Hei, olen 45v. nainen ja sain muutama vuosi sitten fibrodiagnoosin, keskussairaalan reumalääkäri kyllä hieman käytöksellään viestitti, että tää on taas näitä...Välillä menee suht kivasti, mutta nyt taas tää kostea syksy on tuonut lisäkavereita matkaan. Siinä mielessä mielenkiintoista, että kipukohdat vaihtelee näköjään vuosittain. Nyt on vuorossa polvet, jotka on tosi kipeät jos lähtee liikkeelle tai esim. rappuja kävellessä. Jalkateriä särkee ja olkapäät jomottaa. Töissä ei ole energiaa, klo 14 on
duracellit aivan loppu. Ventti olo kaiken aikaa. Joskus sitä leikkii ajatusleikkiä, että miltä tuntuisi olla ns. normaali ihminen, joka jaksaa vetää työpäivän ja viikon ihan ok - ja siihen vielä kodinhoito, harrastukset ja sosiaalinen elämä päälle. Olen kohdannut suhtautumista "eikun niskasta itseään kiinni" ja näin pois päin, mutta nämä ihmiset eivät sitten kovin enää kuulukaan tuttavapiiriin. Jos jollakulla on samanlaisia kokemuksia, olisi kiva kuulla kohtalotoveria.
duracellit aivan loppu. Ventti olo kaiken aikaa. Joskus sitä leikkii ajatusleikkiä, että miltä tuntuisi olla ns. normaali ihminen, joka jaksaa vetää työpäivän ja viikon ihan ok - ja siihen vielä kodinhoito, harrastukset ja sosiaalinen elämä päälle. Olen kohdannut suhtautumista "eikun niskasta itseään kiinni" ja näin pois päin, mutta nämä ihmiset eivät sitten kovin enää kuulukaan tuttavapiiriin. Jos jollakulla on samanlaisia kokemuksia, olisi kiva kuulla kohtalotoveria.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On monia keinoja hoitaa kivut pois ja parantaa kehon sietokykyä muutoksia vastaan.
myös syksyt on ihan kauheita samoin keväät, kesällä herää eloon... mulla on luultavasti selkärankareuma, ihan täyttä varmuutta ei vielä ole. Minäkin epäilin tuota fibroa ja oireet ovat osittain samat, mutta ´fibroppisteitä " ei ollut riittävästi. On kyllä tosi surkeaa kun ihmistä ja hänen kipujaan ei oteta tosissaan... oleko yrittänyt saada työpäiviäsi lyhyemmiksi? Onko sinulla tulehduskipu lääkkeitä? Voimia pitkään pimeään syksyyn!
On tulehduskipulääkkeitä kyllä, syön niitä vain jos on tosi hankalaa, koska kolmiolääkkeet väsyttävät lisää. Masennuslääkkeitä olen kokeillut, tällä hetkelläkin niitä popsin - josko tämä syksy menisi helpommin. Autuaallista olisi, jos työpäivää voisi lyhentää. Mutta siihen pitäisi olla raskaat evidenssit, kuten pitkiä sairaslomia ja lääkäreiden lausuntoja. Fibrovaivojen vuoksi en ole ollut saikulla vielä kertaakaan, no ehkä välillisesti, sillä minulle tulee helposti olkahermoon esim. tulehduksellisia kipusessioita. Voimattomuus ja vaivat näkyvät sitten kotona, ettei jaksa tehdä mitään. Lääkärit ei kai halua vieläkään kovin tunnustaa näitä fibroihmisiä olevan olemassakaan. Työterveyshuoltoon olen kyllä toimittanut sairaalan lääkärin antaman dg:n ja työterveyshoitajalle olen kertonut vaivoistani. Onpahan jotain dokumenttia, jos vanhemmiten tilanne huononee. Kilpirauhasen vajaatoiminta vielä tähän lisäksi(jo 16 vuotta), niin ei ihme että väsymystä riittää. Zempataan.
Tosiasia on,että pidemmän päälle joudut miettimään
elämäsi arvot ja tärkeysjärjestyksen uudelleen.
Et pelkällä sisulla jaksa loputtomiin harrastaa,
"vierailla" ja vielä käydä kokopäivä töissä.Itse
olen ollut varsinainen "durasel"pupu,mutta pakko
vaan hidastaa tahtia...ihan vaan varoitukseksi,
ettei käy kuin minulle,totaalinen uupuminen,kun en
halunnut vähentää mitään vapaaehtoisesti.Elämä sitten vaan väkisin
laittaa huilaamaan,jos ei itse tajua ajoissa omaa
parastaa.Hyvää syksyä!Kivut kohta helpottaa...
mulla kanssa fibro ja muita sairauksia päälle
( sydänvika, PCO, astma, ahdistushäiriö ym.mukavaa ) ja ikää vasta 29.
olen aina ollut liikunnallinen ja tunnollinen puurtaja, mutta nyt elimistö on laittanu totaalisen stopin päälle ja noin vuoden olen ollut sairaslomalla. kohta pitäisi aloitaa uusi työ ja opiskelut, mutta etukäteen jo pelottaa oma jaksaminen. nyt kotona ollessani olen jaksanut sosiaalista elämää ja harrastuksiakin, mutta töissä ollessani en jaksanut yhtään mitään töiden jälkeen ja viikonloput meni nukkuessa!
mulla fibro aiheuttaa eniten juuri uupumusta, joka sitten diagnosoitiin aluksi masennukseksi. nyt olen jo pärjännyt ilman lääkkeitä jonkin aikaa, mutta silti tulevaisuus pelottaa ! kun tuota hoitoa ei ole mistään saatavilla; lääkehoitoa ainoastaan, joka sitten auttaa tosi vähän.
vähän itseäni on varmaankin auttanut tiukka ruokavalio, uusi parempi sänky, JOKAPÄIVÄINEN liikunta ja venyttely, hieronta ja se, että en syyllistä enää itseäni "laiskuudesta", vaan lepään silloin kun tarvitsen lepoa ! nyt olen juuri ollut leikkauksessa ja toipuminen on tosi hidasta...ehkä sekin fibron syytä ?!?
mutta voimia kaikille kohtalotovereille ja muistakaa, että aina ei tarvitse olla vahva vaan voi pyytää apua, jos omat voimat eivät riitä !eikä mun mielestä fibroa mitenkään pitäisi salailla,( lisää vaan sen epämääräisyyttä ) vaikka ei esim. työhaastattelussa ihan avoin pysty olemaan, jos sen työn tosissaan haluaa :)
Kyllä näihin reumaperäisiin vaivoihin löytyy apua luonnollisista aineista, olen ollut todella kuitissa kunnossa ja lääkärit ovat kirjottaneet vaikka minkälaisia lääkkeitä jotka ei mulle ole yleensäkään sopineet. olen tutkinut asioita itse ja saanut apua kalaöljystä, mangnesiumista, B-vitamiinista ,Glugo-MSM kapseleista, tyrnikapseleista sekä lisäksi monivitamiineista ja kaikki ovat luonnollisia ei synteettisiä eikä sisällä lisäaineita.