Koulutuksen olen saanut asentaja-koneistaja
linjalla Haagassa ja koulutuksen
jälkeen olin ns. korjaaja sorvarina.
Eli työkuvana oli toisten pienten virheiden
korjaus ja työ vaati tarkkaa kättä.
Heillä saattoi olla "kympin" virhe eli
kymmennysosa millistä ja minun piti
asia korjata.
Eli erittäin tarkkaa työtä minulle.
Se siitä esivalmistelusta kysymykseen.
Tänä päivänä tuntuu joskus, että hyvä kun
edes kahvinkeittimen pystyy "latamaan".
Onko muille tullut lääkityksen
seurauksena ns. sormet on kuin
nippu ky..iä ja mikään ei tahdo
onnistua verrattuna aikaisempaan
sormi työskentelyyn.
Itsellä ainakin pinna palaa heti
jos esim. maitotölkin avaamisen
kanssa tulee ongelmia.
Liekkö trileptali aiheuttanut tai
sitten ne vahvat särkylääkkeet?
linjalla Haagassa ja koulutuksen
jälkeen olin ns. korjaaja sorvarina.
Eli työkuvana oli toisten pienten virheiden
korjaus ja työ vaati tarkkaa kättä.
Heillä saattoi olla "kympin" virhe eli
kymmennysosa millistä ja minun piti
asia korjata.
Eli erittäin tarkkaa työtä minulle.
Se siitä esivalmistelusta kysymykseen.
Tänä päivänä tuntuu joskus, että hyvä kun
edes kahvinkeittimen pystyy "latamaan".
Onko muille tullut lääkityksen
seurauksena ns. sormet on kuin
nippu ky..iä ja mikään ei tahdo
onnistua verrattuna aikaisempaan
sormi työskentelyyn.
Itsellä ainakin pinna palaa heti
jos esim. maitotölkin avaamisen
kanssa tulee ongelmia.
Liekkö trileptali aiheuttanut tai
sitten ne vahvat särkylääkkeet?
Vastaukset 35
Vanhimmat
kädet tärisee välillä ettei lehti pysy hyppysissä
nolottaa kyläillessä kun kahvi kuppi alkaa koliseen hampaita vasten
pelottaa ottaa pojan poikaa joskus syliin
ym. ym.ym..........
ja kaikki johtuu vaan epilepsia lääkkeiden sivuvaikutuksena tulleesta vapinasta
onneksc en nyt ihan kokoajan tärise mutta varsinkin iltasin tuppaa vaivaamaan toi tärinä
Vai sählää ne muutkin, ei ole tuntematon ilmiö täälläkään. Onneksi ei kuitenkaan vielä ole haitannut työn tekoa.
Tuota, miten olet pohtinut tuota iän tuomaa, ihan normaalia, hienomotoriikan katoamista. Itselläni on myös Trileptal lääkityksenä, jo ties kuinka kauan, enkä ole huomannut mitään poikkevaa. Tosin sählään ja toheloin sitten ihan luonnostani riittävästi.
Ja pinnan palaminen on vähän päivästä kiinni, joskus kun törmää oikein itsepäiseen elikkoon, voisi hypätä tasajalkaa sen vieressä, jos siitä olisi apua. Useimiten kuitenkaan ei...
Tuota, tuota...jäi ajatus vähän keskeneräiseksi tuossa äsken. Sitä se on kun yrittää tehdä kahta asiaa yhtäaikaa, kumpikaan ei onnistu.
Siis ajatuksena oli, että epilääkkeet särkylääkkeet ikä = tutinaa, vapinaa, tärinää.
