Yritämme poikaystäväni kanssa tehdä lasta ja mietin välillä kauhulla millainen synnytys tulee olemaan! Joten kertokaa kauneimpia ja kauheimpia kokemuksianne, jotta pystyn varautumaan tulevaan!
Kuinka pian synnytyksen jälkeen voi taas harrastaa seksiä? Minkälaiseen kuntoon "paikat" menee synnytyksessä?
Kiitos vastauksista jo etukäteen ja hyvää kesää kaikille!
Kuinka pian synnytyksen jälkeen voi taas harrastaa seksiä? Minkälaiseen kuntoon "paikat" menee synnytyksessä?
Kiitos vastauksista jo etukäteen ja hyvää kesää kaikille!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sain ensinmäisen lapseni 18-vuotiaana.
Synnytys käynnistettiin ja kesti kaikkinensa 11tuntia.Kaikista tuskallisin vaihe oli avautumisvaiheessa.Onneksi sain ebidulaarin ja se poisti kaikki kivut.Ponnistusvaihe kesti 18min,en tuntenut siinäkään kipua.Välilihaa leikattiin pikkuisen.
Paikat olivat hellinä n.1kuukauden synnytyksen jälkeen.Seksi sujui kuitenkin ihan normaalisti alun arastelun jälkeen.
Toinen synnytykseni kesti 3tuntia 8min.
Avautumisvaiheessa olo oli aika tuskallinen, mutta nyt ponnistusvaihe teki kipeintä ja kesti 8min.En saanut kivunlievennystä.
Välilihaa ei tarvinnut leikata,eikä se myöskään repeytynyt.Joten alapää oli hellänä vain muutaman viikon.Seksi sujui taas ihan normaalisti.
Olen mieheltäni kysynyt tuntuuko alapää erilaiselta kun ennen raskauksia ja hän ei huomaa mitään eroa.Ja ainahan lantionpohjan lihaksia kannattaa kuntouttaa.
Jokainen ihminen on erilainen ja synnytyksetkin ovat aina erilaisia.Älä turhaan murehdi kipua,vaan nauti tulevasta raskaudestasi.
Nykyään on hyvin tehokkaita kipulääkkeitä ja neuvolasta saa neuvoja synnytykseen ja muuhunkin raskauteen koskeviin kysymyksiin.
Hyvää kesää!
Minulla synnytys käynnistettiin 10 pv lasketun ajan jälkeen, koska lapsen sydänkäyrä oli liian tasainen. Suoneen oksitosiinitippa ja lapsivesikalvot puhkaistiin. Samallla kiinnitettiin vauvan päähän sydänääniä mittaava anturi. Supistukset alkoivat heti kovina, tauottomina ja kiikkustuolissa ehdin olla suunnilleen puolitoista tuntia ennen kuin oli pakko siirtyä sängylle nappailemaan ilokaasua. Toisin kuin mitä muilta olen kuullut niin mulla se ei tosiaankaan aiheuttanut minkäänlaista hilpeyttä; tuskat olivat sen verran kovat. Suunnilleen klo 11:sta klo 15:sta vedin jatkuvasti ilokaasua. En juurikaan muista tapahtumista tällä välillä oikein mitään. Kolmen maissa kätilö ehdotti epiduraalia ja suostuin saman tien. Epiduraali helpotti oloa mulla puoleksi tunniksi. Sen jälkeen kivut palasivat. Sain lisäannoksen mutta se ei enää vaikuttanut. Kätilö arveli minulle epiduraalin epäonnistuneen, kun vaikutus oli niin lyhyt. Tämän jälkeen alkoi väkeä lapata huoneessa oikein olan takaa. Vauvalta otettiin päästä verinäytteitä, jotta tiedettäisiin kärsiikö se hapenpuutteesta siellä kohdussa. Ponnistusvaihe oli minulla kaikkein parhain. Kipua en juurikaan tuntenut. Epiduraali vaikutti kuitenkin sen verran, että en tuntenut ponnistussupistuksia ja näin ollen ponnistin aina kätilön käskystä, kun en tiennyt milloin olisi pitänyt ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti kauan ja alettiin puhua imukupista. Kokosin kuitenkin itsestäni naarasleijonan, koska en halunnut lapseni syntyvän imukupilla ja työnsin vauvamme maailmaan. Alapäähän jouduttiin tekemään iso episotomia haava ja lisäksi repesin episotomiahaavan lisäksi parista muustakin kohtaa. Tikkaus ei sattunut sillä episotomia haava puudutettiin. Pari pinnallista repeämää oli klitoriksen lähettyvillä ja niitä hiukan nipisteli kun ne tikattiin. Istukka paineltiin sitä ennen mun vatsasta. Itse en tuntenut istukan syntymistä ollenkaan. Sain sen sitten myöhemmin nähtäväksi. Vauvaa en saanut heti syliini, sillä minulla oli ollut vihreää puuromaista lapsivettä, jota vauva oli ilmeisesti vetänyt henkeensä. Vauvan nielu imettiin ja hänet kiidätettiin teho-osastolle tarkkailuun. Seuraavana päivänä pääsin sitten katsomaan ihanaa tyttövauvaamme. Keuhkoaspiraatioepäilyt olivat olleet turhat ja sain myös seuraavan päivän aikana tytön mukaani osastolle.
