Mietityttää eheytyykö sitä koskaan sellaiseksi, että osaa avautua rakkaudelle? Vääristyneen minäkuvan takia en usko saavani rakkautta osakseni. Pelkään etten kelpaa, riitä, ole rakkauden arvoinen. Miksi edelleenkin ajattelen olevani ruma? Vaikka todella moni nainen on sanonut minua hyvännäköiseksi ja komeaksi. Itse koen suurta epävarmuutta, pelkoa ja arkuutta. Pahinta on se jos minua luullaan ylpeäksi ja itseriittoiseksi. Antakaa anteeksi käytökseni, olen pelokas, en ylpeä! Joskus koirakin puree pelosta, eikä vihasta. En minä ole ketään purrut, mutta taidan viestittää käytökselläni väärin. En minä ylpeydestä pakene katseita, vaan pelosta ja epävarmuudesta. Mutta mitä pelkään?
Olisi hienoa rakastua, mutta kuinka se tilanne tavoitetaan? Lähes jokaisella tutulla tuntuu olevan kumppani. Mitä he ovat tehneet ansaitakseen rakkauden? Miten miehet ovat toimineet että löysivät tyttöystävän/vaimon? Ei minussa ole miestä niin paljoa että menen ja "isken" itelleni naisen.
Olisi hienoa rakastua, mutta kuinka se tilanne tavoitetaan? Lähes jokaisella tutulla tuntuu olevan kumppani. Mitä he ovat tehneet ansaitakseen rakkauden? Miten miehet ovat toimineet että löysivät tyttöystävän/vaimon? Ei minussa ole miestä niin paljoa että menen ja "isken" itelleni naisen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.