16 vuotias tyttäremme on hyvin masentunut, ollut yli vuoden. Hän kertoi vastikään käyneensä keskustelemassa ilm. perheneuvolassa tms. ongelmista ja oli kieltänyt ottamasta meihin yhteyttä. Nyt on ilmennyt muutakin, joka sai minut heräämään ja tilasin hänelle ajan psykiatrille, koska katson että tarvitsee välttämättä hoitoa.
Kerroin miehelleni että menen tyttären kanssa psykiatrille. Seurasi kauhea raivokohtaus.
Oli kuulemma viimeinen temppuni että yritän tehdä tytöstä hullua kun aletaan syöttää mömmöjä menee lopullisesti sekaisin. Tytölle pelotteli että ne lääkkeet lihottavat ja jää koukkuun ja tulee hulluksi kuten eräs tuttava.Alkoi sitten lahjomaan tyttöä luvaten ostaa sitä ja tätä.
Perheessä on ongelmia ja mies on narsisti, tosi vaikea.Ei varmasti lähde mihinkään keskustelemaan.
On käyty aikoinaan ja huhhuh...
Siis mitä, Olenko mä väärässä, en kyllä mielestäni mutta kaipaisin asiallisia mielipiteitä.
Sovittiin et tyttö menee vaikka salaa isältään.
Kerroin miehelleni että menen tyttären kanssa psykiatrille. Seurasi kauhea raivokohtaus.
Oli kuulemma viimeinen temppuni että yritän tehdä tytöstä hullua kun aletaan syöttää mömmöjä menee lopullisesti sekaisin. Tytölle pelotteli että ne lääkkeet lihottavat ja jää koukkuun ja tulee hulluksi kuten eräs tuttava.Alkoi sitten lahjomaan tyttöä luvaten ostaa sitä ja tätä.
Perheessä on ongelmia ja mies on narsisti, tosi vaikea.Ei varmasti lähde mihinkään keskustelemaan.
On käyty aikoinaan ja huhhuh...
Siis mitä, Olenko mä väärässä, en kyllä mielestäni mutta kaipaisin asiallisia mielipiteitä.
Sovittiin et tyttö menee vaikka salaa isältään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanoit miehesi olevan narsisti, ja näin äkkiseltään hän kieltämättä sellaiselta kuulostaa. Mutta miksi siis väität itse olevasi väärässä kun tiedät itsekin, ettet ole.
Lapsellasi on hätä ja hän tarvitsee ulkopuolisen apua. Jos lapsen täytyy mennä salaa isältään, niin sitten menee.
Lähde tyttäresi mukana ensimmäisille kerroille ja puhukaa avoimesti isän suhtautumisesta asiaan. Isän ei voi olettaa muuttavan mielipiteitään, mutta ehkä asiat jotenkin selviytyvät sinun, tyttäresi ja perheterapeutin yhteistyöllä! Itsekin aloin käymään nuorena terapiassa, ja se todella auttoi, kun sai keskustella asioita luottamuksellisesti osaavat ulkopuolisen henkilön kanssa. Voimia teille kummallekkin!
Apua tarvitsette varmasti molemmat, niin tyttäresi kuin sinäkin, miehestäsi puhumattakaan. Narsistin ongelma on vain juuri tuo, ettei hakeudu hoitoon, koska ei näe itsessään olevan mitään vikaa.
Omakohtaisesti voin sanoa, että narsistinen isä voi aiheuttaa todella pahoja tunnevammoja tyttärelle. Itselläni ja sisaruksillani kaikilla psyykkisiä ongelmia ja tunnevammoja narsistisen isämme toiminnasta ja rakkaudettomuudesta. Minulla ensimmäiset oireet alkoivat juuri 16-vuotiaana, mutta vasta nyt yli 3-kymppisenä olen psykoosin ja vaikean masennuksen kokemusten jälkeen terapiassa puinut asioita, ja ymmärrän, mistä kaikki psyykeongelmani ovat lähtöisin.
Herää vain kysymys, miksi olet miehesi kanssa jos hän on narsisti? Et kai vain itse satu olemaan narsistin tytär? Narsistin tyttärillä aina taipumus valita myös miehekseen narsisti, joka niin ihanalla tavalla muistuttaa omaa isää, jonka rakkaudesta jäi joskus paitsi. Vakka kantensa valitsee, sanotaan.
Ehdottomasti tyttäresi tarvitsee psykiatrin apua, mitä aiemmin, sen parempi. Olen itse tästä hyvä varoittava esimerkki, kun en ymmärtänyt itse ajoissa apua hakea, ja valitsin mieheksenikin narsistin.
Herää vain kysymys, voitko itse olla tuossa suhteessa onnellinen? Tunnistat miehesi narsistisuuden, mutta oletko valmis elämään hänen kanssaan siitäkin huolimatta? Narsistin kanssa ei kannata elää - tekevät meistä - parhaimmistakin - lopulta ihmisraunioita.