Erilaiset lääkeyhdistelmät kun vaikuttavat niin eritavoin (vaikka ei tätä Pärrelle varmaan erikseen kertoa tarvitse, fiksu kaveri)
Että se siitä sähläämisestä, taidan lähteä takaisin töihin. Olisi tiedossa hevospotilas, ei niin kovin välitä, vaikka vähän sählättäisiinkin :)
kyseessä lääkkeiden vaikutus vaiko "vanhuus", laastareita kuitenkin kuluu varmaan enemmän kuin keskiverto lapsiperheellä. Onneksi on keksitty noi "sairaalahanskat", ei veri lennä sitten asiattomiin paikkoihin. Omituista, että sitä luulee omaa sormeaan nakiksi...
huomio sormista; on alkanut viimeaikoina vetämään suonta sormissa. Inhottavan tuntuista, kun ei voi tehdä oikein mitään. Tämänkin viestin kirjoittamiseen meni varmaan 30 min.
on hienomotoriikka hakusessa mutta se tärvääntyi jo pari vuotta sitten osittain kun sain sen AVH:n joka sitten aiheutti tämän epi:n.
Ei aukea maitopurkit läheskään aina, puhumattakaan muista purkeista.Oikean käden sormet ovat kuin osittain poissa pelistä vaikka taipuvatkin ja liikkuvat niin hitaasti toimivat ja tuntuu että voimat niistä ovat poissa.
Välillä tavarat tippuvat käsistä ja muuten kaikkein raivostuttavinta on kun sen kahvinkeittimen yrittää ladata ja se suodatinkehikko pusseineen ja kahvineen tippuu lattialle.Siinä sitä onkin siivoamista ja näinkin on käynyt muutaman kerran.
Minun tapauksessani kaikki kömpelyys ei kylläkään johdu lääkkeistä.
Ohessa muuten aika hyvä linkki kirjoitukseen epilepsialääkkeistä.Saattaa olla jo monille tuttukin mutta jos ei ole niin voittehan tutustua:
http://www.medicina.fi/fato/27.pdf
Terveisin MLL
Se vaatii todellakin hienomotoriika harjoittamista ja itse olen oikeastaan pelannut sitä paljon sen takia, että säilyisi taito tai ei hirveästi huononisi.
En sitten tiedä, että olenko koskaan ollut mikään ässä-sormistani, mutta kyllä välillä kirjoittaminen kuulakärkikynällä on yhtä helvettiä. Nimenselvennys on lähinnä huvittava.
Tellellä varmaan osittain sormet rasittuneet näppäimistöllä ja mitenkäs kirjoitat? Itse kirjoitan kymmenellä sormella, enkä korjaile koskaan tekstiä pahemmin. Virhelyöntejä tulee ja jos huomaan virheen korjaan. Muuten saa olla. On olemassa testejä netissä, joilla voi kirjoitusnopeuttaa mitata ja siinä huomasi, että virheitä tulee, mikä ei ole ongelma tietokoneittein aikakaudella.
Maitotölkeistä... sanoisin, että välillä niiden liima on vaan liian vahva ja parempi vetää ne auki vaan ristikkäin kummastakin kulmasta ja sitten jälkikäteen nitojalla niitata kiinni toinen pää, että helpompi kaataa.
Jos kahvinkeitintä ei pysty lataamaan, niin osta helpompi kahvinkeitin tai sitten on todellakin varmaan lääkityksesta vapinaa. Omat käteni tärisee, mutta kahvinkeitin kyllä onnistuu... tosin usein unohtuu vesi, porot, tai suodati tai päälle laitto. Se on kyllä yleistä huolimattomuutta. Joskus pystyn laittamaan kahvinkeittimen jo ulkomuistista silmät kiinni, kokeile, onnistuuko?:) Se on muuten yllättävän helppoa joskus, kun sitä on tullut tehtyä niin pitkään.
Vaikea sanoa, toivottavasti sinullakin vaihtelee, että miten pystyt tekemään hommia... epäilen, että kipu aiheuttaa vaikka minkälaista ja myös ne kipulääkkeet. Ei käy katteeksi, mutta tuskin tarvitsee sääliäkään, koska sullahan aivot toimii... äh, lopetan kirjoituksen, tuntuu, että vaan jankkaan aina.
täällä jolu pystyy tekemääm maallikkoanalyysejä tietämättä mitä kaikkea ihminen tekee. But hei, Hugo on sellainen yksilö, joka siihen "surutta pystyy.
huomaat, sormeni ovat huonossa kunnossa ;) Jolu!! Aivan kamalaa. Mutta, en todellakaan ymmärrä, miksi pilkkaat minun näppäinkäyttöäni. Kirjoittaminen on minun ammattini, tällä hetkellä kärsivä sellainen.
