Olen todella ihastunut erääseen ihanaan poikaan, mutta en voi varmaan enää koskaan edes nähdä häntä. Silti hän on ajatuksissani koko ajan.
Asuimme ennen samassa kaupungissa ja kävimme samaa koulua, mutta emme koskaan olleet missään tekemisissä toistemme kanssa. Ihastuin häneen ja sitten hän muutti toiselle paikkakunnalle.
En saanut häntä mielestäni, joten hommasin hänen puh.numeronsa ja hän antoi mesensä. Ollaan juteltu paljon mesessä ja hän vaikuttaa todella mukavalta ja ihanalta :)
Olen oikeasti tosi ihastunut häneen. Tuntuu, että vihdoin olen löytänyt pojan, jonka kanssa haluan todella olla. En saa häntä mielestäni, ajattelen häntä koko ajan ja sitä miten ihanaa meillä voisi olla yhdessä.
Joka kerta kun olen hänen kanssaan mesessä, menen ihan sekaisin hänestä, mutta sitten tulee hirveä tunne, kun muistan taas etten voi tavata häntä. Haluaisin niin paljon edetä asiassa.. Ensimmäistä kertaa elämässni uskaltaisin jopa pyytää poikaa esim. leffaan tai kahville, mutta mites pyydät kun toinen asuu yli 300:n km:n päässä?
Sitten en koskaan tiedä mitä sanoisin mesessä kuin että "moi", "mitä kuuluu?", "Mites koulussa menee?".. Alkuun tietysti kysyin, et onko hän viihtynyt uudessa kaupungissaan, onko hänella kuvia netissä yms.. Mutta ei niitä voi enää toista kertaa kysyy, koska tietää jo. En oikeasti keksi mitään sanottavaa, kun ei joka päivä voi kysykään, että "mitä kuuluu?", "mites koulussa?" Mitä ihmettä voisin sanoa ja kysyä?
Monesti kun hän tulee meseen, en edes aloita keskustelua, koska en vaan yksinkertaisesti tiedä mitä uutta taas keksisin sanottavaa/kysyttävää. Se ärsyttää todella..
Hän ei ole koskaan aloittanut keskustelua, eikä sanonut muuta kun vastannut kysymyksiini ja kysynyt samaa minulta.. Eli hän ei ole kysynyt minulta mitään, paitsi mitä olen jo hänelta kysynyt. Esim. jos kysyn "Mitä kuuluu?", hän vastaa "Hyvää. Entäs sulle?".. Eikö häntä siis erityisesti kiinnosta jutella kanssani mesessä vaikka hän antoikin mesensä heti kun kysyin?
Muuten hän on kyllä todella ihana, esim. kerran kun kerroin olevani kipeä niin hän sanoi, että toivottavasti parannun pian ja kun sanoin, että mulla menee koulussa ihan hyvin niin hän sanoi, että kiva :) Sitten hän aina laittaa ihania hymiöitä mulle :D
Eihän mua muuten tiedä, eikä muista, eikä oo nähnyt edes kuvaani. Olen kyllä sanonut et käytiin samaa koulua joskus, mutten muuta kertonut itsestäni. Ajattelin tehdä irc-galleriaan nickin niin hän voisi käydä katsoo kuviani. Vai onko se sittenkään niin hyvä ajatus? Meinaan vaan että jos hän oikeasti olisi kiinnostunut musta tai kiinnostuisi niin mitä väliä silloin ulkonäölläni olisi, näkisi sen sitten jos joskus tapaisimme ja silloin sen ei pitäisi merkata enää niin paljon.. Pelkään vain, että jos hän näkee kuvani niin hän ei ainenkaan kiinnostu musta, koska en oo ainakaan omasta mielestäni mitenkään kaunis/hyvännäköinen..
En sitten tiedä onko hänellä tyttöystävää, enkä uskalla sitä kysyäkään, liian henkilökohtaista ja sitten hän ainenkin varmasti tajuaisi, että olen kiinnostunut hänestä, enkä halua sitä vielä paljastaa.. Hänen irc-galleria nickissä muuten lukee rakkauden kohdalla, että "Sori, en mä voi sinne tulla:/ Mitäs se voisi tarkoittaa?
