Kyselisin vielä lääkityksen lopettamisesta mistä saa parhainta apua yleilääkäriltä psykiatrilta vai peräti alan sairaalasta vai kuin? Mielenterveystoimistoakin vierastan kun olen näitä alproxeja käyttänyt oletetuun paniikkiin mikä oli rytmihäiriö ja sitä mieltä olin itse koko ajan kyllähän siinä paniikki aina lopuksi tuli kun rytmi oli 150 ja ylikin eikä mikään auttanut ja tätä oli lähes joka yö nyt se on hoidettu mutta ilman alproxsia ei voi olla
vieroitusoireista
uusi alku
2352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä kai joltain psykiatriselta lääkäriltä sitä pitäisi kysyä. Itselläni on taas toisenlainen ongelma. Haluaisin päästä irti alproxeista, mutta kuulemma niitä ei voi lopettaa ihan tuosta vaan. Minulla on tosi pahoja paniikkikohtauksia, vaikka syön em. lääkettä 3 tablettia päivässä, se ei enää auta. Tulee hulluksi tulemisen pelko ja mietin mielessäni ihan hulluja ajatuksia. Esim. mitä tyttäreni sanoisi, jos sanoisin hänelle päin naamaa, että vie kakarasi jonnekkin muualle älä tänne. Olen sairastanut psykoosin ja silloin tein hulluja tempauksia esim. väänsin kellon viisareita taaksepäin, että tyttäreni myöhästyi linja-autosta. Hän kävi koulua silloin toisella paikkakunnalla.Minulla on muitakin hulluja ajatuksia. En todellakaan sano em. kaltaisia lauseita tyttärelleni, mutta pelkään, että tulen yhtä hulluksi kuim silloin, kun minulla oli se psykoosi.Minulla on kaikkea tappamisia ym. kauheita ajatuksia. Kärsin niistä tavattomasti. Onko kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia ollut tai on parhaillaan? Pelkään sisiäisiä ääniä sisälläni. Sydän sanoo erilaisesti kuin järki.
en tiedä mitä tämä on mutta kirjoittelin
tuossa yöllä itsarikirjettä lapsilleni.
syynä se että nuorempi sanoi minun haisevan
pahalle (voi ollakkin) kun olen ollut nyt pari
päivää noro-viruksessa. tuntui vaan että NYT
riittä tämä p....a elämä. meillä on ollut ihan
hirveästi stressiä, kuolemaa yms ja pelkään oikeasti että sekoan enkä jaksa enää.
laskeskelin kaikki lääkkeet mitä meillä on,
pitäis riittää hengenlähtöön. en jaksa edes olla
mihinkään psykiatriin yhteyksissä, niistäkin on
huonoja kokemuksia.
teen töitä kotona free lancerina, mitä lapset ei ymmärrä, koko ajan saan kuulla että mene oikeisiin töihin.
oon koittanut selittää että tämä ON työtä.
murrosikäiset osaa olla julmia mutta heitä sitten
pitäisi kohdella silkkihansikkain.
hoidan yksin koko revohkan kun mies kuoli, eivät
raukat tajua miten iso homma se on.
"kiva" (!!!) tietää että jollain muullakin on
ongelmia. jos ei ois tätä nettiä niin oisin jo hullujenhuoneella /haudassa