Olen aina joskus pelaillut pojan kanssa pleikkarilla, ihan mukavaa puuhaa, ei siinä mitään. Sorminäppäryyttä vaatii ja on hyvää harjoitusta reflekseille.
Ainoa iso miinus tulee pelien vilisevistä kuvista. Poikani on erilaisten ralli- ja ajopelien suuri ystävä, mutta niissä maisemat ja ympäristö yleensäkin vaihtuu sellaisella vauhdilla, ettei silmät pysy perässä. Joskus takavuosina poika pelasi Bandicoot-peliä, missä piti ohjata venettä, voin valehtelematta sanoa tulleeni siitä merisairaaksi. Tasapaino ei ollut ihan parhaimmillaan sen pelin jälkeen ja pahaa teki.
Nykyään jätän pelit suosiolla nuoremmille (asiaanhan ei liity mitenkään se, että yleensä aina hävisin, eihän?), heidänkin peliaikansa on tosin rajattu vkonlopuille.
Vastasit itsellesi ja en minä ainakaan edellisessä tekstissäni huomannut pilkkaavani tekstinkäsittelyäsi. Ihan sama ota miten otat. Aina samaa riittää.
Tuskin Pärrelle sanoin mitään pahaa tai sitten en sitäkään huomaa. Omissa ajatuksissani olen yrittänyt Pärreä tukea ja neuvoa. Siihen on kyllä meikäläisen voimat nyt finito. Keskityn ryyppäämiseen ja olihan Pärren kansa joskus puhetta, että lähetään ryyppäämään, mutta tais tulla kohtaus esteeksi.
*Villiä virtaa ja muistakaa katsoa Formulat!*.
Se on totta, että pelit vilisee ja mitä nopeampaa autolla ajaa, sitä enemmän silmät on solmussa mutkissa ja itsellenikin tulee paha olo. Siis aivan hirveen huono olo, tosin kaverini sanovat, että kenelle tahansa tuli, jos pelaa 17 tuntia putkeen yhtä peliä. Sormet siinä on rakoilla sormivoimet kehittyvät.
Olet kyllä varmasti ihana äiti lapsellesi, kun olet edes vähän pelannut hänen kanssaan, vaikka se ei tee voinnillesi hirvittävän hyvää. Ei voisi kuvitellakaan, että minun äitini olisi tuollaista tehnyt... ei kyllä isäkään. Nehän olivat vanhempia ja lapset vaan pelasi:).
Kilttejä lapseja sulla, jos vaan viikonloppuna pelaavat. Ei mun siskon lapset tollaseen sopimukseen suostuisi... vähintään tunti päivässä niillä on ja siitäkin tulee aina huutoa jokakerta erikseen, kun jästipääsukua:). Kummipoika on kaikista pahin;).
puhu itselleni, koska kirjoitan. "Vahinkossa" tulee noita vääriin osoitteisiin vastauksia. Ehkä nyt lopetan kokonaan, koskapa olen niin hermostuttava tyyppi, jolla sormetkin kulkevat omia ratojaan ihan piruuttaan.
Yritä ottaa raitista ilmaa ja levätä. Jos tykkäät tenniksestä, tänään tulee kohta Eurosportilta hieno Us Open finaali.
Anteeksi, että en tajunnut, että se oli virhe. Kyllä ymmärrän, tuskin edes muistin mitä olin kirjoittanut... olin vasta tullut juopottelemasta. Eikä vieläkään henki lähtenyt!
jo kerran sanonut lopettavasi koko ryypiskelyn? Kesäkin on jo ohi, ei tarvii enää terasseilla istua! Siis muikkeja tuijottamassa ;)
Meniköhän tämä viesti nyt sitten oikeaan osoitteeseen... Pidä nyt vielä kiinni henkikullastasi; vaikka vaikea tyyppi oletkin, tai ehkä juuri sen takia, olisi kiva päästä "mottaamaan" sua tuolla meidän rakkaassa Alepassamme ;) Heh, siis vitsi...
