Viimeiset kymmenen vuotta elämä on ollut raskasta. Ensin oli "vain" talousvaikeuksia, avio-ongelmia,kodissa homeongelma ja työpaikan huonoa ilmapiiriä. Näiden jatkuessa mieleni sanoi irti jokapäiväisen jaksamisen ja alkoi oireilu. Masennus on ollut vuosien ajan jo. On käyty terapiat (yksilö- ja pariterap) kokeiltu jos mitä lääkitystä. On kuvattu, mitattu ja tutkittu... Ei mitään elimellistä (onneksi) VAIN MASENNUSTA kaikissa olomuodoissa lievästä lähes psykoottistasoiseen.
Nyt on kai pakko uskoa, että olen voimaton sairauteni suhteen. Musta koira on päässyt raatelemaan minut parantumattomasti sairaaksi. Ei vain tahtoisi antaa periksi. Kamalinta on työkyvyn menetys. Kun sitä ei ole enää "hyödyksi"
Nyt on kai pakko uskoa, että olen voimaton sairauteni suhteen. Musta koira on päässyt raatelemaan minut parantumattomasti sairaaksi. Ei vain tahtoisi antaa periksi. Kamalinta on työkyvyn menetys. Kun sitä ei ole enää "hyödyksi"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ystäväni! Vaikka tää on yhtä helvettiä,itse kärsin samantyyppisistä vaivoista ja olen lisäksi aika pahasti alkoholisoitunut.Sen lisäksi käytän myös diatsepaameja rauhoittaakseni itseäni, yli lääkärin
määräämän tarpeen.Jospa se päivä paistaisi vielä meillekkin ilman masennusta ja ahdistusta vaikkakin
itse olen viinalla pahentanut omia vaivojani.Voimia
sinulle ja kaikkea hyvää.
Kirjoituksessasi toit esille mustan koiran joka on sinua raadellut ,tuo on tosi hyvä vertaus .Kuulin joskus sellaisen vertauksen että meissä asuu musta ja valkea "koira",kumpaa me ruokimme se vahvistuu jne lopun arvaattekin .
Niinpä tässä itsekukin miettii kumpaako ruokin tänään .Itse olen löytänyt avun hengellisestä ruuasta ja musta koira ei tykkää sellaisesta sapuskasta joten nyt onkin aika laihan luihu mutta elossa kuiteskin ja äkkiä lihois jos sitä ruokkimaan rupeaa .
Noh olen huono vertauksen kirjoittaja mutta tahtoisin ojentaa sinulle tälläisenkin asian että jospa sittenkin saisit sen purevan koiran heikkenemään .Itse olen kokenut näin että tuijottamalla itseeni masennun mutta katsomalla Jumalan suuria töitä ympärilläni ymmärrän elämälläni on sittenkin tarkoitus ,näin on sinunkin kohdallasi.
Hetki vain kerrallaan on helpompaa ja muista ei meidän tarvitse kuin NYT hetki jaksaa .
Miten nyt voit?
teitä viesteistänne.
Mua on auttanut myös kumpikin edellämainituista "itseapukeinoista". Jotenkin tuntuu vain, että ne ovat humpuukia...
Viina: auttaa todellakin hetken, ja vain sen humaltavan hetken. Sitten olo on taas vähintään päivän tavallistakin masennuspäivää pahempi. Mutta niin paljon sitä hetken humalaa rakastan, että sen haluan silloin tällöin kokea.
"Yläkerran ukko": hän on antanut suuressa viisaudessaan meille ihmisille ihanan, kauniin maailman. Luojan töitä ei käy väheksyminen. Rukouksiiin en ihan kaikkiin ole saanut vastausta ja siksi olen sen kokenut ythtälailla "humpuukihelpotukseksi", kuin tuon viinahöyrynkin. Ymmärrän kyllä, ettei yläkerranukko ole mikään toivomusrasia, jolle voi pyyntöjään esittää toteutettaviksi. Mutta kyllä se turhauttaa, kun vuosia tulee lunta tupaan.. ei tahdo jaksaa uskoa parempaan. Eikä lohduta sekään, että olen voimakas persoona... koska minulle on annettu niin paljon kannettavaksi... ja että sitä J kurittaa, jota rakastaa(tai miten se meni)Sitä en ymmärrä. Itse toivon rakastamilleni vain hyvää. Kärsimys EI jalosta. Minun kärsimykseni on ollut vain kyynistävää laatua.
Kiitos teille kuitenkin vastauksista. Hienoa, että joku on jaksanut vastata. Iloa, valoa ja rakkautta teille T:AP