Päätimme "oikaista" Liettuan Nidasta Puolaan Kaliningradin kautta. Olimme mielestämme valmistautuneet matkaan hyvin, viisumit Venäjälle, Venäjän pakollinen liikennevakuutus, tulliselvitykset valmiiksi täytettynä.
Perjantaiaamuna Nidasta matkaan, Venäjän tulliin ei jonoa, mutta silti aikaa kului noin tunti: passinleimauksen jälkeen piti maksaa 1080 ruplan maksu, jonka merkitys ei selvinnyt meille. Rahanvaihtajalle sanoimme tarvitsevamme 1000 ruplaa (koska meillä oli vähän ruplia ennestään), eli vaihdettava määrä olisi 30 e. Mutta saimmekin vain 860 ruplaa, mihin lie loput joutuneet. Ihme kyllä, mutta eläkkeelle pääsyä odottava kassamummo päästi meidät 1060 ruplan maksulla eteenpäin.
Autoilu on mahdollisimman hankalaa, rajoitus pääasiallisesti 40 km/h. Kylien kohdalla (joita riittää) 30km/h, ja usein myös todelliset (auton alustaa rikkovat) hidasteet kylän alussa ja lopussa. Poliiseja on paljon, ja turisti pysäytetään herkästi. Selvisimme kyllä papereiden tarkastuksella.
Rahaa pitää varata matkaan reilusti. Esim. tankkasimme uudenkarhealla Lukoilin asemalla, jossa Visa-kortin piti toimia, mutta ei toiminut. Sitten kassahenkilökunta vain levitteli käsiään, mutta euroilla maksaminen onnistui.
Taas köröttelyä raja-asemalle, jossa oli jonkin verran jonoa. Ensimmäisen tunnin aikana jono veti hieman - toinen tunti, ei mihinkään - päinvastoin, tullialueella vain autot lisääntyivät!, koska venäläiskilpiset autot pääsevät tulliin jonottamatta. Koska tässä jonossa oli vain puolalaisia autoja, ja jonon ohi oli mennyt Liettuan ja Saksan kilvissä olevia autoja, menin kävellen kysymään rajamieheltä, miten suomalaisella autolla pääsee. 40 e, piirsi puominvartija paperiin, ja pakko oli maksaa, koska Gdanskissa odotettiin meitä lunastamaan huone. Siispä pääsimme jonon ohi, joka puolalaismiehen mukaan saattaa kestää puoli vuorokautta.
Nyt siis jonotimme passintarkastuspisteeseen, tietenkin väärässä (venäläisten) jonossa, eli oli peruutettava puolalaisten taakse. Puolisen tuntia, ja pääsimme näyttämään passia. Siitä pari kilometriä Venäjän tulliin, joka meni jouhevasti!
Sitten kilometri matkaa Puolan tullijonoon, joka ei mennyt jouhevasti, koska siinä oli vielä venäläisten viimeinen kotiinpäin veto: laskivat suhteessa 5-1 autoja tulliin, eli kaksi jonoa puomilla, venäläiset ja muunmaalaiset...
Puolantullissa ei ollut EU-kaistaa, ja ihmettelimme, kun puolalaisten autot lähes purettiin osiksi niiden tullessa omaan maahansa. Suomen passi auttoi tässä asiassa, vilkaisu takakonttiin - ja hyvää matkaa. Hieman yli neljä tuntia se otti, mutta ei uskalla ajatella, kauanko olisi mennyt ilman korruptiota.
Tiet Kaliningradissa olivat "normaalia" Venäjän sivutiestöä. Kapeita, mutkaisia ja puiden reunustamia. Ohittaminen olisi todella hankalaa, mutta siihen ei ollut tarvetta alhaisten nopeusrajoitusten ja valvonnan takia. Jotenkin miliisit tuntuivat "uhkaavammilta" Baltian maihin verrattuna. Sakkoja emme tosin saaneet, mutta tykkäsivät tutkia passia, ajokorttia, rekisteriotetta yms. Hyvin kurinalaista oli paikallistenkin autoilu, mitään Puolan kaltaista kuolemaahalveksivaa kaahausta ei näkynyt, toki joitakin ohittelevia loistoautoja.