Viimeksi kun kävin, niin pentulauma kerjäsi minulta rahaa lainaksi. Sanoin, että ei ole. Meinasin valittaa omistajalle, että miksi antaa kerjäläisten siellä kulkea ja ei saa ostoksia tehdä rauhassa. Teki hirvittävästi mieli ottaa lasten vanhempien numero ylös ja kysyä, että eikö heillä ole antaa rahaa. Vähän kassalla hävetti, kun omat ostokset oli 80 euroa ja 20 senttiä pyysivät lainaan:).
Tappelu naista vastaan Alepassa? Ei kuulosta oikein hyvältä. Vapaa Satama oli vieressä parempi:). Tosin en enää juo... Nepalilaisen ruuat senkun paranee ja kreikkalaisen ravintolan rosvopaisti on herkullista.
Sun pitää Telle piristyä. Minäkin aion aivan piruuttani, sillä enhän mä näköjään saa kohtausta millään enää, vaikka joisin itseni tajuttomaksi ja sammuisin ulko-ovi auki kämppääni.
Luennot kyllä aion jättää väliin, kun ei sinne kerkeä, kun aloittavat jo kahdelta... olen ollut jo kymmenen vuotta yöeläin ja ei tästä näköjään muuksi muutu edes hirvittävällä määrällä unilääkkeitä. Tenttiin on enää pakko herätä ja yleensä sitä on niin stressaantunut, että ei sitä unta ole edes saanutkaan. Adrealiinia vereen ja suoritustasokin paranee.
Katajanokka on aivan liian rauhallinen paikka... suorastaan tylsä. Tosin siksihän tänne muutinkin, mutta ehkä Kallioon tottuneena oli liian suuri hyppäys.
En edes ole nähnyt Jari Tervoa täällä kännissä, mutta Ville Valpion kyllä olen nähnyt sekoilevan. Onneksi sentään jotain, vaikka tyyppinä se on aivan öklö.
Ja jos rivit menee sekaisin, ei haittaa... huolestuin vain. Itsekin varmasti joudun katsomaan montakertaa, että mille vastaan ja monesti olen vastannutkin väärään. Sormet alkaa minullla laulaa, niin ei siitä meinaa loppua tulla. Asiaa saisin puhua välillä. Olen jankuttanut täällä jo varmasti yli puoli vuotta paskaa... kaikki tuntuu jo kertaukselta täällä.
sama pentulauma, joka muakin usein kiusaa. En oo mittään antanut! Yhden kerran tosin unohdin ottaa pullonpalautuskuitin ja pennut ehti "kuitille" ennen mua! Saivat melkein 5 euroa, peijoonit!
Sulla on kalliit ostokset ;) Itse saan hädin tuskin 20 euroa kulutetuksi kertaostoksena.
Meikäläisenkin "aamu" tuppaa ajoittumaan iltapäivään, ihan vaan aamukankeutta. Well, en ota siitä ressiä, koskapa en juuri nyt työelämässä ole. Jos minulla on "jo" iltapäivällä meno (yleensä lääkäriin), herään klo 6 hermoilemaan aikaista lähtöä :(
Joo, piristyä pittää. Minustakin Katajanokka tuntui aluksi "peräkylältä", mutta pikkuhiljaa olen alkanut viihtyä: meri ja jonkinlaiset maisematkin ovat lähellä. Ja en nyt enää kaipaakaan sitä vipinää. Kun asuin Kruunuhaassa olin vielä "terve" ja menojalka vippasi, sieltä pääsi kätevästi keskustaan ihan kävellen, ja kirkon portailla oli kiva ottaa aurinkoa.