Naiset kertovat synnytystarinoitaan samalla tavalla kuin isoisät sotajuttujaan. Eikä mikään ihme. Synnytys on naisille ehdoton extremejuttu; hirveä kokemus, josta ei kuitenkaan halua luopua (nyt kun se on turvallisesti takana).
Se sattuu! Minun synnytykseni käynnistettiin ja kesti 9 tuntia. Ponnistusvaihe kesti täyden tunnin ja siinä puristettiin kyllä kaikki voimat, mitä suinkin löytyi. En ikinä ole ollut niin puhki!
Tosin tunnen sellaisiakin tapauksia, joissa koko hoito on ollut ohi tunnissa. Ja sellaisiakin, joiden synnytys on kestänyt toista vuorokautta, eikä se kuulemma ollut mitenkään kamalaa!
Eli - se on ihan henkilökohtainen juttu. Mutta suosittelen kaikkia mahdollisia kivunlievityskeinoja (paitsi aquarakkuloita!)
Yhden synnytyksen jälkeen paikat ovat ihan entisellään ja ihan ilman kummempia tehojumppia.
Kyllä lapset ovat kaiken vaivan arvoisia. Onnea yritykselle ja hyvää kesää!
...minun kohdallani,onneksi sinulle tai monelle muullekaan ei käy samoin,kunhan muistat pitää hoitokoneistossa puolesi! omalla kohdallani kaikki mahdollinen meni mönkään ja loppu tulos oli se,että synnytin yksin (kätilö ei uskonut,että ensikertalainen voi synnyttää niin nopeasti,koko synnytys ajaksi merkittiin lopulta kuitenkin 11 tuntia...)koska kätilö huimi koko ajan muualla,lisäksi lapsi painoi kilon enemmän kuin oli arvioitu,joten syntyessään vailla mitään kontrollia repi paikat niin,että minun paikkailtiin useammalla kymmenellä tikillä.Paikat olivat kipeät useita vuosia sen jälkeen!olen erittäin pieni kokoinen,joten alatie synnytys muutenkin oli vaakalaudalla,,,lisäksi en saanut minkäänlaista kivunlievitystä (kun aikaa piti muka olla vielä sen antamiseen...)joten olin mennyt tajuttomaksi ilm. kivuista kun lapsi oli syntynyt,siitäpä kätilö meidät sitten löysi,vauva oli pahoin kylmettynyt,mutta selvisi ja oli ihme ja kumma täysin terve.Kokemus oli semmoinen,etten toista lasta ole koskaan uskaltanut tehdä,kerran tulin tosin vahingossa raskaaksi ja kysyin heti,että saanha keisarinleikkauksen.Sellaista ei luvattu pelkän edellisen huonon kokemuksen perusteella,joten menin paniikkiin ja tein abortin,jota kadun ikäni ja josta syytän ko. kaupungin erittäin ala-arvoisesti toimivaa terveyshuoltoa!Itseni lisäksi en tunne muita pahoja traumoja saaneita,joten taatusti sinullakin menee kaikki hyvin,kunhan olet tiukkana oikeuksistasi!
.. en samanlaista synnytyskokemusta ole kokenut kuin sinä, mutta mulla toinen synnytys oli hirvittävä kokemus ja liittyi nimenomaan kätiön välinpitämöttömyyteen. Jälkihoito jäi tekemättä. Papereissa ei mitään niistä lue, ikään kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan. Sitä vaivaa sitten hoidettiin ja kaikki ok aikanaan, mutta päätin, että lapsiluku on täysi.