Oon siis ihastunut häneen ja haluaisin edetä asiassa, en halua olla vain joku mesekaveri. Mulle oikeasti tulee tosi paha mieli sen jälkeen kun olen ollut hänen kanssaan mesessä, koska tiedän, etten voi nähdä häntä, en voi kysyä leffaan, en voi edetä jutussa, mulla ei oo mitään mahdollisuuksia häneen.. Se on ihan hirvee tunne, kun oon kuitenkin niin ihastunut häneen. Haluasin ajatella mesekeskustelun jälkeen positiivisesti; "vitsi se on ihana, huomenna taas nään sen, ens kerralla kysyn sitä jonnekkin mun kanssa, mulla saattaa olla mahdollisuuksia siihen".. Mutta noin en voi siis koskaan ajatella, koska hän asuu niin kaukana ja se on hirveetä..
Tiedän, että olisi kai viisainta poistaa hänet mesestä, yrittää unohtaa, ja alkaa kattelee muita poikia, koska en voi olla hänen kanssaan mitään muuta kuin mesekavereita ja se sattuu, kun tiedän ettei mulla oo mahdollisuuksia häneen. Mutta en halua tehdä niin, en halua unohtaa, en halua alkaa kattelemaan muita poikia sillä silmällä.. Oon vaan niin ihastunut häneen etten edes halua ajatella ketään toista poikaa.
Oon tosi onnellinen aina kun saan olla hänen kanssaan mesessä. En jaksa tätä enää kauan, koska tää sattuu.. On ihanaa olla mesessä hänen kanssaan, mennä niin sekaisin toisesta ihmisestä, olla niin ihastunut, unelmoida meistä, mut sit pitää taas palata todellisuuteen, että en voi olla hänen kanssaan, koska hän asuu niin kaukana, en voi pyytää treffeille, en voi olla edes ystävä.. Hän käy kyllä joskus täällä mutta harvoin, koska hänen vanhempansa asuvat edelleen täällä. Hän on todella kiireinen, ei edes usein lomilla pääse tänne, on ehkä viikon kesällä ja viikon jouluna. Ehkä joskus silloin voisimme nähdä, mut sinne on niin älyttömän pitkä aika, että menee järki:/
Mitä siis tehdä? Toivotonta, eikö olekin? Haluan silti vain yli kaiken saada tämän pojan ja olen valmis tekemään sen eteen kaikkeni. Mutta onko mitään tehtävissä? Eikä mesessä voi oikeen paljastaa tunteitaankaan varsinkin kun emme ole koskaan tavanneet livenä. Pitäsköhän joskus sanoa, että "Oot tosi mukava", mut sit se ihmettelis miten voin sanoa niin koska ei olla kuin mesessä muutama sana vaihdettu.
Pelkään myös, että jos en tee pian jotain tämän asian suhteen, hän alkaa seurustella jonkun tytön kanssa (ellei siis jo seurustele), sillä ottajia hänelle varmasti löytyy :D Toisaalta mitä voisin tehdä? En mitään.. En kestä sitä, etten voi juurikaan tehdä asian hyväksi mitään..
Mulla on oikeasti ollut tosi vaikeaa, oon niin monta kertaa joutunut pettymään, mun sydän on särkynyt yhden pojan takia niin pahasti että se sattuu vieläkin vaikka siitä on jo kauan aikaa.. En haluais taas pettyä ja särkeä sydäntäni. Mä oon kärsinyt niin paljon et ansaitsisin jo onnen, ihanan pojan ja että vihdoinkin kävisi hyvin, eikä huonosti niin kuin aina ennenkin.. Onko se liikaa pyydetty että niin kävisi? On varmaan, en taida ansaita onnea ja sitä että tämän jutun suhteen kävisi hyvin.
Lisään vielä että itse olen 15 ja poika 17.
Kiitos jos jaksoit lukea vaikka tästä tuli ihan hemmetin pitkä, en vaan osaa kirjoittaa lyhyemmin, että saisin kerrottua kaiken mitä haluun :D Kiitos myös jokaiselle joka yrittää auttaa ja jolla on vinkkejä/ideoita/neuvoja, sillä ne kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita! Olisi myös kiva lukea, jos jollain on saman tapaisia kokemuksia ja kertokaa mitä teitte ja miten kävi :)
Kiitos! :)
Asuimme ennen samassa kaupungissa ja kävimme samaa koulua, mutta emme koskaan olleet missään tekemisissä toistemme kanssa. Ihastuin häneen ja sitten hän muutti toiselle paikkakunnalle.
En saanut häntä mielestäni, joten hommasin hänen puh.numeronsa ja hän antoi mesensä. Ollaan juteltu paljon mesessä ja hän vaikuttaa todella mukavalta ja ihanalta :)
Olen oikeasti tosi ihastunut häneen. Tuntuu, että vihdoin olen löytänyt pojan, jonka kanssa haluan todella olla. En saa häntä mielestäni, ajattelen häntä koko ajan ja sitä miten ihanaa meillä voisi olla yhdessä.