En minäkään Tervoa ole nähnyt, vaikka se kuulemma ihan tuossa vieressä asuukin (mun mies oli kylläkin saanut kunnian istua hänen vieressään ratikassa). Erään toisen aiemmin Töölössä vaikuttaneen julkimohahmon olen kyllä Poseidonissa nähnyt aika "vaikuttavassa" kunnossa, niin ettei kai asiat ihan huonosti ole ;)
Tässä tuli nyt taas ihan selkeästi epilepsiaan liittyvää tekstiä! Mutta tosiaankin, piristyhän sinäkin. Mulla tänään meno jo 13.30, apuaaa!
Tänäänkin istun 12 tuntia luennoilla. Arvaa vaan kuin väsyttää.
Vasta Italian luentojen jälkeen voin sanoa hyvää yötä Buona notte!
kuumailmapallot jumittuivat paikoilleen, ihan niin kuin meikäläinenkin.
Pakkohan noista kriminaalialuista ilmoittaa, siellä ne kärkkyi tosiaan isolla laumalla pullonpalautuksessa ja jos en äkäisesti oli sanonut, että johan sun kaveri pyysi lainaa, että uskokaan jo perkele. Osasi sentään anteeksi pyytää, mutta siinä oli pikkutyttöjäkin kikattamassa. Yksi oli myös somali niistä pojista.
Teinhän minäkin aikoinaan jo kaikki luennot ja hulluna juoksin iltaan asti kirjastolla ja valmistuin alle aikataulun. Oikeasti ei kikattavat pennut luennoilla oikeen nappaa, sillä nehän on tosiaan aivan räkänokkia.
Oikiksen ruokalan Teema-astiasto on varastettu lähes kokonaa ja siinä ne oikislaiset on kunnostautuu siis myös. Ei ole ainakaan moraali kohdallaan näillä juristin aluilla.
Yksi kertoi vielä huomauttaneensa varastamisesta henkilökunnalle, mutta henkilökunta ei edes viitsinyt ottaa varasta kiinni.
Hyvä, että jaksat käydä luennoilla!
Italiaa en osaa, mutta ymmärsin. Joten Guten Morgen tai tutti frutti.
Omnia mea mecum porto. Ainakin varastelevat opiskelijat tekevät näin ;)
ei varmaan pitäisi edes vastata, kun takana lääkkeitä puolisen vuotta ja teidän näkökulmastanne taidan olla vielä "vauva". Mut joo..kyllä joku yhteys on, itse oon ajatellut että kroppa hakee vielä tottumusta lääkkeisiin ja siitä kaikki johtuu. Tai sitten tää sairaus häiritsee mua alitajuisesti ja aiheuttaa ongelmia väsymyksen kanssa yhdistettynä.
Viimeisen kuukauden aikana ennen lomaa käsittämättömän monta palovammaa, lähinnä kokatessa sählätessä. Yhdessä niistä kaadoin kiehuvat vedet jaloilleni ja sen muisti pitkään. Kevään aikana rikkinäisiä kuppeja, laseja, lautasia takana enemmän kuin yhteensä yksin asuessani. Tuntuu, että kerran viikkoon saa siruja imuroida lattialta. Pöytää pyyhkiessä joka kerta rätti on täynnä kahvinpuruja, miks ja miten?
Toisaalta, oon aina ollut sellainen sähläri, niinkuin töötön kanssa ollaan jaettu kokemuksia, mut nyt on jotain uutta tekeillä.
Kuitenkaan varsinaiseen hienomotoriikkaan en oo huomannut vaikutusta. Pienet, vakaata kättä vaativat työt (esim. kemikaalien kaato) menee edellenkin ihan ok. Niihin kyllä taitaa keskittyäkin ihan eri tavalla.
joten ole varovaisempi jatkossa.
Tuli mieleeni muiden textejä lukiessa,
että oikeastaan koskaan en ole ollut
herkkä pudottamaan mitään vaan olen
ollut liian tiukasti puristaja.