Synnytyin yksin. Ilmeisesti se on riski. Ettei kukaan pidä äidin puolta, ja on kätiön armoilla.
Nyt miehen kanssa pohdittiin lasta ja menin heti lääkärille kysymään sektiota. Sain kuulla, ettei ketään pakoteta alatiesynnytykseen. Uskaltaudin raskaaksi. Sain erikoislääkärille ajan synnytyspelkopolille vasta joskus 16.vikkolla. Mukana oli paperit sairaalasta edell. synnytyksen jälkihoidosta. Ja oma kertomus, se, mitä ei ole kirjattu mihinkään.
Lääkäri sanoi saman kuin neuvolan terkkarinikin: pienemmistäkin syistä (esim. kívun pelko, vaikka on olemassa nykyään mielettömän hyvät kivunlievitysjutut eikä sitä siksi tartteisi pelätä!!!) on sektioon suostuttu ja minulle on luvassa sektio. Ei muita vaihtoehtoja.
Sinäkin olisit saattanut saada sektion, jos olisit jaksanut taistella asian puolesta TAI jos asuisit eri paikkakunnalla kuin mitä asut nyt.
SE epäonninen synnytyksen jälkihoito nimittäin tapahtui eri kaupungissa kuin missä nyt asun.
On helpottavaa odottaa ja olla onnellinen, kun ei tarvitse pelätä synnytystapahtumaa vaan saan sektion.
Niitä muita vaivoja, joita raskaus tuo, sektiolupaus ei ole poistanut: pissa karkailee yskiessä, nauraessa, lantionpohjan lihakset on jumpattava taas kuntoon, nehän valmistautuvat alatiesynnytykseen.
Kipuun on saatavissa hyvät lääkitykset. Hyviäkin kokemuksia on olemassa, esim, ensimmäinen synnytykseni sujui hyvin.
Olen kai tyhmä, mutta kysyn silti...mikä on sektio? :)
Omalla asenteella voi vaikuttaa synnytyksen kulkuun.... siis muistaa hengitykset yms. Ja aikoinaan ensimmäistä synnytystä kauhulla odottaessani, kertoi minulle eräs viiden lapsen äiti neuvon: jos mahdollista, niin liiku niin pitkään kuin mahdollista eli älä jämähdä kivun kanssa sänkyyn paikoilleen... kierrä vaikka sänkyä ympäri...
Kipuun reagoivat kaikki ihmiset eri tavoin.
Rauhallisin mielin ja reippaasti.
Ja muistissa se, että useissa maailman maissa naiset synnyttävät yksin.... ilman apua... ja kuinka esiäidit hommasta selvisivät.
minulla oli aika kivutoin synnytys joskin pitkä ja raskas.
synnytys kesti 20h ja ponnistus 1/2h. supistuksen olivat niitä kamalampia, mutten voi sanoa että ne niinkään sattui, ennemminkin tuntui todella inhottavalta.
sain epiduraalin kun supistukset olivat puolessa välissä, joten en edes tiedä miten "kamalia" ne huiput ovat. kuitenkin minulla epiduraali vei KAIKEN kivun pois!tosin joillakin se ei auta lainkaan..
epiduraalin ansiosta ei sattunut lainkaan pojan ulostulo. tosi raskasta ja voimia vievää se kyllä oli. ja 20h synntyksen jälkeen olo oli aika raato..:)
mutta kuitenkin; KIVUTON! :)
kuitenkin sitten kun poika tuli ulos, huomattiin että istukka oli revennyt ja sitten lähdettiinkiin kiireellä kaavintaan. Monia lääkäreitä hääri kimpussani ja kaiken maailman aineita ja letkuja tungettiin. Kuitenkin (onneksi) olin niin "pihalla" etten edes ehtinyt pelästyä itse.. ja selvisin hengissä. ;)
aivan upea kokemus se oli, tekisin sen koska vaan uudestaan. ei jäänyt yhtään traumoja.. =)
me harrastimme seksiä n.3vko synntyksestä, ei sattunut. itselläni paikat repesivät todella tuntuvasti (todella iso poika!)
ja tikkejä laitettiin monin määrin. mutta haava parantui hienosti.. tietty esim. pissalla käynti ja suihkussa kirveli niin perhanasti että itkua väänsin, mutta sekin kesti vain n. 3pv. minulla parani nopeasti sillä lähdin kävelemään ja 9h synnytyksestä, vaikka se hieman sattui, tuntui ihanalta päästä liikkelle. menimme kanttiiniin kahville. :)
totta kai "se" on hieman löysempi kuin aiemmin mutta äkkiäkös sen saa treenattua taas kuntoon, ja aikaahan siinä menee, mutta kyllä se siitä.. :)
Onnea yritykselle!
ja muista että synnytykset ovat jokainen yksilöllinen eikä koskaan mene kaavan mukaan tai matkien. sama kuin se että aivan turha etukäteen miettiä ja suunnitella. se kaikki selviää vasta sillä hetkellä! :)
Typerys!