Vielä pitää mainita huono ilmanlaatu pääkaupungissa, johtuen vanhasta Neuvostoajan bussi-/raskaasta kalustosta (vaikka olen käynyt kolme kertaa Istanbulissa, niin ei mitään vastaavaa ole sielläkään..).
Perjantaiaamuna Nidasta matkaan, Venäjän tulliin ei jonoa, mutta silti aikaa kului noin tunti: passinleimauksen jälkeen piti maksaa 1080 ruplan maksu, jonka merkitys ei selvinnyt meille. Rahanvaihtajalle sanoimme tarvitsevamme 1000 ruplaa (koska meillä oli vähän ruplia ennestään), eli vaihdettava määrä olisi 30 e. Mutta saimmekin vain 860 ruplaa, mihin lie loput joutuneet. Ihme kyllä, mutta eläkkeelle pääsyä odottava kassamummo päästi meidät 1060 ruplan maksulla eteenpäin.
Autoilu on mahdollisimman hankalaa, rajoitus pääasiallisesti 40 km/h. Kylien kohdalla (joita riittää) 30km/h, ja usein myös todelliset (auton alustaa rikkovat) hidasteet kylän alussa ja lopussa. Poliiseja on paljon, ja turisti pysäytetään herkästi. Selvisimme kyllä papereiden tarkastuksella.
Rahaa pitää varata matkaan reilusti. Esim. tankkasimme uudenkarhealla Lukoilin asemalla, jossa Visa-kortin piti toimia, mutta ei toiminut. Sitten kassahenkilökunta vain levitteli käsiään, mutta euroilla maksaminen onnistui.
Taas köröttelyä raja-asemalle, jossa oli jonkin verran jonoa. Ensimmäisen tunnin aikana jono veti hieman - toinen tunti, ei mihinkään - päinvastoin, tullialueella vain autot lisääntyivät!, koska venäläiskilpiset autot pääsevät tulliin jonottamatta. Koska tässä jonossa oli vain puolalaisia autoja, ja jonon ohi oli mennyt Liettuan ja Saksan kilvissä olevia autoja, menin kävellen kysymään rajamieheltä, miten suomalaisella autolla pääsee. 40 e, piirsi puominvartija paperiin, ja pakko oli maksaa, koska Gdanskissa odotettiin meitä lunastamaan huone. Siispä pääsimme jonon ohi, joka puolalaismiehen mukaan saattaa kestää puoli vuorokautta.
Nyt siis jonotimme passintarkastuspisteeseen, tietenkin väärässä (venäläisten) jonossa, eli oli peruutettava puolalaisten taakse. Puolisen tuntia, ja pääsimme näyttämään passia. Siitä pari kilometriä Venäjän tulliin, joka meni jouhevasti!
Sitten kilometri matkaa Puolan tullijonoon, joka ei mennyt jouhevasti, koska siinä oli vielä venäläisten viimeinen kotiinpäin veto: laskivat suhteessa 5-1 autoja tulliin, eli kaksi jonoa puomilla, venäläiset ja muunmaalaiset...
Puolantullissa ei ollut EU-kaistaa, ja ihmettelimme, kun puolalaisten autot lähes purettiin osiksi niiden tullessa omaan maahansa. Suomen passi auttoi tässä asiassa, vilkaisu takakonttiin - ja hyvää matkaa. Hieman yli neljä tuntia se otti, mutta ei uskalla ajatella, kauanko olisi mennyt ilman korruptiota.
Tiet Kaliningradissa olivat "normaalia" Venäjän sivutiestöä. Kapeita, mutkaisia ja puiden reunustamia. Ohittaminen olisi todella hankalaa, mutta siihen ei ollut tarvetta alhaisten nopeusrajoitusten ja valvonnan takia. Jotenkin miliisit tuntuivat "uhkaavammilta" Baltian maihin verrattuna. Sakkoja emme tosin saaneet, mutta tykkäsivät tutkia passia, ajokorttia, rekisteriotetta yms. Hyvin kurinalaista oli paikallistenkin autoilu, mitään Puolan kaltaista kuolemaahalveksivaa kaahausta ei näkynyt, toki joitakin ohittelevia loistoautoja.