Ongelmani on ollut oikeastaan se,
että jos jotain on ollut käsissäni ja
olen alkanut jännittää kohtauksen tuloa
tms... niin olen tiukentanut otetta ja
takuulla pitänyt huolen, että esine
myös pysyy käsissäni.
Onkohan muilla ollut näin ?
mitään muutosta ennen lääkkeitä tai sen jälkeen. Sormet kulkee yhtä nopeasti pianon koskettimilla kuin ennenkin. Eikä neulepuseroiden neulominenkaantuota ongelmia kaikkien lankojen kanssa.
Ikäähän minula on vähemmän kyllä, että liittyisikö siihen.
Voin ehkä sitten joskus kertoa miten tilanne on ilman lääkkeitä joista yksi on trileptal.
Haydnen konsertot ja muut loisto teokset
ovat tuttuja.
Kuinka ollakkaan elämme kaiketi samassa "taideusvassa"
se on sitten kohta kai taas diminuen... :))
t. taavi boy
harmittaa vaan kun ei ole täällä itellä pianoa niin, että pääsis soittamaan :( Pitää sitten soitella senkin edestä kotona käydessä. Täällä on tyydyttävä kuuntelemaan ...
sorminäppäryys oikein hyvin,
kun taas joku aika takaperin monet
asiat ja teot vielä tökki.
Mielestäni johtuu lääkkeistä.
Kirjoitusvirheet ei vaan lopu
ja niitä korjailen koko ajan.
Onneksi sentään saat kahvin vielä
itse juotua ettei tarvii tulla
juottamaan =))
Ei kai ne vielä aivan varmoja ja näyttöä kerätään, mutta itse ainakin olen tiennyt laiminlyöntejä monia ja ei mua edes järkyttänyt. Paljon pahempia asioita tapahtuu... tuntui, että laitoksen rehtori oli järkyttynyt lähinnä sen takia, että on koulunsa maineesta huolissaan.
*Jos sanoisin, että en saa juotua kahviani, niin tulisitko juottamaan sitä myrkkyä minulle?*:).
olemaan ensiavussa juuri noiden insuliinimurhien ilmitulon aikoihin: kyllä karmaisi, kun hoitaja antoi suoraan suoneen pahoinvointilääkettä. Ehkä tuossa tilanteessa mielikuvitus teki tepposiaan. Ei minulta sentään kaikki usko hoitohenkilökuntaan ole mennyt...
Mutta kaikki muut huoneessa saivat iltapalaa, minä en, ja olin ollut syömättä jo 2 vrk :(
Ja etenkin sairaalassa, kun siellähän tulee ilmainen ruoka pöytään:). Pitäs syödä jopa varastoon. Viimeksi kinusin oikein syömistä, mutta kenelläkään ei ollut aikaa tuoda... epäreilua. Noh, olin vaan 6 tuntia, joten kai se aika pitäisi kestää ilman meetvurstivoileipää.
Kumma, että sairaalassa alkaa aina tulemaan nälkä, vaikka kotona ei olisi. Ruoka lienee niin kallista.
Nyt syöt sitten tästälähin terveellisesti! Itsekin olen päättänyt alkaa lopettaa juomisen, kun tähän näköjään edes kuole. Aivan upeaa herätä ilman krapulaa ja nyt on sitten toivo, että kaljamaha häviää.
Syytän lääkäriäni siitä, että aloitin täydellisen juomakauden, sen verran mulkku se on, mutta en anna periksi ja vielä sille näytän. Kostan kaikki kokemani vääryydet... ja siinä riittää työtä:).
syödä siis. Mutta kun mulle ei koskaan sairaalassa anneta mitään! Todellakin kaikille muille tuotiin iltapala, mutta minut jätettiin ilman! Viimeksi Meikussa olin 3 vrk:ta syömättä, kun aina vaan hoettiin ei oota, vaikka viereisen pedin ihminen mutusteli leipäänsä. Mikähän siinäkin on, että aina minä jään ilman?