Typerä kana, olisipa äitisi tehnyt abortin niin ei tarvitsisi kuunnella kaakatustasi joka palstalla. Ja tuollainen vielä lisääntyy.
MENE HOITOON!!
omakaan kommenttisi kovin järkevä ollut.
Anna mamin kirjoitella,jos jutut ei miellytä, niin älä lue. Ei aina voi olla asioista samaa mieltä. Lapsellista käytöstä.
no kerronpas totuuuden.älä säikähdä kuiteskaan.ihan hirveetä.koko ajan sai työntää kun supistuksia tuli yhtenään.mikään kipu ei ole niin hirveätä.varsinkin lopussa kun pää työntyy se oikeen puristaa alapäätä.sillon sitä huudetaan.itse itkin.kesti onneksi vain koko synnytys 1,5 tuntia.toisilla voi kestää päiviä supistelut.kipee olin noin 2vikkoo ei kunnolla voinut kävellä.jalat harallaan.mut sehän kaikki on luonnollista meille naisille.hyviä puolia että nainen kasvaa lapsen myötä itse varmemmaksi.p.s. toista en enää tee kuiteskaan.tsemppiä en halua pelotella
Ponnistaminen oli vaikeinta minulle, kesti 53min. Meinasi usko loppua jo kesken. Olen itse pienikokoinen ja vauva 4400g. Väliliha leikattiin, sen takia varmaan ei tullut repeytymiä yhtään (Ihmettelen!!)
Jalkeilla olin n.tunnin kuluttua synnytyksestä. Paranin synnytyksestä todella hyvin ja paikat on kunnossa kuten ennenkin.(treenaus!!)
Jos olisin etukäteen tiennyt, kuinka iso vauva tulee olisi varmaan iskenyt paniikki...Onneksi kaikki sujui hyvin!!
Tuntuu varmaan uskomattomalta mutta se on ihana kokemus. Minulle sanottiin joka kerta että kuinka ihanaa se on mutta kyllä sitä silti jännittää. Ja onhan niitä kivunlievitys "juttuja" joista on myös apua. Ja jos tuntuu että pelottaa niin kannattaa puhua jollekkin lääkärille, koska nykyään on mahdollisuus saada "hoitoa" synnytyspelkoon.
Ihan turhaan huolehdit. nykyään on niin hyvät kivun lievitys menetelmät ettei äiti tunne kipua ollenkaan jos tahtoo niin.Itselläni on tällä hetkellä kolme lasta, ensimmäinen syntyi kun olin 18v, ja nyt viimeisin kun olen 23v. Muistan itsekin joskus pelänneeni että paikat venyy synnytyksessä, mutta huomasin olevani väärässä... Jo sairaalasta lähtiessä saa mukaan lantiopohja lihasten harjoitus ohjeet ja kun niitä tekee voi saada paikoista tiukemmat kuin ne on ennen raskautta ollut. Itse nautin tällä hetkellä seksistä enemän kuin koskaan aikaisemmin. ensimmäisen jälkeen harrastin seksiä mieheni kanssa 6 viikkoa synnytyksestä, mutta nyt viimeisen jälkeen sitä tuli harrastettua viikko synnytyksen jälkeen. myös mieheni on sanonut seksin olevan parempaa sen jälkeen kun nainen on tehnyt lapsia, kun vaan muistaa jumpata lihakset takaisin kuntoon...
Minulla on kaikki synnytykset olleet kivuttomia. Ensimmäisen pojan synnytys kesti yli vuorokauden ja käynnistettiin lopulta, mutta kivut oli vain pieniä puristuksia vatsassa ja selässä. Toinen eli tyttö käynnistettiin, ei mitään kipuja, synnytys kesti n. 6h. Olin ponnistusvaiheessa hymyillyt. Kolmas poika lähti omilla ja kivuton, ponnistusvaiheessa vähän nipisti, kesti kaikkiaan 4h. Minäkin olen pieni ihminen, joten olen ihmetellyt, miten se on ollut helppoa. Sitä vastoin minulla oli ennen esikoista kohdunulkoinen, se todella oli kivulias, ns. sekunnit ratkaisi leikkausvaiheessa. Kuopuksen jälkeen myös kohdunulkoinen, eli nyt... Odotan vaan, että nämä kivut loppuisi ja tämä olisi ohi mahdollisimman nopeasti.