Vielä pitää mainita huono ilmanlaatu pääkaupungissa, johtuen vanhasta Neuvostoajan bussi-/raskaasta kalustosta (vaikka olen käynyt kolme kertaa Istanbulissa, niin ei mitään vastaavaa ole sielläkään..).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen asustellut neljä vuotta sitten vuoden Kaliningradissa vaihto-opiskelun merkeissä ja tosiaan, miliisit eivät olleet mitenkään kivaa seuraa autoilijalle sen paremmin kuin jalkamiehellekään, Suomen passi ei ole siellä kovaa valuuttaa...
Itse ylitin sekä Puolan että Liettuan rajaa pääsääntöisesti reittibussin kyydissä, kerran Kaliningradin yliopiston kuljettajan kyydissä. Tällöin kuljettajalla oli yliopiston rehtorin pyyntö nopeutetusta rajapalvelusta ja sen olivat vahvistaneet Kaliningradin alueen rajavartioston esimies ja Puolan pääkonsuli Kaliningradissa. Tällaiset kyydit hoituivat sujuvasti, mutta vieraani olivat Suomen rekisterissä olevalla autolla poistumassa Kaliningradin alueelta Sovetskin raja-aseman kautta, jolloin heiltä "pyydettiin" 20€ nopeutetusta palvelusta. Jonoa ei tosin ollut...
Kävin viime syksynä lyhyellä vierailulle alueella ja ilokseni huomasin, että kaupunkikuva on piristynyt huomattavasti, on tullut uusia kauppakeskuksia ja Voiton aukiolle on valmistunut uusi kirkko, jonka tieltä Leninin patsas on saanut väistyä ja ainakin alueen pääteitä on kunnostettu huomattavasti, joten kyllä se kehitys sielläkin kehittyy. Toivottavasti sama tahti jatkuu.
Onko kenelläkään kokemusta käykö rajanylitys Kaliningradiin jouhevammin junalla, niin kuin esim. Suomesta Venäjälle? Vainikkalassahan ei pahemmin jäykistellä. Passit kerätään pois ja jaetaan takaisin leimattuna, ja silleen. Käykö muuten vuosiviisumi Kaliningradiin?
Junalla Kaliningradiin mentäessä saavutaan Liettuasta tai Puolasta. Ensin Puolan tai Liettuan rajavartiosto tarkistaa passit ja sitten mennään Venäjän puolelle, jossa paikalliset rajavartijat astuvat kyytiin. Ainakin pari vuotta sitten passeja ei kerätty samoin kuin Suomesta Venäjälle menevissä junissa, vaan tarkastajat tarkastivat ne siinä samalla ja iskivät lennossa leimat.
Migraatiokortti vaadittiin ehdottomasti, koska tiedot ilmeisesti syötetään koneelle sen perusteella tarkastuksen jälkeen. Jos on jonkun muun kuin Venäjän, Puolan tai Liettuan passi, sitä ihmetellään ja käydään näyttämässä kollegoille (Suomen passeja ei niissä junissa kovin usein nähdä). Kysellään mielellään vaikka mitä. Tosin niillä seuduilla rajavartijat eivät osaa esittää kysymyksiä muulla kuin venäjän kielellä, joten sen osaamattomuus tai osaamisen salaaminen vie heiltä simputuksen ilon.
Yli pääsee siis junallakin ja jouhevammin kuin henkiöautolla, mutta ei yhtä kätevästi kuin Vainikkalasta Viipuriin ainakaan Suomen passilla. Vuosiviisumi käy periaatteessa normaalisti, koska Venäjäähän sekin on. Suomesta hankitun vuosiviisumin kutsuja tosin tuskin on Kaliningradin alueelta, joten tarvittaessa varmaan kannattaa pokkana väittää olevansa lentämässä Kaliningradista esim. Pietariin kutsujaorganisaatioon neuvotteluun.
itse kävin kaliningradissa kesäkuun alussa sovetskin tullin kautta jonossa oli n.20 autoo jonotus kesti rapiat 7 tuntii mut palvelu oli asiallista kädestä pitäen vietiin luukulta toiselle eikä pyydetty mitään ylimääräsii maksuja. eikä ole valittamista miliiseissäkään kun tuli ajettua 60 alueella 125 kmh tutkaan ja selvis pelkällä varotuksella.
.. tuo venäläisyys noissa asioissa ;)
täsmennyksenä niin tän nimimerkintakaa löytyy ihan syntyperäinen suomen kansalainen enkä osaa edes venäjän kieltä kun muutamia sanoja
... sano...