Joo, kyllä terveellisesti olen syönyt aina, tosin ehkä liian vähän. Nyt olenkin opetellut mutustelemaan jotain n. 4-5 tunnin välein (ennen saattoi olla 12-16 tunnin taukoja, joskus jopa koko vrk).
Nooh, saahan sitä muita syyttää, mutta päätös suuntaan tai toiseen on aina oma. Tsemiä pyttyyn!Vaikka kyllähän tässä vääryyksiä on tullut koettua. Kostonhalua minulla ei silti ole, paremminkin vain sisua enemmän ;)
Koko sen ajan, kun olen Trileptalia syönyt (enemmän tai vähemmän) niin olen kärsinyt karmeesta käsien vapinasta ja välillä sitä on vaikea hallita. Tuota mulla tapahtuu erityisesti, kun nostan jotain pientäkin esinettä kädellä jännittäen (esim. liitutaululle kirjoittaessa)... Todella harmillista. Eräs sijaislääkärini pöhkönä tuohon totesikin, että alkoholihan auttaa tuohon :D No, en sitä kuitenkaan käytä :P Eli ei ihan vastaavanlainen ole mun ongelmani, mutta noita ilmenee kyllä...
Kiitti vaan kauhiasti
teille, jotka minua
pidätte vanhana -en edes
50v vielä "pitkään" aikaan:))
No leikki leikkinä ja sormet
pois sieltä.
Ongelmanahan ei ole käsieni
tutina, vaan enemmältikin
pienten osien käsittely,
purkkien avaaminen toisinaan ja
jos kädessäni on esim. kahvikuppi
ja yritän laittaa sen kolhimatta
tiskialtaaseen, niin 9/10 ei onnistu.
Työelämässä ollessani jouduin
usein käsittelemään pieniä
ruuveja ja ei ollut mitään
ongelmia eli ne ruuvit jotenkin
oli aina oikeinpäin kädessäni,
mutta tänään jos yritän, niin
taitaisi olla nopeasti roskiksessa.
Kaipa se on sitä hienomotoriikan
harjoituksen puutetta -vai??
Yhtä asiaa kovasti ihmettelen, että
miten Telle, Pikkukatti ja Hugo ovat
voineet vastata viestiketjuun jo
ennen kuin se on aloitettu?? :)))))))
ilmiö, siis se, että yhtäkkiä kaikki päivämäärät ovat päin peppuloa. Ihmettelin sitä itsekin ;) Tässä yks yö kaikki viestit näkyivät uusina viesteinä (siis tähdellä varustettuna), vaikka suuri osa niistä oli kirjoitettu jo heinäkuussa.
Tuosta pienten asioiden näpräämisestä: mieheni on aivan samanlainen: kun suodatinpussi vanhoine puruineen pitäisi panna roskikseen, se menee melkoisen säännöllisesti roskiksen viereen.
Ei alle 50-kymppinen vanha ole, ei! Mutta kun lasi ei pysy kädessä niin se ei pysy (mieheni lasi;). Minulla onkin nykyään ruokapöydässä muovinen esiliina ylläni sen varalta, että mieheni kataa vesi- tai jonkin muun lasin päälleni ;))
Oma ongelmani on (huomattavasti alle 50 v!), että veitset leikkaavat sieltä sun täältä, useinmiten sieltä, ts. sormiani :( Ja kaiken lisäksi minä olen meidän perheen pilkkoja ja palkkoja, siis kuorin potut, pilkon sipulit ja palkon muut juurekset. Mieheni on se kokki. Mutta niin kuin taisin jo aiemmin mainita, laastareita kuluu ;))) Välillä ei ole yhtään "tervettä" sormea käytettävissä.
Astioita en särje, se on mieheni duuni; sormien pilkkomisen lisäksi kolhin itseni jatkuvasti mustelmille, ja ne onkin sitten isoja sellaisia!
Tuon hienomotoriikan harjoituksen puutteesta en tiedä, mutta itse olen huomannut oireideni (siis kömpelyyteni) pahevan silloin, kun Na-arvot ovat alhaiset. Aika usein jokin suolainen välipala on auttanut.