Joka kerta kun olen hänen kanssaan mesessä, menen ihan sekaisin hänestä, mutta sitten tulee hirveä tunne, kun muistan taas etten voi tavata häntä. Haluaisin niin paljon edetä asiassa.. Ensimmäistä kertaa elämässni uskaltaisin jopa pyytää poikaa esim. leffaan tai kahville, mutta mites pyydät kun toinen asuu yli 300:n km:n päässä?
Sitten en koskaan tiedä mitä sanoisin mesessä kuin että "moi", "mitä kuuluu?", "Mites koulussa menee?".. Alkuun tietysti kysyin, et onko hän viihtynyt uudessa kaupungissaan, onko hänella kuvia netissä yms.. Mutta ei niitä voi enää toista kertaa kysyy, koska tietää jo. En oikeasti keksi mitään sanottavaa, kun ei joka päivä voi kysykään, että "mitä kuuluu?", "mites koulussa?" Mitä ihmettä voisin sanoa ja kysyä?
Monesti kun hän tulee meseen, en edes aloita keskustelua, koska en vaan yksinkertaisesti tiedä mitä uutta taas keksisin sanottavaa/kysyttävää. Se ärsyttää todella..
Hän ei ole koskaan aloittanut keskustelua, eikä sanonut muuta kun vastannut kysymyksiini ja kysynyt samaa minulta.. Eli hän ei ole kysynyt minulta mitään, paitsi mitä olen jo hänelta kysynyt. Esim. jos kysyn "Mitä kuuluu?", hän vastaa "Hyvää. Entäs sulle?".. Eikö häntä siis erityisesti kiinnosta jutella kanssani mesessä vaikka hän antoikin mesensä heti kun kysyin?
Muuten hän on kyllä todella ihana, esim. kerran kun kerroin olevani kipeä niin hän sanoi, että toivottavasti parannun pian ja kun sanoin, että mulla menee koulussa ihan hyvin niin hän sanoi, että kiva :) Sitten hän aina laittaa ihania hymiöitä mulle :D
Eihän mua muuten tiedä, eikä muista, eikä oo nähnyt edes kuvaani. Olen kyllä sanonut et käytiin samaa koulua joskus, mutten muuta kertonut itsestäni. Ajattelin tehdä irc-galleriaan nickin niin hän voisi käydä katsoo kuviani. Vai onko se sittenkään niin hyvä ajatus? Meinaan vaan että jos hän oikeasti olisi kiinnostunut musta tai kiinnostuisi niin mitä väliä silloin ulkonäölläni olisi, näkisi sen sitten jos joskus tapaisimme ja silloin sen ei pitäisi merkata enää niin paljon.. Pelkään vain, että jos hän näkee kuvani niin hän ei ainenkaan kiinnostu musta, koska en oo ainakaan omasta mielestäni mitenkään kaunis/hyvännäköinen..
En sitten tiedä onko hänellä tyttöystävää, enkä uskalla sitä kysyäkään, liian henkilökohtaista ja sitten hän ainenkin varmasti tajuaisi, että olen kiinnostunut hänestä, enkä halua sitä vielä paljastaa.. Hänen irc-galleria nickissä muuten lukee rakkauden kohdalla, että "Sori, en mä voi sinne tulla:/ Mitäs se voisi tarkoittaa?
Oon siis ihastunut häneen ja haluaisin edetä asiassa, en halua olla vain joku mesekaveri. Mulle oikeasti tulee tosi paha mieli sen jälkeen kun olen ollut hänen kanssaan mesessä, koska tiedän, etten voi nähdä häntä, en voi kysyä leffaan, en voi edetä jutussa, mulla ei oo mitään mahdollisuuksia häneen.. Se on ihan hirvee tunne, kun oon kuitenkin niin ihastunut häneen. Haluasin ajatella mesekeskustelun jälkeen positiivisesti; "vitsi se on ihana, huomenna taas nään sen, ens kerralla kysyn sitä jonnekkin mun kanssa, mulla saattaa olla mahdollisuuksia siihen".. Mutta noin en voi siis koskaan ajatella, koska hän asuu niin kaukana ja se on hirveetä..
Tiedän, että olisi kai viisainta poistaa hänet mesestä, yrittää unohtaa, ja alkaa kattelee muita poikia, koska en voi olla hänen kanssaan mitään muuta kuin mesekavereita ja se sattuu, kun tiedän ettei mulla oo mahdollisuuksia häneen. Mutta en halua tehdä niin, en halua unohtaa, en halua alkaa kattelemaan muita poikia sillä silmällä.. Oon vaan niin ihastunut häneen etten edes halua ajatella ketään toista poikaa.
