Onko toisilla tullut neljänkympin korvilla jonkinmoinen kriisi? Itsellä on tosi vaikea ja hankala kausi elämässä. Periaatteessa kaikki on hyvin, on perhe ja ihanat lapset, rahassa ei ryvetä mutta ruokaa on aina kaapissa. Eli ajasta on 90% sitä, että on äärimmäisen hermostunut, vit..nut, ärtyisä ja äreä. Ottaa päähän kaikki lasten kinat ja huutamiset, itse tulee huudettua ja siinä sitä taas ollaan oravanpyörässä... Vaikka joka päivä (tai ilta) päättää, että nyt en huuda ja nyt en hermostu, niin ei tarvita kuin 5min heräämisestä ja joku ihan turha - pikkuasia saa ihan raivon partaalle. Kamalinta on tiedostaminen, että oma käytös heijastuu omista lapsista takaisin ja täytyy sanoa että hienosti olen osannut opettaa tuon huutamisen taidon heillekin!
Lopetin pillerit koska oletin niiden olevan osasyy tähän. Tehtiin sterilisaatio ja tilanne sen kuin paheni. Nyt on kovia ovulaatiokipuja ja tuntuu että ne ennen täysin vieraat pms-oireet on tulleet ja ovat päällä melkein kaiken aikaa. Helpoin ja mukavin olo on ehkä vain kuukautisten aikaan muutama päivä. Tuntuu että kaikki hauskuus, ilo ja riemu on ihan "hukassa". Ainut mikä saa olon rennoksi ja tuntumaan hyvältä, on alkoholi. Se aina hetkellisesti helpottaa ja lievittää, eli rentouttaa niin että silloin ei tule huudettua ja hermot pysyy kurissa. En kuitenkaan juo kuin viikonloppuna muutaman viinilasillisen tai saunaoluen. Mulla taas vaikuttaa alkoholi psyykeen sillä tavalla, että huomaan masentuvani ja ahdistuvani sen mukavan olon jälkeen vain enemmän, joten siksi en käytä alkoholia kuin hyvin vähäisiä määriä. (En vain enää yhtään ihmettele niitä ihmisiä jotka helposti ratkeavat alkoholiin useinkin saadakseen siitä rentoutta ja mielihyvää.) Liikun nykyisin paljon, 3-4 kertaa viikossa ja syön ihan terveellisesti. Nukun hyvin yleensä. Harrastuksia on ja ne on itselle mieluisia ja mielekkäitä.
Kaikista hankalin asia on se, että sisimmässään haluaisi olla se lempeä, säyseä, kuunteleva, "hyvä" äiti. Vallan ottaa kuitenkin aina se huutava, rääkyvä ja mesoava puoli. Tuntuu että tämä vain pahenee iän (?) myötä.
Onko kukaan saanut apua esim. jostain luontaistuotteesta, tms. Syön kyllä monivitamiinia ja lisäksi rasvahappoja jo useampaa kuukautta. Vielä ainakaan en ole huomannut mitään eroa olotilassa. Tuntuu että miehenkin kanssa parisuhde huononee ihan tästä syystä. Mieluummin haluaisin kaiken vapaa-ajan viettää ihan yksinäni, erossa muista. Iltaisin kun muut nukkuu, tulee sitten se kaikki ulos itkuna ja suruna, pahana mielenä, kun ei tajua eikä tiedä, että mikä hitto "mua vaivaa" ja miksen voi / osaa olla oma entinen iloinen "tavallinen" ihminen joka vain joskus huutaa mutta osaa myös nauraa ja pitää hauskaa. Vai onkohan se tämäkin sitten vain osa sitä omaa luonnetta jota ei ikävä kyllä saa toiseksi muutettua vaikka miten haluaisi ja tahtoisi... Olen nyt vasta vanhempana huomannut miten äärimmäisen heikon stressinsietokyvyn omaan, eli voin stressata hirveän pienistä ja mitättömistä asioista. Toisaalta taas olen luonteeltani kuitenkin sellainen, että yritän lapsillekin aina opettaa positiivisuutta ja sitä, että kaikkeen pystyyn mitä tosissaan haluaa mutta sen eteen pitää tehdä työtä, yms. Ja juuri ne samat piirteet mitä itsessäkin on (hermostuu helposti, ei löydy malttia) tuntuvat äärimmäisen turhauttavilta kun huomaa että lapsissa on niitä ihan samoja piirteitä jotka kiitos perimän varmaan on heille seurausta minusta itsestäni!
Lopetin pillerit koska oletin niiden olevan osasyy tähän. Tehtiin sterilisaatio ja tilanne sen kuin paheni. Nyt on kovia ovulaatiokipuja ja tuntuu että ne ennen täysin vieraat pms-oireet on tulleet ja ovat päällä melkein kaiken aikaa. Helpoin ja mukavin olo on ehkä vain kuukautisten aikaan muutama päivä. Tuntuu että kaikki hauskuus, ilo ja riemu on ihan "hukassa". Ainut mikä saa olon rennoksi ja tuntumaan hyvältä, on alkoholi. Se aina hetkellisesti helpottaa ja lievittää, eli rentouttaa niin että silloin ei tule huudettua ja hermot pysyy kurissa. En kuitenkaan juo kuin viikonloppuna muutaman viinilasillisen tai saunaoluen. Mulla taas vaikuttaa alkoholi psyykeen sillä tavalla, että huomaan masentuvani ja ahdistuvani sen mukavan olon jälkeen vain enemmän, joten siksi en käytä alkoholia kuin hyvin vähäisiä määriä. (En vain enää yhtään ihmettele niitä ihmisiä jotka helposti ratkeavat alkoholiin useinkin saadakseen siitä rentoutta ja mielihyvää.) Liikun nykyisin paljon, 3-4 kertaa viikossa ja syön ihan terveellisesti. Nukun hyvin yleensä. Harrastuksia on ja ne on itselle mieluisia ja mielekkäitä.