Tsemppiä kaikille odottaville! Ei kannata liikaa jännittää, mutta peloista pitää puhua neuvolassa ym.
olen vähän yli 30v. ja minulla on 5 lasta .synnytykset ovat olleet kaikki täysin erilaisia. ensimmäisen lapsen syntyessä en osannut vaatia mitään ja päähenkilönä toimi kätilö joka kertoi mitä tapahtuu ja mitä milloinkin tehdään .toivuin nopeasti ja koin synnytyksen positiivisena. toinen lapsi syntyi syöksysynnytyksellä joten repesin erittäin pahasti ja menetin kivusta ja verenhukasta tajuntanikin synnytyksen aikana. palautuminen ja toipuminen kesti yli puoli vuotta ja jouduin harjoittelemaan lantionpohjalihaksia todella ahkerasti päästäkseni entiselleni. kolmas lapsi ei halunnut tulla kiireellä joten jouduin tiputukseen jonka tarkoituksena on suoistusten voimistaminen. sitä kesti 22 tuntia ja sitten vihdoin lapsi syntyi. lapsi numero 4 tuli vielä hitaammin, taas tippasupistusten avulla. viidennen lapsen syntymä oli ihana kokemus. tunsin oman kehoni ja osasin pyytää kivunlievitystä oikeaan aikaan. tunsin että hallitsin tilanteen alusta loppuun. tästä kaikesta olen oppinut sen että jokainen synnytys on erilainen. neuvoksesi voisin antaa, että kuuntelet omaa kehoasi ja luotat tunteeseesi. toivon sinulle onnea vauvan hankinnassa ja pienenä vinkkinä, pojat tehdään sängyssä ja tytöt jossain muualla. terveisin kahdentytön ja kolmen pojan äiti
Ei kannata toisten pelkoihin mennä mukaan.
Kannattaa ehkä lukea aktiivinen synnytys ja kevyesti ainakin tehdä niitä ´venytyksiä´.
Ei tarvii sit tikkailla, eikä repiä paikkojaan.
Hyvin niiden jälkeen palautuu ennalleen.
Vähän kun jumppaa vaan.
Kai silti kannattaa jälkitarkastukseen kannattaa odottaa, ennenkun taas rupee uutta vauvaa työstmään.
Jos jotain haluu tehdä kunnolla, niin kannattaa siihen panostaa hiukan ´vaivaa´...
On sit lopputulos enempi halutunlainen.
Homeopaatilla suosittelen käymään,
Siit on hyötyä moneen asiaan.
Raskaaksi tuloon, pahoinvointiin, ennenaikaisiin supistuksiin, synnytykseen, vauvan vaivoihin, ´paikkojen´paranemiseen, maidon määrään.....jne.
Kaksi kertaa oon synnyttänyt, molemmat terveitä lapsia, ei esim.allergioita yms.
Sen saman suon ja toivon sinulle ja muillekin !
Ei turhia pelkäämisiä, se tulee mikä on tulevaksi.
Eikä kannata HALUTA liikaa, sä saat kaiken mikä sulle kuuluu. Lapsi annetaan meille, eikä halulla ei voi asiaan vaikuttaa.
mulla oli mielstäni helppo synnytys se tosin kesti päälle 25 tuntia mutta luulin ja uskoin sitä paljon hirveemäksi mitä se sitten olikaan,tietty kipua oli mutta ainakin minä pystyin sen joten kuten sietämään etten ottanut kivunlievitystäkään,ponnistaminen tietty sattuu mutta samalla siinä tulee helppotavakin olo ja yritä olla rentona ja ajatella jotain muuta ku sitä ponnistamista mulla se ainakin autto!tsemmiä sulle kovasti!
nii ja unohdin tosta äskeisestä että alettiin harrastamaan seksi 2,5 viikon päästä synnytyksestä ja mulla paikat ei pahemmin olleet kipeät,ekan kerran ku seksi harrastettiin synnytyksen jälkeen niin ekaksi vähän pisteli mut kyl se siitä sit...