Oon tosi onnellinen aina kun saan olla hänen kanssaan mesessä. En jaksa tätä enää kauan, koska tää sattuu.. On ihanaa olla mesessä hänen kanssaan, mennä niin sekaisin toisesta ihmisestä, olla niin ihastunut, unelmoida meistä, mut sit pitää taas palata todellisuuteen, että en voi olla hänen kanssaan, koska hän asuu niin kaukana, en voi pyytää treffeille, en voi olla edes ystävä.. Hän käy kyllä joskus täällä mutta harvoin, koska hänen vanhempansa asuvat edelleen täällä. Hän on todella kiireinen, ei edes usein lomilla pääse tänne, on ehkä viikon kesällä ja viikon jouluna. Ehkä joskus silloin voisimme nähdä, mut sinne on niin älyttömän pitkä aika, että menee järki:/
Mitä siis tehdä? Toivotonta, eikö olekin? Haluan silti vain yli kaiken saada tämän pojan ja olen valmis tekemään sen eteen kaikkeni. Mutta onko mitään tehtävissä? Eikä mesessä voi oikeen paljastaa tunteitaankaan varsinkin kun emme ole koskaan tavanneet livenä. Pitäsköhän joskus sanoa, että "Oot tosi mukava", mut sit se ihmettelis miten voin sanoa niin koska ei olla kuin mesessä muutama sana vaihdettu.
Pelkään myös, että jos en tee pian jotain tämän asian suhteen, hän alkaa seurustella jonkun tytön kanssa (ellei siis jo seurustele), sillä ottajia hänelle varmasti löytyy :D Toisaalta mitä voisin tehdä? En mitään.. En kestä sitä, etten voi juurikaan tehdä asian hyväksi mitään..
Mulla on oikeasti ollut tosi vaikeaa, oon niin monta kertaa joutunut pettymään, mun sydän on särkynyt yhden pojan takia niin pahasti että se sattuu vieläkin vaikka siitä on jo kauan aikaa.. En haluais taas pettyä ja särkeä sydäntäni. Mä oon kärsinyt niin paljon et ansaitsisin jo onnen, ihanan pojan ja että vihdoinkin kävisi hyvin, eikä huonosti niin kuin aina ennenkin.. Onko se liikaa pyydetty että niin kävisi? On varmaan, en taida ansaita onnea ja sitä että tämän jutun suhteen kävisi hyvin.
Lisään vielä että itse olen 15 ja poika 17.
Kiitos jos jaksoit lukea vaikka tästä tuli ihan hemmetin pitkä, en vaan osaa kirjoittaa lyhyemmin, että saisin kerrottua kaiken mitä haluun :D Kiitos myös jokaiselle joka yrittää auttaa ja jolla on vinkkejä/ideoita/neuvoja, sillä ne kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita! Olisi myös kiva lukea, jos jollain on saman tapaisia kokemuksia ja kertokaa mitä teitte ja miten kävi :)
Kiitos! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
kannattaa sinun yrittää poikaann tutustua. Kivoja uusia ihmisiä ei koskaan ole liikaa.
Mutta seurustelumielessä... - ei ehkä kannata odottaa liikoja.
Itselläni kaukojutuista on kokemusta. Ollaan oikeasti tavattu jossain yhteydessä ja sitten alettu pitää yhteyttä. Eräs poika oli minuun ihastunut ja minäkin häneen, mutta välimatka on liian suuri este - muuten varmasti tapahtuisi enemmänkin kuin tähän mennessä xD.
Olet kuitenkin nuori. Älä vaivu epätoivoon, omanikäiset pojat muuttuvat fiksummiksi vähitellen.
Tsemppiä.
Jos sä olet vielä pojat viehättää poikia, kun ne on kivoja kavereita - vaiheessa, niin anna oman seksuaalisuuteesi kehittyä rauhassa ja yritä´pyrkiä hiukan heterompaan suhtaan. Kivoja tyttöjäkin on maailmassa. Nääs.
Ei 15v poika, joka kuvittelee olevansa homo, ole vielä seksuaalisesti kypsä mihinkään eroottiseen suhteeseen. Ajele ensin mopolla kunnes saat autokortin ja kasvata sitten itsellesi parta. Vasta sen jälkeen kannattaa ehkä ruveta miettiin niin suuntautumisasioita. Anna tytöille mahdollisuus äläkä lyö asioita lukkoon liian aikaisin, ei ainakaan ennen 18-20 ikävuotta.
mut joo..