukosta ja useita pieniä. Oikea puoli on osittain halvaantunut (esim oikea jalka tulee laiskemmin perässä, hienomotoriikka oikealla kädellä vaikeaa) ja puhuminen on nielun halvaantumisen vuoksi todella vaikeaa. Ekan infarktin jälkeen myös sanoja oli kateissa.
Aivoverenkiertohäiriöt alkoivat keväällä kuukausi meidän kuopuksen syntymän jälkeen. Viimeisin ja pahin oli heinäkuun puolessa välissä. Fysioterapia ja puheterapia pyörivät nyt ja tässä opetellaan elämään tämän sairauden kanssa. Välillä huolettaa se, että hän ei mielestäni jaksa yrittää liikkua riittävästi, vaan jämähtää liikaa sängyn pohjalle. Tiedän, että masennus on yleistä aivoinfarktipotilailla, mutta ainakin mieheni väittää, että masennusta ei ole.
Jos jollakin on tietoa vastaavanlaisista tapauksista, taudin etenemisestä ja toipumisesta, olisin kiinnostunut.
Aivoverenkiertohäiriöt alkoivat keväällä kuukausi meidän kuopuksen syntymän jälkeen. Viimeisin ja pahin oli heinäkuun puolessa välissä. Fysioterapia ja puheterapia pyörivät nyt ja tässä opetellaan elämään tämän sairauden kanssa. Välillä huolettaa se, että hän ei mielestäni jaksa yrittää liikkua riittävästi, vaan jämähtää liikaa sängyn pohjalle. Tiedän, että masennus on yleistä aivoinfarktipotilailla, mutta ainakin mieheni väittää, että masennusta ei ole.
Jos jollakin on tietoa vastaavanlaisista tapauksista, taudin etenemisestä ja toipumisesta, olisin kiinnostunut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
palstaa www.avh.palaios.com
Siellä on rekisteröityneenä noin 100 aivoverenvuodon tai infarktisn kokeneita.Itselläni oli verenvuoto - leikattiin - olin vuoden sairaslomalla enkä enää töihin sitten kyennytkään.Toipuminen on yksilöllistä tietenkin mutta minulta kesti yli vuoden edes jonkinlainen toipuminen.Paljon voimia toipumiseen ja rinnallaeloon.Niitä todella tarvitaan
hyvät ystävät. mieheni on 64 v. ja Hänelle tuli kaksi peräkkäistä aivoinfarttia helmikuussa 2006.
Mieheni sairastaa II tyypin diabetestä.
Aivoinfartissa mieheltäni puhe- ja kävelykyky sekä oikeakäsi ei toiminut.Nämä kyvyt palautuivat
aika nopeasti siten, että nyt Hän kävelee kävely-
keppiä tukena käyttäen, jalka vähän laahaa.Puhe
on melko selvää, jotain sanoja ei aina tahdo muistaa,mutta muistaa kuitenkin kun pidempään miettii.Kiirettä ei saaa olla missään toimissa.
Kävimme hyvän erikoislääkärin luona mikä määräsi
miehelleni sokeri- ja verenpaine lääkityksen uusiksi,uudeella lääkityksellä sokeri- ja vere-
renpainearvot on saatu pysymään hyvinä.
Olette nuoria. Miehesi pitää hakeutua KELA:n kus-
tantamaan kuntoutukseen esim. Kuopioon, Neuroniin. Minun mieheni oli ko. paikassa 3:men
viikon jaksolla ja tuli paikasta kuin uutena ih-
misenä. Kuopion, Neruronisssa mielestäni saadan
aikaan ihmeitä. Tämän lisäksi miehelläni jatkuu
kuntoutus ja toimintaterapia 2x viikossa.
Mieheni on hyvin motivoitunut kuntouttamaan itseään,
Hän touhuaa koko päivän jotain, auttaa esim. minua ruuan laitossa. Jos ei muuta, niin polkee
kuntopyörää tai lenkkeilee. Oleemme olleet Hänen
sairastumisensa jäkeeen esim. ulkomaan matkoilla.
Emme useinkaan muista, eettä näin vaikeata asiaa
on edes meille tapahtunut.
Mielestäni pitää vain jaksaa kuntouttaa itseään eri tavoilla ja menetelmillä. Etsiä vertaistukea
ja lähteä pois sänkyn pohjalta. Aivoinfarttiin sairastuu vuosittain n 14000 henkilöä, emme ole yksin.Pitää vain yritää noudattaa
hyvin terveitä elämäntapoja, yrittää kuntouttaa itseään ja uskoa. että huomenna on uusi päivä ja
kaikki taas paremmin kuin tänään. Tsemmppiä!
Hei
minulta leikattiin anerysmä,jonka jälkeen ois leikattu vasen kaulavaltimo,mutta se olikin mennyt tukkoon.siinä ekassa leikkauksessa minulle oli tullut aivoinfakti,epilepsia ym
1v3kk meni kun kykenin jotenkin töihin jotekin...
kyllä minä sanon että se masennus on suurin asia ja pelko että jotain tulee.yrittäkää jäksaa siellä,kirjoittele