Kaikista hankalin asia on se, että sisimmässään haluaisi olla se lempeä, säyseä, kuunteleva, "hyvä" äiti. Vallan ottaa kuitenkin aina se huutava, rääkyvä ja mesoava puoli. Tuntuu että tämä vain pahenee iän (?) myötä.
Onko kukaan saanut apua esim. jostain luontaistuotteesta, tms. Syön kyllä monivitamiinia ja lisäksi rasvahappoja jo useampaa kuukautta. Vielä ainakaan en ole huomannut mitään eroa olotilassa. Tuntuu että miehenkin kanssa parisuhde huononee ihan tästä syystä. Mieluummin haluaisin kaiken vapaa-ajan viettää ihan yksinäni, erossa muista. Iltaisin kun muut nukkuu, tulee sitten se kaikki ulos itkuna ja suruna, pahana mielenä, kun ei tajua eikä tiedä, että mikä hitto "mua vaivaa" ja miksen voi / osaa olla oma entinen iloinen "tavallinen" ihminen joka vain joskus huutaa mutta osaa myös nauraa ja pitää hauskaa. Vai onkohan se tämäkin sitten vain osa sitä omaa luonnetta jota ei ikävä kyllä saa toiseksi muutettua vaikka miten haluaisi ja tahtoisi... Olen nyt vasta vanhempana huomannut miten äärimmäisen heikon stressinsietokyvyn omaan, eli voin stressata hirveän pienistä ja mitättömistä asioista. Toisaalta taas olen luonteeltani kuitenkin sellainen, että yritän lapsillekin aina opettaa positiivisuutta ja sitä, että kaikkeen pystyyn mitä tosissaan haluaa mutta sen eteen pitää tehdä työtä, yms. Ja juuri ne samat piirteet mitä itsessäkin on (hermostuu helposti, ei löydy malttia) tuntuvat äärimmäisen turhauttavilta kun huomaa että lapsissa on niitä ihan samoja piirteitä jotka kiitos perimän varmaan on heille seurausta minusta itsestäni!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinua vaivaavat alkavat vaihdevuodet, usko tai älä.
Noin ne alkoivat minullakin. Sain kauheat pultit, jos vaikka vain hammastahnatuubin korkki putosi lattialle ja kieri kylppärin pölyisimpään nurkkaan.
Nyt se huvittaa, muttei naurattanut silloin. Ja ihan samanlaisia ajatuksia kelailin minäkin, että lapsissa näkyvät mun kaikki vittumaisimmat luonteenpiirteeni, jotka minä puolestaan olen perinyt vanhemmiltani jne. jne. Jossain välissä pidin tapanani viikonloppuisin juoda pari siideriä, mutta huomasinpa että tulin entistä ärtyisämmäksi, kun kaksi pulloa oli liian vähän, eikä enempää voinut juoda. Siksi lopetin ajoissa, ettei olisi karannut mopo käsistä. Pahimpaan unettomuusjaksoon ja kolme kertaa yössä heräilyyn ostin luontaistuotekaupasta kärsimyskukkavalmistetta, jota otin hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Se auttoi. Hormoneja en halunnut ruveta syömään, koska olin nuorempana popsinut pillereitä ihan tarpeeksi.
Minua auttoi aika ja vain aika. Toki vieläkin tulee kausia, että hormonit hallitsevat elämääni, mutta ei enää niin pahasti. Kyllä se sinullakin tuosta tasaantuu. Yhden neuvon annan: älä sorru ryyppäämään! Ilo elämään voi löytyä ihan yllättäen ja nopeastikin. Toivon ainakin niin, sinullekin.
...muttei oo enää. Kävin pari vuotta psykologisessa vyöhyketerapiassa ja löytyihän sieltä SYY moiseen käytökseen. Loppui sitten aikanaan kun asiaa työstin. Suosittelen lämpimästi. Googleta. Mulla ei siis johtunut vaihdevuosista, tosi harvalla ne nelikymppisenä alkaa...
Ketjun aloittajahan sanoi, että hänelle on tehty sterilisaatio. Maallikkojärjellä ajattelisin, että kyllä sellainenkin voi vaikuttaa hormonitasapainoon ja vaihdevuosioireiden aikaistumiseen. Itselläni ne alkoivat hetikohta toisen lapsen syntymän jälkeen. Olin silloin vähän yli nelikymppinen, ja systeemin alasajo oli melko rajua. Ensin muutama vuosi runsaita kuukautisvuotoja, sitten menkat tulivat miten sattuu, sen jälkeen kerran vuodessa, ja kaikki muut oireet siihen lisäksi. Nyt alkaa helpottaa, kun kymmenen vuotta on kulunut. Mutta tietysti olemme yksilöitä, eikä asioita voi yleistää.
...hormoneihin mitenkään, sillä munasarjojen toiminta ei häiriydy. On tietty mahdollista potea jotain oireita mutta liekö kuitenkin psykoperäisiä...
mummo tauti.